lauantai 30. elokuuta 2014

Kylmä sota tuskin edessä




Kuukausi sitten arvelin, että näinä aikoina tiedämme enemmän siitä, onko sota alkanut. Ja onhan se, siitä alkavat jo kaikki olla yhtä mieltä. Se on vielä hakusessa mikä sodalle nimeksi.

 Kuka tai mikä sen on aloittanut on kysymyksenä tällä hetkellä yhtä turha, kuin kysymys siitä, kuka tai mikä aloitti I tai II maailmansodan. Kun aseet alkavat geopolitiikassa puhua ei sitä kihlakuntaa löydy, joka syyllisiä rankaisisi. Toivottavasti niin hulluun tilanteeseen ei tällä kertaa jouduta, vaikka pahalta näyttää.

 Kun Putler päivä päivältä tuntuu vain lisäävän kierroksia, käyvät ns. lännen johtajien mahdollisuudet reagoida omat kasvonsa säilyttäen yhä heiveröisemmiksi. Viimeisin uutinen CNNstä kertoo hänen kehottaneen varomaan ketään käymästä Venäjän kimpuun tai sitä haastamaan, koska maa on yksi johtavista ydinasevaltioista ja 

"strengthening our nuclear deterrence forces and our armed forces," making them more efficient and modernized.
"I want to remind you that Russia is one of the most powerful nuclear nations," the President said. "This is a reality, not just words."
He later warned, "We must always be ready to repel any aggression against Russia and (potential enemies) should be aware ... it is better not to come against Russia as regards a possible armed conflict."
Puhen sisältö viittaa vahvasti siihen, että Putler on päättänyt viedä myös loppuun sen minkä on aloittanut. Siitä kirjoitin mielestäni ilmeisimmät osat jo toissapäiväisessä artikkelissa. 

 Neuvottelujen aika lienee tällä erää ohi? Nykyisen tasoiset pakotteet eivät pure. Meille vakuutetaan, että kyllä ne pidemmällä aikavälillä vaikuttavat mutta unohdetaan mainita, että 85 % kannatus tekee hänestä kotimaassa Jumalan ja että venäläisten valtaosa on vähään tyytyväistä ja suuriinkiin vaikeuksiin tottuneena, fatalistisesti ja isänmaallisesti Johtajaansa tukemassa. 

 Nokituskierros toisensa perään vain kasvattaa pottia, mutta samalla lisää jatkuvasti riskiä, eikä lopulta ratkaise mitään. Putler katsoo, että hänellä pelimerkkejä riittää ja peppu kestää. Väittäisin hänen tässäkin toimivan puolinimikaimansa ajatuksia seuraten. Aatukin aliarvioi läntisten demokratioiden (USA ja UK) halun ja kyvyn puolustaa Eurooppaa ja menetti lopulta pelin. 

 Toiveajattelun ajan toivoisi Suomessakin loppuvan ja realismin, jopa inhorealismin voittavan alaa. Niin taloudessa kuin turvallisuudessa. 


Lähettänyt klo 8 kommenttia:
Tunnisteet: , , , ,

torstai 28. elokuuta 2014

Tämän Putler tahtoo



Yhä useammat ovat vakuuttuneet siitä, että Vladimir Stalinovytsh Putler on lähettänyt joukkonsa taistelemaan Ukrainaan. Kun seuraa mitä kaikkea on Sotshin Olympialaisten päättymisen jälkeen tapahtunut, ja jatkuvasti kiihtyen tapahtuu en voi kuin olla samaa mieltä. Sillä ei juuri enää ole väliä kuinka monta kuorma-aotoa, panssariajoneuvoa, ohjusta jne. missäkin on nähty. 

 Aivan ilmeisesti myös moldovalainen uutinen sodan alkamispäivästä, 26.8.2014 piti paikkansa. Jos näin on ja uutisen muut yksityiskohdat pitävät paikkansa on todennäköisintä, että Putler nyt on palauttamassa sekä Ukrainaa että Moldovian Transnistriaa Äiti Venäjän helmoihin, eikä havittele yksin Krimiä. 

 Luonnollinen etenemissuunta on Asovanmeren rantaa pitkin avattava suora maayhteys Krimille ja matkan jatkaminen Mustan meren rantaa Odessaan kautta Transnistriaan, joka on jo pitkään haikaillut lupaa saada palata osaksi Venäjää. Vaan eipä siinä vielä kaikki. Seuraavaksi haetaan sitten suorinta reittiä Moskovasta Pohjois-Transnistriaan. Sehän kulkee varmasti Kievin läpi? Joten seuraavana on sitten Venäjän kolmelta puoleta ympäröimän Ukrainan "länsiosan" haltuunotto. Enkä yhtään ihmettelisi jos seuraavan tavoitteena olisi koko Moldova.

 Putler on julkisesti hehkuttanut missionaan halua palauttaa Äiti Venäjän kunnian ja Tsaarien Venäjän alueet entiseen yhteyteensä, siis palauttaa ennen Alexander Kerenskyn hallituksen syrjäyttämistä vallinneen tilanteen. Unohtaen nyt sen tavoitteen vaikutukset vaikkapa nykyisiin NATO - jäseniin Puolaan, Liettuaan, Latviaan ja Viroon minua kiinnostaa, miten se vaikuttaa Suomeen. Putlerin ajatusmaailmassa Suomi varmasti oli osa suurta Venäjän valtakuntaa.

 Ja avainkysymyksenä pitäisikö Suomen liittyä NATOn täysijäseneksi? Tässä yhteen asiaa koskevaan kommenttiin kirjoittamani vastine, muutamin täsmennyksin.

 En edelleenkään kannata NATOn jäsenyytä vaikka hyväksynkin sen sopimuksen - sellaisena kun sen ymmärrän - jota nyt ollaan allekirjoittamassa. Se ei käsitykseni mukaan suinkaan ole läpikulkusopimus vaan vastaanottosopimus, teknisine yksityiskohtineen. Sekin toteutetaan vain Suomen pyytäessä. Ja siihen kai meillä itsenäisenä maana on oikeus? Omalla maaperällä on taidettu harjoitella yhdessä Naton kanssa jo tätä ennenkin ja taidetaan parhaillaankin?

