Suomalaiset kuolemankauppiaat

27.2.2008 9.04 | hakki47 | Uutiset, Politiikka

Suomessa toimiva suomalainen Cargotec on myynyt Yhdysvaltain merivoimille lastausjärjestelmän, joka helpottaa tankkien ja raskaiden ajoneuvojen siirtoa maihinnousualuksiin. Käsitykseni mukaan kyseessä on sotakalusto? Ja USA on sotaa käyvä maa. Ja ellei valtiojohtomme mielestä syystä tai toisesta ole nyt, niin taatusti jonain hetkenä lähitulevaisuudessa on.

Häkämies, Väyrynen, Kanerva, Halonen ja Tuomioja. Mikä on Suomen asekaupan linja? Onko tehty muutoksia? Minkä sisältöisiä? Miksi?

Vai onko puolueeton rauhaarakastavuutemme ja arvojohtajuutemme vain tyhjiä korulauseita ja tekopyhyyttä?

Pysyvä linkki | 5 kommenttia »

Vai että ei mene hyvin?

26.2.2008 20.18 | hakki47 | Työelämä, Asiakaspalvelu ja viestintä, Business

Olen yrittänyt etsiä verhoilijaa, joka päällystäisi runsaat 10 vuotta vanhat nahkasohvamme. No itse asiassa, ei edes tarvitsisi verhoilla sohvia, ainoastaan uusia 14 sohvatyynyä. Ei tarvitsisi kajota muuta kuin näihin tyynyihin, rungot ja tyynyjen fyllitkin ovat erinomaisessa kunnossa. Mutta 10 -15 vuotta ja lapsiperheen kulutus, aikuisten kiireet…. you know… Ei kantteja, päärmeitä, ei mitään extraa. Ja voisivat olla vaikka kangasta. Mikrokuitua?

Vaan eipä tahdo löytyä tekijää. Kolme tarjouspyyntöä olen eemeilillä lähettänyt, sovittuani ensin asiasta puhelimitse potentiaalisen tekijän kanssa. Liitteenä kuvat ja mitat. Ei ensimmäistäkään tarjousta. Ei tarkennuspyyntöä, kieltäytymistä. Ei mitään.

Tänään sitten, tuttavankauppaa, yhytin puhelimitse yhden mahdollisen tekijän. “Töitä jonossa kolmeksi vuodeksi!” - Usko tai älä. Mutta hän sentään ehdotti paria, joiden työn laadusta oli perillä.

Saas nähdä miten käy.

Toivottavasti näitä tekijöitä ei tarvitse tuottaa Filippiineiltä. Vai pitäisikö sittenkin pyytä ensin tarjousta Manillasta?

Pysyvä linkki | 5 kommenttia »

Kunnallisvaalit kulman takana

26.2.2008 9.41 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Virkamiehet, Kansankulttuuri, Varallisuuden hallinta, Työ & bisnes, Johtaminen, Oppiminen

Lukiessani jälleen kerran juttua Eduskunnan huonon hallinnon ongelmista, nyt aamun lehdestä ja vakuuttuneena siitä, että sitäkään ei kukaan muista kun seuraavan kerran käydään äänestämässä, olivatpa vaalit mitkä tahansa, ajattelin nopeasti listata järjestelmämme ongelmista muutaman ensiksi mieleen tulevan toiveella, että saisin niitä kerättyä lukijoilta lisää.

Eli:

Puolueisiin ja politiikkaan kohdistuva kritiikki tai niiden oireet ja nykyisen parlamentaarisen järjestelmämämme epäkohtia ja ongelmia tasolla kansalaiset – edustajat – puolueet - demokratian toteutuminen.

