perjantai 17. helmikuuta 2012

Kun luottamus johtoon on mennyt


Hallituksessa Meno on kuin lastentarhassa kehuu Anneli Jäätteenmäki. Voisin kuvitella, että hänen mielipiteensä on poliittisen tarkoituksenmukaisuuden välittämä, mutta olen tässä arviossa hänen kanssaan samaa mieltä. Tosin hänen havaintonsa, että "Suomalaiseen päätöksentekoon on pesiytynyt ikävä "me päättäjät tiedämme paremmin"-tauti"on lievästi sanoen myöhäissyntyinen. Se nimittäin on, sattuneesta syystä, syntynyt viimeistään 1960-luvulla.

Kun kuvaa kokiksien hallitusta ja sen toimintaa lastentarhaksi, jossa kiristys, uhkailu ja lahjonta ovat käypiä kasvastustapoja on syytä muistaa, että nekin ovat kuuluneet poliittiseen päätöksentekoon vähintään kepun ja punamullan koko sodanjälkeisen ajan menettelytapoihin. Itse asiassa juuri kepu kekeisimpänä on kunnostautunut tavoilla, jotka täyttävät järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit. Vuodesta toiseen. Vuosikymmeniä. Perustellusti voi väittää, että mm. meitä nyt vaivaava poliittinen kriisi johtuu juuri kansalaisten luottamuksen häviämisestä erityisesti kahdelta puolueelta. Toinen niistä on juuri kepu.

Minun luottamustani tuo lastentarha ei herätä siksi, ettei se osaa tai kykene tai halua tai uskalla tehdä maamme kannalta olennaisia ratkaisuja riittävän nopeasti. Niiden joukossa

  • Kuntatalouden kulujen olennainen vähentäminen sote- ja opetuspalvelutasoa heikentämättä
  • Työpaikkoja luovan yritystoiminnan toimintaedellytysten kehittäminen
  • Kansallisten maataloustukien poistaminen
  • Puolueiden julkisen rahoituksen lopettaminen
  • Puolueiden omaisuuden ja niiden hallinnoimien yleishyödyllisten yhteisöjen yksityistäminen ja myyntitulon tulouttaminen valtiolle
  • Harmaan talouden kitkeminen
Kaikista tärkeimpänä näen sellaisen yhteiskunnallisen kokonaisjärjestelmän ideaalikuvan rakentamisen ja hyväksymisen, joka mahdollistaa tulevien yksittäisten ratkaisujen tekemisen yhtenäisen tavoitetilan pohjalta. 

Eniten tässä lastentarhassa huolettaa kuitenkin se, että kansalaiset eivät luota sen jäsenten harkintakykyyn poikkeustilanteissa. Ja jos joukot eivät johtoonsa luota, on tauti kuolemaksi.





4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ Kansallisten maataloustukien poistaminen +++

Tuota minä en niele. Senverran minussa asuu sisällä pieni kepuliini, että kansallinen maatalous täytyy pitää pystyssä. Silläkin uhalla, että se maksaa enemmän. Me emme vaikeina aikoina selviä ilman kansallista elintarviketuotantoa ja nuo vaikeat ajat voivat olla edessä ennemmin kuin huomaammeme. Minulla on vilä lapsuuteni aikainen muisto 50-luvun alusta, että ruokaa ei kaupasta saanut kuin kupongilla ja eikä aina silläkään. Asuin tuolloin sitä samaa taloa Töölössä kuin aikaisemmin msinitsemasi eversti evp, ja yhdessä me koko pihapiirin mukulat, Eki mukaanlukien, koimme sen ahdistavan tunteen, että ruokaa ei maalta tullut riittävästi. Tätä varten me tarvitsemme kansalliset maataloustuet, sillä jos rajat joskus uudelleen sulkeutuvat, me näemme nälkää jos maatalous on ajettu alas.

Pohjanmaalaisena uuslantsarina olen nähnyt, että ei tuo bönden osa niin kovin ruusuinen ole.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

Stadilainen pohjan perältä (kyllä minä vielä istuvaan osun)

Huoltovarmuuden riittävyys, jopa olemassa olo tulee hyvin monen asian osalta aivan liian nopeasti happotestiin. Kun lähes kaikesta on luovuttu ja rahaksi valtion suureen kulukitaan kaadettu sitä tuskin monellakaan sektorilla enää on.

Kun EU-jäsenyydestä kättä väännettiin, valtuutettunamme neuvotteli kepun tuhti poika Heikki Haavisto. Terveys siinä häneltä ilmeisesti meni, mutta poikkeuksellisen pitkät siirtymäajat onnistui neuvottelemaan. Viimeksi Sirkka-Liisa Anttila EUsta torjuntavoittoja toisensa perään tänne toi.