Venäjällä, tai oikeammin sen johtajilla on mielestäni liian usein ollut taipumusta äkkipikaisuuteen ja pitkävihaisuuteen. Siksi, mitä kauemmin meillä on mahdollisuus uskoa omiin voimiimme yhteispelissä naapurin kanssa, sitä parempi. Silloin voimme olla varmoja, että todennäköisimmin teemme ratkaisumme yksin meidän suomalaisten intresseistä. Kuten kaikki muutkin valtiot EUssa näyttävät toimivan. Turhaa ottaa ehdoin tahdoin turpiinsa marisemalla etuilusta myöhäisyön nakkijonossa örveltävälle bodarille näillä lihaksilla.

Vaikka suhtaudun itse aika kriittisesti poliitikkojemme aikaansaannoksiin uskottavan puolustuksen ylläpitämisen saralla, jos Puolustusvoiman johto virkavastuullisesti vakuuttaa uskottavuutta vielä löytyvän, sen on kelvattava myös minulle. Henkilökohtaisesti ajatellen uskottavuutemme lisääntyisi olennaisesti, jos puolustuksemme varsinaisen sunnitelman lisäksi, meillä olisi joka asevelvollisella rynkkäri ja patit kotona. Eikä maakunnallisista asekätköistä haittaakaan olisi. 

Taipua voidaan, mutta taittua ei pidä.




Lähettänyt klo 15 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , ,

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Radio Erevan ja masokistinen Suomi



Radio Erevan, tai Armenian Radio on nuoruudestani vielä hyvin muistissani, vaikka emme ihan Itä-Eurooppaan katsoneet kuuluvammekaan. Kaikenlaista sosiaalisen realismin päättömyyttä, jolla massa ilkkuivat hallinnolle. Ilkkuun kuului aina sekä kysymys että vastaus, hyvänä esimerkkinä vaikkapa tuo Wikipedian ensimmäinen; 


Kysymys: Is there a difference between capitalism and communism?
Vastaus: In principle, yes. In capitalism, man exploits man. In communism, it's the reverse.

Lisää Radio Erevanin helmiä yo. linkin kautta.

Tämä tuli mieleeni lukiessani juuri äsken TSstä Jan Hurrin analyysia Masokistinen talouspolitiikka johtaa talousanemiaan, jossa hän arvio hallituksen toimintatapoja tänään ja huomenna käytävässä budjettiriihessä. Toivoisi, että joku ystävällinen sielu veisi edes kopion artikkelista riiheen, kaikkien osallistujien opiksi ja ojennukseksi. Vaikka vain kevennyksenä kahvitauolle.

 Hän kirjoittaa mm. 
"viime viikolla pääministeri kiinnittyi ryhmän (Dudsonit) suunnittelemaan suurikokoiseen pyörivään tikkatauluun eläväksi maalitauluksi. Laajasti julkisuuteen levinneistä valokuvista päätellen tapaus oli pääministerin mielestä hauska.
Nyt Stubb ja hänen luotsaamansa hallitus temppuilee valtion ensi vuoden tulo- ja menoarvion suuntaviivoja keskiviikon ja torstain budjettiriihessä." 

On se vaan niin reipas ja sutjakka mies tuo meidän Tumppi. Oikein ministeriainesta.


Miksi ihmeessä sitten minua ei enää naurata ollenkaan? Siihenkin Hurrilla on hyvä vastaus: 

"Talouden anemia näyttää toistuvasti yllättäneen juuri samat päättäjät, joiden toimet ovat kyseisen anemian keskeisiä syitä. Hämmentynyttä selittelyä vaikeista olosuhteista on kuulunut vyönkiristyksiä komentaneesta komissiosta lähtien.
Sen ei kuitenkaan pitäisi olla enää usean vuoden kenttäkokeiden jälkeen yllätys, että kesken ankaran velka- ja talouskriisin varta vasten toteen pannut vyönkiristykset ovat heikentäneet eivätkä suinkaan vahvistaneet taloutta.
Siitä huolimatta Stubbin hallitus aloittaa budjettiriihensä aivan samanlaisissa hämmentyneissä tunnelmissa – ja aikoo päättäväisesti ja yksituumaisesti jatkaa vyönkiristyksiä." 

Tumppi hehkutti ulkoministeriön edustustonpäällikköpäivillä pitämässään puheessa, että Suomen on saatava velkaantuminen loppumaan ja piti Suomen finanssipolitiikassa viime vuosina tapahtunutta muutosta historiallisestikin merkittävänä. Ja onhan se; seitsemän virheelliseen tilannearvion pohjaavaa, taloudellisesti huoletonta lisävelkaantumisen vuotta on takana, seurauksena kansan-, valtion- ja kuntatalouden kriisi ja katastrofi. Nyt alkaa olla seinä vastassa.
Kommenttina edelliseen artikkeliin kirjoitin; 

Päätellen kaikesta siitä, mitä tässä maassa on tehty sen jälkeen, kun silloiset hallituspuolueet päättivät käsitellä vuonna 2008 alkanutta Trans-Atlantista rahoituskriisiä (suhdannetaantumana) on selvää, että Tumppi - sen paremmin kuin edeltäjänsäkään - ei tiedä mistä puhuu. Mitenköhän hän ajattelee nyt hehkuttamansa linjan muutoksen parantavan Suomen talouden tilaa sanotaanpa vaikka 5 vuoden aikavälillä?

Teollisuuden on annettu rapautua ja jokainen kynnelle kykenevä siirtää tuotantonsa halvemman kustannustason maihin. ALV on nostettu sellaiselle tasolle, että valtaosa yksittäisistä kansalaisista eivät voi ostaa suomalaista palvelutyötä. Omalta osaltaan tässä avittavat työehtosopimukset ja muut henkilösivukulut. Julkinen sektori on palkkajohtaja eikä sitä pystytä puolueiden toimesta enää merkittävästi pienentämään. Ja ajatuskin siitä, että leikkaamisen kohteena olisivat muut kuin ne jotka palvelut tuottavat on mahdoton, liian moni broileri on vaarassa menettää liian paljon

Kun edeltäjät ovat ylläpitäneet rakenteita ja aktiivisesti kasvattaneet julkisen sektorin kuluja siten, että vuosittainen budjettivaje on ollut - kaikesta hehkutetusta säästämisestä, leikkaamisesta, tehostamisesta huolimatta - tasolla 7-10 miljardia euro joka vuosi, millä ihmetempulla Tumppi kuvittelee selättävänsä markkinavoimat nyt? Sitä paitsi muistan edeltäjän jo sen tehneen.