1. alhainen äänestysktiivisuus kaikissa vaaleissa


2. puolueiden pienenevät jäsenmäärät


3. puolueet päättävät itsenäisesti haluamansa rahoituksen verorahoista


4. puolueiden erlinimieset rahahanat pidetään piilossa julkisuudelta


5. yksittäisen äänestäjän mielipide ei vaikuta


6. puolueet ja kansanedustajatkin toimivat irrallaan kansalaisten todellisuudesta


7. käytännössä sekä kunnan ja erityisesti valtionpäätöksenteossa toimiva ryhmäkuri


8. kansakaunnan päätöksentekojärjestelmä on top down, not bottom up


9. julkkiskansanedustajat/asiantuntevuuden puute


10. Julkkiskansanedustajaa kiinnostaa julkisuus, ei asioiden hoitaminen


11. mainonnan, julkisuuden merkitys puolueen


12. blogiedustajien herääminen


13. ”pelin politiikka ”


14. virkamiesten, erityisesti vvm:n merkitys - mihin muita ministeriöitä enää tarvitaan


15. valtion- ja kuntien piirissä rakennetut poliitikkojen ja omien kannattakien suojatyöpaikat


16. puoluerahoituksen julkisuuden puute


17. kansanedustajien etiikka, säätely, julkisuus vaalirahoituksen osalta


18. kansanedustajien palkat ja palkankorotukset


19. eduskunnan tarve EU-aikana


20. politiikan vaikuttaminen sekä valtion että kuntien, kuntainliittojen, yhtymien…jne. läpi


21. neuvotellaan pöydän molemmilla puolilla: tilaaja - tuottaja, työnantaja - työntekijä, järjestöt - julkinen viranomainen…


22. kuntapuolue tai julkishallinnon puolue – virkamiehet omien alojenja luottamusmiehinä


23. Eduskunnan hallinnon vuosikausia jatkuneet ongelmat


24. Virkavaltaisuus ylittää ammattitaidon kaikilla hallinnon aloilla


25. ..


26. …


27. ….

Haluan alleviivata, että lista ei ole omasta mielestänikään täydellinen, analyyttinen eikä objektiivinen. Se on aivoriihenomaisen työskentelyn tulos.

Jos saan Sinulta lisää näitä käytännön kansanvallan kukkasia, saattaisin niistä joskus työstää analyyttisen kokonaisesityksen.
Samalla, koska lupasin, että käyn läpi kirjoitukseni 25.9.1991, sen kaikilta osilta, liitän alle osan

Puoluediktatuuri

Kolme keskeisintä retuperällä olevaa yhteiskunnallista rakennettahan olivat silloin: AY-liikkeen kunniakas menneisyys, Maaseudun tulevaisuus, Puoluediktatuuri

Suomalaisen pysähtyneisyyden kauden muistomerkki. 1970-luvun lopulla luotu puolueiden rahoitusautomaatti, joka mahdollistaa puoluetoimiston yliherruuden ja kutisti kansanedustajat kumileimasimiksi. Perustuslain mukaan ylintä päätösvaltaa käyttää kai edelleenkin kansalaisten vaaleissa valitsema eduskunta? Se on edesauttanut sellaisten poliittisten broilereiden kasvattamista joiden oletettu osaaminen on pliitikointia puhtaimmillaan, valtaa ja oman porukan edunvalvontaa – ei yhteisten asioiden hoitoa. Kun jaettavana ei enää ole etuja vaan ”niukkuutta, puutetta ja kurjuutta”, osaaminenkin loppuu. Haaskuu- ja vastuuttomuusmekanismin keskeisin syy.

Korjaustoimenmpiteistä keskeisin on raha, oikeastaan sen niukkuus. Vasta sitä seuraa toiminnan painopisteen muutos. Tavalla tai toisella on puoluetuki saatava muutettua ”tulospohjaiseksi.” Ehkä helpointa olisi luopua budjettirahoituksesta. Puolueiden rahoitus siirretään sellaisen säätiön vastuulle, johon lahjoitetut varat jaettaisi eduskunnan kulloistenkin voimasuhteitten mukaisesti puolueille. Muu puoluerahoitus, tavanomaisia henkilöjäsenmaksuja lukuunottamatta, kielletään. Säätiön hallintokin voisi hyvin olla samoilla perusteilla ja lahjoitukset vaikka verovähennyskelpoisia. Kyllä demokratiasta aina sen verran maksaa kannatta. Ja ellei kannata, täytyy vapaaehtoisten jäsenmaksutulojen riittää. Puolueisiinkaan kun ei ole pakko kuulua, eikä perustuslakimme kai niitä edelleenkään tunne.