Tosiasiaksi kuitenkin jää, että yhtenä harvoista Suomi maksaa edelleen EUn maataloustukien LISÄKSI suurin piirtein saman verran kansallista tukea. Ja kaikista EU tuista (siis jäsenmaksun palautuksista) reippaasti suurin osa (75%?) menee maatalouden tukemiseen. Se on siis kaksinkertaisesti menetys maan muitten elinkeinojen ja kehittymisen rahoituksesta, vuosittain noin 3 - 4 miljardia euroa. Siis noin 10 % valtion budjetista.

Kyllä maataloutta Suomessa on harjoitettava, mutta kannattavasti. Ja - yllätys, yllätys - sitä voidaan myös kannattavasti, siis ilman tukia, kilpailukykyisesti - harjoittaa. Se edellyttää tila/yksikkökoon kasvattamista ja toimintatapojen jatkuvaa kilpailukykyisenä pitämistä.

Sillä päinvastaisista väitteistä huolimatta ongelmanamme ei enää pitkään aikaan ole ollut kyvyttömyys tuottaa riittävästi, vaan tuottaa se tehokkaasti. Ja tuo tehokkuusvaatimus tarkoittaa, että maatalous elinkeinoalana ei pysty elättämään niin suurta osaa väestöstä kuin se on elättänyt.

Tämän rakennemuutoksen joustavaksi toteuttamiseksi siirtymäajasta Heikki Haavisto tiukkaan ja menestyksekkäästi neuvotteli. Siirtymäajaksi tuli muistaakseni 10 vuotta. Se on nyt ylitetty noin 6 vuodella. a se siis maksanut meille noin 3 mrd € x 6 v = 18 mrd €. Päälle luonnollisesti maataloudesta vielä siirtymättömän väestönosan työn tuotto uudella alallaan.

Ei se bönden osa ole koskaan aiemmin ollut ruusuinen. Eikä kaikilta osin ole vielä nytkään. Rakennemuutoksen tarkoituksena ei ole tappaa suomalaista maataloutta vaan tehdä siitä kilpailukykyinen. Markkinoiden ehdoilla.

Parhaan huoltovarmuuden elintarvikkeiden osalta tarjoaa tehokas, kilpailukykyinen kotimainen maatalous.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

Suomen maatalouden kipupiste on siinä, että maataloutta harjoitetaan 60 leveysasteen pohjoispuolella. Esim. Ruotsin maatalous on pääosin 60 leveysasteen eteläpuolella. Missään muualla maailmassa maataloudella ei ole näin hankalia ilmasto-olosuhteita. Siinä on merkittävin maantieteellinen perusta kansalliselle tuetulle maataloudelle ja huoltovarmuuden ylläpitämiselle.

Tilakokoa voidaan kasvattaa ja niin onkin tehty. Huoltovarmuuden kannalta siinä on vain riski. Suurtila on energiaintensiivinen. Mitenkä niiden käy, kun öljyn hinta aivan kohta nousee pilviin? Peak Oil eli öljyhuippu on geologinen fakta ja välttämättömyys. Se tulee muuttamaan koko yhteiskuntien tuotantotavan (mood of production), maatalous mukaanlukien. Huoltovarmuuden kannalta näen pienemmän tilakoon välttämättömyyden. Ei ole mahdoton skenaarion, että mies, hevonen ja viiden hehtaarin maatila palaavat vielä Suomeen.

Elämme suuren muutoksen aikaa. Palaamme ehkä 50-luvun alun tilanteeseen.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

Pääkaupungin edustaja Pohjanmaalla

"Ei ole mahdoton skenaarion, että mies, hevonen ja viiden hehtaarin maatila palaavat vielä Suomeen." Jos Kreikalle käy huonosti ja sitten samanlaisen "taistelun" jälkeen Portugalille ja Irlannille (järjestyksellä ei väliä) niissä ensin palataan näihin visioihin. Sitten Suomessa, markkinoiden painolla. Bretton Woodsin perilliset ovat näin ainakin tässä vaiheessa päättäneet.

Energia on sitten vain hankittava jostain muusta. Näen jo mielessäni purjeista käyttövoimansa saavan traktorin ja mini-ydinvoimalan joka niemessä, saaressa, notkelmassa. ;-) Muutosta odoteltaessa leikataan öljyltä kaikki verot. Johan suurmaatalous sen hetken kannattaa.

Edellisestä huolimatta aion ensi talven kaikki vihannekset omasta maasta ottaa.