Väitän, että Tumpin linjamuutos on; samaa vanhaa säästämistä, leikkaamista, tehostamista mutta enemmän ja nopeammin. Mistä ihmeestä valtio alkaa saada tuloja? Team Finlandista vaiko pelistartupeista?

Väitän lisäksi, että 5 vuoden kuluttua olemme vain entistä syvemmällä kaikissa mahdollisissa taloudellisissa ongelmissa, jos meillä enää on itsenäistä kansakuntaa edes jäljellä. Ja sitten nämä velikullat toteavat yhteen ääneen; meillä ei ollut vaihtoehtoja.


Tästä onkin helppo palata Radio Erevaniin.


Kysymys: Pääministeri Stubb. Mikä on uuden  finanssipolitiikkanne käänteentekevin uudistus?

Vastaus: Lisää raippoja, mutta nyt entistä päättäväisemmin.



PS.

Moldovan media näyttää yltävän ihan Radio Erevanin tasolle. Sota ei alkanutkaan eilen. Riemuitaan edes siitä.






On taas aika arkistoida osallistumisiani kansalaiskeskusteluun:


Päätellen kaikesta siitä, mitä tässä maassa on tehty sen jälkeen, kun silloiset hallituspuolueet päättivät käsitellä vuonna 2008 alkanutta Trans-Atlantista rahoituskriisiä on selvää, että Tumppi - sen paremmin kuin edeltäjänsäkään - ei tiedä mistä puhuu. Mitenköhän hän ajattelee nyt hehkuttamansa linjan muutoksen parantavan Suomen talouden tilaa sanotaanpa vaikka 5 vuoden aikavälillä?

Teollisuuden on annettu rapautua ja jokainen kynnelle kykenevä siirtää tuotantonsa halvemman kustannustason maihin. ALV on nostettu sellaiselle tasolle, että valtaosa yksittäisistä kansalaisista eivät voi ostaa suomalaista palvelutyötä. Omalta osaltaan tässä avittavat työehtosopimukset ja muut henkilösivukulut. Julkinen sektori on palkkajohtaja eikä sitä pystytä puolueiden toimesta enää merkittävästi pienentämään. Ja ajatuskin siitä, että leikkaamisen kohteena olisivat muut kuin ne jotka palvelut tuottavat on mahdoton, liian moni broileri on vaarassa menettää liian paljon

Kun edeltäjät ovat ylläpitäneet rakenteita ja aktiivisesti kasvattaneet julkisen sektorin kuluja siten, että vuosittainen budjettivaje on ollut - kaikesta hehkutetusta säästämisestä, leikkaamisesta, tehostamisesta huolimatta - tasolla 7-10 miljardia euro joka vuosi, millä ihmetempulla Tumppi kuvittelee selättävänsä markkinavoimat nyt? Sitä paitsi muistan edeltäjän jo sen tehneen.

Väitän, että Tumpin linjamuutos on; samaa vanhaa säästämistä, leikkaamista, tehostamista mutta enemmän ja nopeammin. Mistä ihmeestä valtio alkaa saada tuloja? Team Finlandista vaiko pelistartupeista?

Väitän lisäksi, että 5 vuoden kuluttua olemme vain entistä syvemmällä kaikissa mahdollisissa taloudellisissa ongelmissa, jos meillä enää on itsenäistä kansakuntaa edes jäljellä. Ja sitten nämä velikullat toteavat yhteen ääneen; meillä ei ollut vaihtoehtoja.





Valitettavan oikeassa olet, yrityksiä kyllä riittää.

Ei silti, että moinen millään tavalla lohduttaisi, sama tauti vaivaa tällä hetkellä koko euro-alueen päättävää eliittiä. Vaikka talouden käännettä on povattu jo vuosia, aina seuraavana puolivuotiskautena tapahtuvaksi ei suostuta katsomaan realiteetteja ja tekemään sen mukaisia päätöksiä. Uskonnoksi ilmeisesi Saksan Bundesbankin vaatimuksesta nostettu austerity - ovat kääntäneet koko valuuttaliiton kohti konkurssia.



Korjaustoimenpiteenä nämä austerity-uskovaiset valopäät vaativat lisää samaa ja vielä kauemmin. 

Mistä löytyy se lapsi joka saisi heidät vakuuttuneeksi siitä, että keisarilla ei todellakaan ole päällään rihman kiertämää? Ja huippuna talouskomissaariksi tungetaan sitä suomalaista valopäätä, joka jo täällä on muutamassa vuodessa onnistunut sotkemaan koko kansantalouden.





Kun Ranskan talousministeri on toistuvasti esittänyt, että EKPn ja koko euro-alueen noudattama, yksinomaan saksalaiten intressejä palveleva kuristava rahapolitiikka, ml. järjettömäksi osoittautunut inflaatiotavoite tuhoaa myös Ranskan talouden, hän saa lähteä. 

Mikä on se vipu, jolla Tante Angela ja Jens Weismann saavat jatkaa tätä Euroopan tuhoavaa politiikkaa? Siis Saksaa lukuun ottamatta vähintään koko muun euro-ryhmän tuhoavaa. Jopa Mario Draghi on hyväksynyt että austerity ei ole ratkaisu. 


Tämä on vielä hölmömpää kuin Hölmölässä. Tämä on itsetuhoisuutta pahimmillaan.





Eiköhän Ilpo nyt hauku väärää puuta? Museoille on kaikissa kulttuureissa edes jonkinlainen sijansa. Parempi kielikuva saattaisi olla; Suomessa toimitaan kuin Hölmölässä konsanaan. On toimittu jo vuosia. On tiedetty jo vuosia. Eikä se meno lopu sillä, että yhden osallisen edustaja sen jälleen kerran toteaa.

Jotain tarttis saada aikaankin.





Eipä kai Kaulanen sen paremmin Veikkausta kuin edes omaa toimintaansa asiamiehenä markkinoinut?





Kokemuksesta ja yli 50 vuotiaitten työttömien todelliseen tilanteeseen hyvin perehtyneenä ei voi olla muuta kuin samaa mieltä Pro:n hallituksen arviosta. 

Enkä jaksa uskoa, että sen paremmin työnantajat kuin nykyiset poliittiset päättäjätkään moiselle korvaansa lotkauttavat. Mutta on asiassa valoisakin puoli. Kun riittävän moni todella putoaa tyhjän päälle yhteiskunnallinen käymistila kiihtyy ja jonkin sortin vallankumouksen syntyminen lähenee. 

Talous- ja työllisyystilanteemme jatkuva huononeminen on viime kädessä täysin päätöksentekijöittemme osaamattomuuden ja visiottomuuden seurausta.





Ihmekö tuo, kun talous sakkaa. Siitä on kiittäminen ensi sijassa Mariota ja hänen alaisiaan kansallisia keskuspankkipomoja erityisesti Saksan Jens Weidmannia, toissijaisesti Tante Merkeliä ja kolmanneksi kaikkia ryhmän kansallisia poliittisia päättäjiä, jotka yksinkertaisesti eivät ole tehtäviensä tasalla.

Kuluttajat kohtaavat arkipäivän, päättäjät ovat vakuuttuneet uskonsa puhtaudesta ja sen lopulta tuomaan pelastukseen. Ainakin heille. Mutta kuten saksilainen sanoo; Operation gelungen, Patient tot., tai kaunokirjailija Samuel Beckett –nimisen kirjailijan näytelmän Waiting for Godot.






Asiaahan Marja puhuu. Parhaimmassa tapauksessa tuleva ratkaisu tulee meille kalliimmaksi ja laadultaan (= asiakkaiden tarpeitten tyydyttämisessä) jopa huonommaksi kuin nykyinen. Mutta väliäkö sillä, eihän Suomessa enää vuosiin ole asiantuntijuus painanut, ainoastaan ns. poliittiset realiteetit, eli puolueiden eturistiriidat.






Asiaa puhut. ”Länsimaisen demokratian voivat pelastaa vain länsimaiset demokratiat itse. Olemalla demokraattisia ja vapaita sekä taloudellisesti menestyviä – toisin sanoen muuttamalla nykyistä politiikkaansa omien kansalaistensa etujen mukaisiksi.”
Mutta ei muutos ole millään tavalla helppo. Liian moni puolueuskovainen olisi vaarassa menettää kaiken. Ja vain sillä on merkitystä, koska kaikki valttikortit ovat puoluebyrokraattien käsissä. Meillä äänestäjillä ei käytännössä ole sananvaltaa edes vaaleissa, kun riittävän moni joko äänestää ”rotestipuoluetta” tai jättää äänestämättä. Itseään vakaina ja vastuullisina puolueina pitävät ”suuret” puolueet saavat aina kuitenkin riittävästi ääniä. Ja ne edellisten vaalikausien ”rotestipuolueet” kyllä oppivat nopeasti sisäsiisteiksi.
Sanot ” Molempien osalta viimeiset viisitoista vuotta ovat olleet katastrofaalisia.” Mielestäni oikeammin niitä vuosia on ollut vasta 13. Mitä tapahtuikaan 11.9.2001? Ja mitä siitä seurasi kaikissa ns. länsimaissa?
Muistatko muuten miten Euroopassa kävi ennen II maailmansotaa? Lähinnä talouden romahtamisen seurauksena sai maanosamme hyvin totalitaarisen enemmistöilmeen. Taidamme olla varsin samanlaisessa tilanteessa? Eikä tätä törkyä räjäytä puhtaaksi edes Ajax.
Sanot ”Mitään muuta ei tarvittaisi kuin paluu siihen yksilönvapauksia kunnioittavaan demokratiaan myös käytännössä ja talouspolitiikan järkevöittäminen.” Olen kanssasi samaa mieltä. Mutta puoluevalta ilman muita ideologioiden mausteita kuin vallanhimo ei voi olla kiinnostunut yksilöiden oikeuksista eikä yksilöiden vapauksista. Se voi olla ja on kiinnostunut vain omasta menestymisestään seuraavissa vaaleissa.
Perusongelma on, että kansakunnan demokratian valta on livennyt kansanedustajilta puolueille, joita he edustavat. Se ja vain sen palauttaminen riittää muutoksen aikaansaamiseksi.http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/01/talouden-pohja-on-maho_3.html





Mitä iloa moisesta kierittämisestä kellekään on? Järjellä ei enää ole mitään tekemistä EKPn rahapolitiikan kanssa muille kuin Saksalle. Deutschland, Deutschland über alles....

EKPn inflaatiotavoite johtaa käytännössä deflaatioon kaikissa muissa euro-maissa kuin Saksassa. Kun EKP toteuttaa vain Saksan talouden edellytysten mukaista rahapolitiikkaa seurauksena on kaikkien muiden euro-maiden vähittäinen surkastuminen. 

Suomen kannalta järkevät vaihtoehdot ovat tässä vaiheessa helpot. Joko jatketaan kuten tähänkin asti, mikä johtaa Suomen talouden täydelliseen alasajoon ja konkurssiin tai palataan omaan valuuttaan. Koska Suomen poliitikkojen uskonto näyttää kieltävän ajattelun ja kieltää edes harkitsemasta jälkimmäistä saamme me keskittyä valitsemaan itsellemme samat onnettomat tunarit Eduskuntaan runsaan puolen vuoden päästä.


Ja seurata vierestä kun historiamme päättyy.





Juuri näin.

Jos mietitään mistä puolustusvoimille nyt lisärahaa, on osoite ilmeinen. Koulupakon jatkamiseen yhdellä vuodella suunnitellut varat, joiksi arvioidaan 15 miljoonaa ja joiden lopputulos ylittänee 50 miljoonaa. 

Sekä suorien että epäsuorien hyötyjen osalta rahat tulisivat huomattavasti käytettyä huomattavasti tuloksekkaammin, jos ne suunnattaisi vaikka korvamerkittyinä vuosittaisten kertausharjoitusten järjestämiseen.






Jos isot maat kuten Ranska ja Italia todella ovat Saksan tukipolitiikan kohteita jo nyt, olisi Suomen joko irtaannuttava eurosta - mitä kukaan ei uskalla päättää, koska meille jäisi Musta Pekka euron hajottamisesta - tai meidän olisi syytä alkaa julkisesti ja aktiivisesti toimia EKPn kohdennettujen rahapoliittisten toimien aikaansaamiseksi ongelmamaille.

Meillä ei ole varaa vain odotella. Kymmenen vuoden kuluessa euro on imenyt kaiken teollisen tuotannon, varallisuuden ja talouden Saksaan, eikä varsinkaan pienissä euromaissa ole toimeentulon edellytyksiä ollenkaan. 

Meidän kannalta kyse on samanlaisesta toiminnasta - suorastaan ryöstöstä - jota Saksa yritti jo 1918. Vain sen tappio I maailmansodassa pelasti meidät joutumasta sen taloudelliseksi ja samalla poliittiseksi vasalliksi. Samalla tämä loi meidän itsemme kehittää itsenäisyyttämme, meidän omista tarpeista ja lähtökohdistamme.






Missä maailmassa Kiuru oikein elää? Niin kehittelykelpoinen kuin ajatus onkin, se on raakile eikä meillä siihen moneen, moneen vuoteen ole varaa. Kannattaisi opetusministerinkin ennemmin miettiä, miten nykyresursseilla saataisi parempaa tulosta. PISAn ei kannata antaa hämätä. 

Peruskoulussa meillä on nykyresursseillakin mahdollista olennaisesti parantaa lasten oppimista tehostamalla opetusta. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/03/peruskoululaisten-taidot-murenevat.html

Keskittyisi tyttö hommaansa ja lakkaisi kinuamasta lisää rahaa, jota ei ole.





Järjestäytyneen kerjäämisen valmistelua ilmeisesti valittajan mielestä?





Ongelmamme on edelleen, että EKP pakotetaan toimimaan saksalaisten vainoharhaisen inflaatiokäsityksen puitteissa. Sisäisellä devalvaatiolla ei suurin osa euro-maista pysty puhdistamaan julkista sektoriaan ilman olennaisesti keveämpää rahapolitiikkaa. Puhumattakaan siitä, että aiemmin vielä jollain tasolla tolkulliset valtiot vedetään nykypolitiikalla samaan kurjistumisen kierteeseen. Eivätkö esimerkit PIIGS-maista jo selvästi kerro mitä nykypolitiikalla tapahtuu? 

Euro-alue, ja ennen kaikkea sen muut jäsenet kuin Saksa tarvitsevat kasvua ja työtä. Säästämällä ei kasvua saada lyhyellä aikavälillä (3-5 vuotta) aikaiseksi. Pidemmällä aikavälillä säästöt toki mahdollistavat kasvun, mutta sitä ennen siinä käy kuin mustalaisen hevoselle; juuri kun oppi olemaan syömättä se pahainen kuoli.






Meidän suomalaisten on ymmärrettävää ja helppoa kannustaa Tasavallan Presidenttiä. Muualla asiaa ei välttämättä nähdä tai haluta nähdä samasta kulmasta. Suuren uskottavuusriskin hän on päällensä ottanut. Toivottavasti se ei päädy hänen pläsilleen.

On edelleen mahdollista, että Putler noudattaa kauan sitten laatimaansa strategiaa Äiti Venäjän kunnian palauttamiseksi. Siinä ei myötäkarva välttämättä auta ollenkaan. Siinä ei auta muu kuin vastata Putlerin omilla aseilla. Voimalla.




”Demokraattisen” järjestelmän itselleen omineiden puolueiden institutionalisoituminen on, ainakin Suomessa tehnyt toivomasi vaalien kautta tapahtuvan muutoksen mahdottomaksi. Kansalaisille jääneen politbyrokratian poistaminen ei ole mahdollista ilman puolueiden hegemonian poistamista. Siihen taas me suomalaiset olemme hyvin harvoin pystyneet. Viimekertainenkin yritys sata vuotta sitten meni totaalin vituraan, muuttuen sisällissodaksi.




Lähettänyt klo 9 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , ,

maanantai 25. elokuuta 2014

Uskomattomia törppöjä!




On tämä maailma tällä hetkellä yksi iso sirkus. Rankan talousministeri vaihdetaan, kun hän on todennut sen minkä jokainen meistä taviksistakin on nähnyt jo pitkään. Saksan talous on ansassa. EKPn rahapolitiikka ei ainakaan johda siihen lopputulokseen, mitä julkisesti ilmoitetaan tavoiteltavan; rakenteiden keventämiseen, julkishallinnon karsimiseen, kilpailukyvyn parantuiseen ja työttömyyden vähentymiseen. Saksan talous saattaa olla nousussa, koko muun euro-alueen ennemmin tai myöhemmin ajautuessa maksukyvyttömäksi ja konkurssiin.

 Senhän myöntää jo Mario Draghi itsekin. Mikä häntä estää muuttaa suuntaa? Tante Angela vai Jens Weidman vaiko muiden keskuspankkien mittään tekemättömät pääjohtajat, vaiko euromaiden yes-yes-poliitikot? 

 Samaan aikaan Ukraina väittää, että kymmeniä panssariajoneuvoja ja tankkeja on tunkeutunut maahan Venäjältä. Armeijan edustajan mukaan saattue ylitti rajan Itä-Ukrainassa Mariopolin kaupungin läheltä. Samassa Karjalaisen uutisessa kerrotaan, että ulkoministeri Sergei Lavrov on ilmoittanut, että Venäjä aikoo lähettää pian uuden apukuljetuksen Itä-Ukrainaan. Tämä siis siitä huolimatta, että EU, Yhdysvallat ja moni muu on ilmoittanut jo edellisen "humanitaarisen avustuskuljetuksen" ollen Ukrainan invaasio. Kukaan ei kuitenkan vaivaudu tekemään mitään.

 Taisi se moldovalainen media tietää mistä puhui, kun julkaisi sodan alkavan 26.8.2014. Sitä se ei maininnut, mistä sodasta on kyse. Itse arvelisin, että Putler nyt ensin liittää Ukrainan , ainakin sen Mustanmeren rannan ja Transnistrian Äiti Venäjän helmoihin. Loput Moldovasta sitten ajan myötä. Ja protestoijat jatkavat sitä, minkä hallitsevat parhaiten, eivät vaivaudu tekemään edelleenkään yhtään mitään. Perusteena se, että ne eivät kuulu NATOon.

 Hyvin menee, mutta menköön.
Lähettänyt klo 17 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , ,

lauantai 23. elokuuta 2014

Miten meidän suomalaisten pitäisi suhtautua Putleriin?


Miten muiden Euroopan maiden pitäisi suhtautua tilanteeseen, jossa Putlerin joukot ensin miehittävät Ahvenanmaan ja Hangon-niemen pienillä vihreillä miehillä ja liittävät ne erottamattomaksi Venäjän osaksi? 

 Ja kun se on tehty, he katsovat oikeudekseen toimittaa humanitaarista apua niille Suomessa asuville venäläisille, jotka ovat katsoneet ajan olevan kypsä liittää Suomi osaksi Äiti Venäjän Karjalan Tasavaltaa ilman Suomen hallituksen lupaa?

 Miten meidän suomalaisten pitäisi suhtautua siihen, kun moinen tapahtuu silmiemme edessä Ukrainassa?
Lähettänyt klo 12 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , ,

perjantai 15. elokuuta 2014

Troijan hevosista ja suvereniteetistä


Sodan ensimmäinen uhri on totuus. Lienee aika selvää, että Ukrainassa käydään sotaa. Sen aloitti Vladimir Stalinovytsh Putler käskemällä vaikenevat vihreät miehensä miehittämään Krimin. Tämä lienee myös kiistatonta, eipähän hän ole enää vähään aikaan aktiivisuuttaan asiassa kieltänyt.

 Nyt kansainvälistä lehdistöä edustavat toimittajat väittävät Venäjän jälleen loukkaavan Ukrainan suvereniteettiä käskemällä panssarikolonnansa etenemään vielä nyt "separatistien hallussa" olevalle Ukrainan suvereenille alueelle.

Tämä kaikki tapahtuu Moskovan lähistöllä olevalta sotilasalueelta lähteneen noin 280 valkoisen kuorma-auton muodostaman "humanitaarisen avustusretkikunnan" publisiteettiverhon takana. Lisäksi tarkempi tarkastelu on osoittanut autot ainakin osaltaan Venäjän Armeijan ajoneuvoiksi. Krimin vaikenevat vihreät miehet ovat muuttuneet Luhanskin paidattomiksi ruskeiksi rekkakuskeiksi?

 Viimeisen puolen vuoden aikaina Putler on aikaansaanut tilanteen, jossa hänen - ja nykytilanteessa siis Venäjän - tekoja ei taida kukaan pystyä ennakoimaan. Vielä vakavampaa; hänen sanaansa ei enää voida luottaa hänen väittäessä yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista. Muistan hänen puolinimikaimansa toteuttaneen samanlaista strategiaa vajaat 80 vuotta sitten.

 Eilen Putler puhui poikkeuksellisen sävyisästi rauhasta Sotshiin komennetuille Duuman kummankin kamarin jäsenille. Tänään hän tapaa Suomen Tasavallan Presidentin Sotshissa. Vaikka Suomen ja Venäjän presidentinkansliat eivät oikein ole yhteisymmärryksessä keskustelun aihepiiristä, lienevät keskustelut käynnissä ja saamme muutaman tunnin kuluttua kuulla kummankin lausunnot tilaisuudesta. Toivottavasti jotain tavanomaisista latteista ympäripyöreyksistä poikkeavaa.

 Varmasti Sauli Niinistö on nyt ottanut (?) itselleen vaikeimman ja samalla näyttävimmän uransa tehtävän. Emmekä me tavikset voi muuta kuin toivoa, että tapaaminen johtaisi tilanteen lientymisen alkuun. Onneksi häntä ei lehtitietojen mukaan sentään kutsuttu keskustelemaan kahdenvälisistä, konkreettisista kysymyksistä. Mahdollista, joskaan ei toivottavaahan moinen olisi, meillähän on ilmeisesti EU-maista pisin yhteinen raja.

 Minun on kovin vaikea kuvitella Sauli Niinistöä sen paremmin välistävetäjäksi, kuin itsekeskeisesti Suomen ja Vain Suomen etua tällaisessa asiassa ajavaksi opportunistiksi. Valitettavasti eteläisessä naapurissa ei hänen matkansa vilpittömyyteen ilmeisesti kuitenkaan kaikissa piireissä luoteta? Asialla taitavat ilmeisesti olla NATO-intoilijat, eivät vastuulliset EU-jäsenet? Toivottavasti vielä on varaa valtionpäämiesten ja diplomaattien keskustella.

 Sotshissa ei lehdistö kuulemma saa esittää kysymyksiä, Mahdollisesti tarkempaa tietoa keskusteluista onkin odotettava vähintään Sauli Niinistön paluuseen ja luvattuun tiedotustilaisuuteen, jossa kysymysoikeutta ei kuulemma ole rajoitettu?

 Oletteko muuten havainneet, että ulkoministeri Sergei Lavrov on ollut viime päivinä varsin hiljainen? Lomalla varmaan, kuten Brysselin virkamiehet ja Euroopan maiden poliittinen johto. Vai olisiko ulkopolitiikan ja  diplomaattien aika jo kulunut umpeen?
Lähettänyt klo 15 kommenttia:
Tunnisteet: , , , ,

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Geneettisesti tervettä Suomea rakentamassa?



Kävimmepä jälleen kerran perheen kanssa Tallinnassa. Näin helsinkiläisenä se nyt ei paljoa vaadi. Ei ajassa, eikä rahassa. Opintomatkana se on ollut edullinen, ellei suorastaan ilmainen, jo noin sukupolven ajan. 

 Viime viikolla meuhkattiin Suomen Pravdan palstoilla kovasti siitä, miten suomalaiset naiset ovat kiinnostuneita ihastumaan, seurustelemaan ja naimaan ulkolaisten miesten kanssa. Miksi meuhkata, missä lienee asian uutisarvo? Tilanne on ollut päivänselvä omankin kokemukseni mukaan jo vähintään kymmeniä vuosia. Itse asiassa ilmiö on tuttu vähintään jo niistä ajoista lähtien, joita Juhani Aho kuvaa historiallisessa romaanissaan Juha, vuodelta 1911. Ja Mika Waltari varmaan kuvaisi imiötä Sinuhen tunnetui säkein?

 Jo eilen Tallinnassa, terassilla istuessamme kiinnittyi huomio meille uuteen ilmiöön. Kaupungin suomalaiset turistit näyttivät koostuvan suomalaisista tyttöporukoista, lapsiperheistä ja eläkeläisistä. Ennen niin häiritsevästi örveltäneet nuorten suomalaisten miesten laumat loistivat poissaolollaan. Mitä näille tulevaisuutemme toivoille oikein on tapahtunut? Ovatko he kaikki jo juoneet itsensä hengiltä? Vai ovatko koodaamassa pelejä virtuaalimarkkinoille?

 Varmemmaksi vakuudeksi, istuessamme ainoan Tallinnan liikenteessä liikkuvan suomalaisen aluksen m/s FINLANDIAN Nosturissa kiinnittyi huomio lattialla, Disco-musiikin jumputuksessa liikehtivään ihmismereen. Silmämääräisesti reilusti yli sadan rytmiliikkujan joukosta bongasimme korkeintaan puolen tusinan nuorta miestä. Olivatko nuoret miehet paikallisessa Pubissa kittaamassa kaljaa ja joikhaamassa karaokea, kun ei heitä buffetpäivälliselläkään näkynyt, jäi selvittämättä?

 Nykynuorten mittapuun mukaan varmasti alkuillasta, siis laivalta vähän ennen keskiyötä palatessamme, ihonvärit ja ohimennen kuullut irralliset keskustelun pätkät eivät nekään suomalaisia nuoria miehiä esille nostaneet. Olivatko ehkä nukkumassa raskaasta työviikosta toipuakseen? Kaikkia muita ja nuoria selvästi suomalaisia naisia tuntui olevan liikenteessä terveen väestökasvun edellyttämä määrä. 

 Ainoa mieleen tullut tapahtunut pitkän aikavälin trendimuutos - ainakin näin pääkaupunkiseutulaisten perspektiivistä - on ulkomaalaisten miesten tarjonnan lisääntyminen naisten arkipäivässä ja erityisesti illassa. Onko tämä meidän, aiemmin peräti yhdeksi Euroopan geneettiseksi saareksi tuomittu maamme nyt vihdoin saamassa kauan toivottua uutta geneettistä materiaalia? Tästäkö evoluutio jälleen kerran voi - mutaatioiden myötä -synnyttää myös geneettisesti entistä terveemmän, sisukkaamman Suomen?
Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , , ,

maanantai 4. elokuuta 2014

Si vis pacem, para bellum



Taitaa loma lähestyä loppua itse kullakin? NATOkin kehoittaa jäseniään kasvattamaan puolustukseen ohjattavia määrärhoja. Taistoihin taas tiemme vie.  Kenen minnekin. Onneksi emme ole NATOssa?



Vanhat aattet voidaan heittää tunkiolle. On uusien aika. 

Ei meillä lisää puolueita tarvita. (MOT) Kyllä meidän nykyistenkin puitteissa pitäisi osata ja pystyä asiamme hyvin hoitamaan. Se mikä meiltä puuttuu on poliittinen järjestelmä, joka estää muun kuin puolueiden "poliittisen todellisuuden" huomioimisen päätöksenteossa. Kun koulutuksella, kokemuksella ja arkipäivän osaamisella ja realismilla ei siinä ole sijaa, ei lopputulos voi olla muu kuin syöksykierre. Ajankohtaiseen tapahtumaan kytkien kuolemaan johtava kaartosakkaus laskupaikkaa etsittäessä lienee Suomenkin osa.

Joittenkin meidän 60-lukulaisten koohotus "kaikki on politiikkaa" on tullut tiensä ääripäähän. Miten pääsisimme takaisin siihen, että asiat hoidettaisi asioina? Pienempikin määrä puolueita moiseen riittää. Valitettavasti muutos ei taida olla mahdollinen, ellei jostain löydy uusi "60-lukulaisten" aikakausi, joka korjaa sen minkä me pilasimme?






Niin totta puhut. "kuollut on perinteisesti suhteellisen vakaassa tilassa aina kunnon mätänemisen alkuun saakka."

Ja meillä ihannoidaan ja EUssa tavoitellaan vakaata taloutta siis taloutta, jossa inflaatio on nolla. Kun pitäisi etsiä kasvua ja dynamiikkaa ja tietoisesti tavoitella noin 4 - 6  % vuotuista inflaatiota. Nolla-inflaatio pitää huolta siitä, että pankkien ei kannata lainata rahaa reaalitalouden kasvattamiseksi, koska eksoottisen pankki-instrumentit tuottavat paremmin.

Markkinatalous on tasapainoa ja vakautta jatkuvasti hakeva järjestelmä, jonka kuolemaksi täydellinen ja muuttumaton tasapaino ja vakaus koituvat.






Ehkä Suomen ja EUnkin kannalta on kaiken kaikkiaan parempi, että Tumppi keskittyy itseihailuun ja urheilusuorituksiinsa. Tekee siten vähemmän vahinkoa sekä Suomelle että EUlle, kun aika menee moisiin harrasteisiin.

Jokaiselta voi odottaa saavansa vai kykyjensä mukaan.




Ihan asiaahan Alf puhuu. Ja meidän suomalaisten kannalta vielä tärkeääkin. Meillä kun suunnittelu, analysointi ja tuumaaminen tuntuvat aivan liian usein olevan toiminnan keskeisin osa. Eikä moinen suinkaan koske yksin politiikkaa ja julkista sektoria, ihan sama tilanne on ilmeisesti elinkeinoelämässä.

Ja onhan tilanteeseen loistava syykin; kun et tee mitään, et tee virheitäkään. Vähät siitä, että ei päätösten konkreettisista tuloksistakaan ole tietoa. Puhumalla yritetään esimerkiksi vakuuttaa kansalaiset siitä, että esimerkiksi Kataisen/Stubbin hallitus on toiminut tuloksekkaasti ja tehokkaasti. Uskokoon ken haluaa.

Jenkit varoittavat aiheesta juuri samasta asiasta "paralysis through analysis".  Eivätköhän päättäjien aikaansaannokset kuvaa maamme poliittista ja taloudellista tilaa erinomaisesti tällä sektorilla?





Halotaan nyt sitten vaikka hiuksia, mutta ainakaan siitä kai ei ole epäilystä, mistä BUKit ovat peräisin. Neuvostoliitosta ja taitavat suurelta osin, ainakin ohjausjärjestelmiensä osalta olla peräisin Ukrainasta? Ei itsenäisestä Ukrainasta vaan silloisesta Neuvostotasavallasta.

Siksi on hämmentävää ajatella, että maailman media ihmettelee, mistä Ukrainasta - kummalta puolen jakolinjaa tahansa - löytyy riittävän osaavia ampujia? Oikea vastaus lienee, mistä tahansa entisen Neuvostoliiton alueelta, kunhan vähän viitsii kaivaa.

Itse aseita on kaikille mahdollisille osapuolille ainakin ollut saatavilla

Kaikki esille tulleet "tiedot" viittaavat siihen, että ampujina ovat olleet ns. itä-ukrainalaiset kapinalliset. Heitä eivät EUn sanktiot juurikaan kiinnosta, eivätkä heidän toimiaan rajoita. Mutta ei liioin varmaan ketään hämmästytä, että ulkoministerit tarttuvat samoihin menetelmiin, kuin valtionvarainministerit aikoinaan; lisää ja enemmän tätä samaa. Vaikka kaikki tietävät, että tällä tieltä ei ratkaisua löydy.

Vaan kuka uskaltaisi etsiä niitä uusia teitä, joilta ratkaisu saattaisi löytyä? Tällä julkisuustasolla kukaan ei uskalla "maanosamme ajautuessa päivä päivältä ja jälleen kerran yhä lähemmäksi kuilun reunaa."




Lähtökohtana lienee se, että näin pienessä maassa valta-eliitin mielestä olla kerralla vallalla vain yksi totuus. Heidän. Ja koska julkista, erimielistä ja eri arvoista lähtevää  keskustelua ei kannusteta se on vaiennettava. Ennen kuin se edes alkaa.

Valta-eliitin, siis nykyisin puolue-eliitin lähtökohta on sitäkin merkittävämpi, kun se hyväksyy hallituksen pääministerivaihdokset yksittäisten puoluekokousten perusteella, mutta ei teoin ja toimin huolta kanna, vaikka maa on vaipumassa polvilleen. Breshnevin pysähtyneisyyden aika Neuvostoliitossa on pientä verrattuna nykyiseen uussuomettumisen aikaan. Seurauksiltaan todennäköisesti ihan sama.

Mieluummin valitaan porukalla vallanhaltijat, kuin annetaan kansan käyttää ainoata valtaansa. Mieluummin valitaan kriisissä pätkäpääministeri ja pätkävaltionvarainministeri, kuin aiennetaan eduskuntavaaleja vajaalla vuodella ja saadaan kansalta uutta linjaa mihin mennä.

Takanamme on vähintään 7 vuoden poliittisen päätöksenteon tyhjäkäynnin aika ja, ellei puoluevaltaan saada iskettyä murtumaa, enintään sama määrä edessä.




Puolueiden kasvanut valta on suurin yksittäinen syy meidän nykyisiin ratkaisemattomiin poliittisiin ja taloudellisiin pohteisiimme. Parlamentarismin varjolla ovat puolueet meillä halunneet kasvattaa omaa  valtaa yksittäisten kansanedustajien vallan kustannuksella. Uuden UKKn pelossa ovat puolueet muuttaneet Suomen kansalaisten demokratian Suomen puolueiden demokratiaksi.

Karkeasti yksinkertaisesti Eduskuntamme tulisi varsin hyvin toimeen yhtä monella kansanedustajalla (=puolueen puheenjohtaja) kuin puolueita on edustettuna. Kukin käyttäisi äänimääränään puolueen ”saamien” kansanedustajien lukumäärää. Helpottuisi myös päätöksenteko.

Puolueiden jäsenet valitsevat puoluelain mukaan puolueen toimi- ja luottamushenkilöt. Ratkaisut jopa siitä, kenestä tulee pääministeri on nyt siirretty puolueille. Eikä puolueiden rooli saisi ylittää kansan valitsemien edustajien roolia. Ei heillä ole mandaattia valita perustuslain määrittelemiä kansan luottamushenkilöitä. Se on äänivaltaisten kansalaisten tehtävä.

Nyt meillä on tilanne, jossa molempien keskeisimpien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat vaihtuneet. Missä tahansa sivistysvaltiossa se edellyttäisi myös uusien eduskuntavaaleja. Vaikka ehkä demareissa ”porukka päättää” Tannerin demokratia poikkesi aika merkittävästi esimerkiksi Urpiaisen demokratiasta.

Voidaan tietysti keskustella vaikka tästä iäisyyteen kummat tekevät yhteisössä päätöksiä; yksilöt vai ryhmä. Jokaisella juridisen henkilön vastuupaikoilla toiminut tietää kokemuksesta, että vastuun päätöksistä kantavat loppupeleissä aidosti vain yksilöt. Siinä mielessä ja sen vuoksi demokratiamme on rapautunut vastuuttomaan ”porukka päättää” - moodiin, politbyrokratiaksi, jossa vastuuta ei kanna kukaan.

Tähän on tultu julkisista varoista maksettavan puoluetuen, tilaustyönä tehdyn perustuslain ja  oikeuskanslerin ja perustuslakivaliokunnan virheellisestä sen 29§ tulkitsemisen seurauksena.

Kansalaiset valitsevat parhaita mahdollisia puolueiden valittavaksi antamista.




Hieno yhteenveto Venäjän ja Suomen kohtalonyhteydestä, joka toivottavasti jatkuu verettömänä.

Kuten aivan oikein toteat, että jos Venäjä Suomeen hyökkäisi, sille ei ole järjellä selitettäviä syitä. Vaan milloin viimeksi muistat suurvallan edellyttäneen moisia omille toimilleen? Tosin voidaan väittää, että omilta lähtökohdiltaan Stalinilla oli syy hyökätä. Miksei siis Putlerillakin?


Lähettänyt klo 36 kommenttia:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)