Kaikki sopimukset ”ryhmäkurin” tai ”puolueen päätösten sitovuuden” ylläpitämiseksi tai toimeenpanemiseksi eduskunnassa tai kunnanvaltuustossa säädetään laissa pätemättömiksi. Palataan noudattamaan perustuslain alkuperäisen hengen mukaista määräystä, jonka mukaan kansanedustaja on tosiasiallisesti vastuussa vain itselleen ja äänestäjilleen.

Jaa taitaa tästä aiheesta olla vielä loppusanatkin jossain….

Pysyvä linkki | 10 kommenttia »

Uimahallista kylpyläksi

20.2.2008 13.31 | hakki47 | Hyvinvointi, Ruoka & juoma, Työelämä, Asiakaspalvelu ja viestintä

Sattuipa kauniit, joskin kylmät säät Tallinnan matkallemme. Ja nuoren neidin mukanaolo suuntasi voimakkaasti lapsiystävälliseen liikkumiseen. Ja loppujen lopuksi, pari päivää on varsin lyhyt aika.

Kalev-Spa-Uimahallista, josta jo paikanpäältä kirjoitin väittäisin meidän suomalaisten voivan ottaa monessa suhteessa oppia. Halliin, jossa perinteisesti lienee ollut 50 metrin uimaratoja 8 - 10 kappaletta, oli uudistamisen yhteydessä - pari vuotta sitten(?) rakennettu lisäksi 4 - 5 vesihieronta allasta, yksi virtaavan veden allas, pariratainen ehkä 20 metrinen allas, pikkulasten elämyspolskutteluallas ja kolme vesiliukumäkeä. Kasveja oli paljon. Olivatko aitoja en osaa sanoa, kun ei kiinnosta. Mutta lisäsivät viihtyvyyttä mahtavasti. Altaan ympärillä “auringonottolavereita” ja huippuna vielä baari, josta saattoi ostaa virvokkeita ja jäätelöä, ja nauttia niistä pöydän ääressä istuen. Kesäistä uimarantatunnelmaa lisäsi onnistunut epäsuora valaistus ja hallin lämpötila.

Hinta vastasi suomalaisten hallien hintoja ja oli rakennettu 1,5 ja 2,5 tunnin mukaan vaihtelevaksi. Ostetun ajan ylittäminen maksoi kruunun minuutissa.

Kannattaisi eräiden tuntemieni hallien käydä opintomatkalla. Esimerkiksi Espoonlahden, Leppävaaran, Pirkkolan hallit, jopa Mäkelänrinnekin voisivat pienillä investoinneilla kehittää itsensä aivan uudelle asiakasystävälliselle tasolle. Ja tehdä samalla vielä sillä rahaa.
Kokemus oli, kuten ehkä tästä jutustakin käy ilmi sitä luokkaa, että mennään uudestaankin. Hauskinta asiassa on se, että jos päivän matkaan varaa, niin mieluummin lähdemme Kaleviin kuin esimerkiksi Vierumäen halliin, joka mielestäni oli edes askel oikeaan suuntaan. Serenassa en ole käynyt, on senverran hankalammassa paikassa, julkisilla matkusteltaessa.

Pysyvä linkki | 15 kommenttia »

TERE TALLINAST

18.2.2008 17.02 | hakki47 | Matkailu, Talous, Vapaa-aika

Koululaisten hiihtolomatvie ihmeellisiin paikkoihin. Nyt sitten tanne Suomenlahden etelapuolelle Tallinnaan. Sita on pitka aika kun viimeksi. Silloin muistaakseni joku varasti kannyni Vanhankaupungin portin edessa. Paljon on taalla muuttunut sitten 2001.

Aion siita myohemmin viela tarkemmin kirjoittaa. Miten pilvenpiitajat, nykyajan Baabelin tornit nayttavat kohteeliaasti sanottuna puolityhjilta. Ei puolitaysilta. Siisteytta tullut lisaa. Kauppoja, kalliita kauppoja entista enemman.  Ei hintataso tunnu paljoa Helsingista poikkeavan.

Tahan mennessa 2 positiivista kokemusta. Kalev Spa , takalainen pari vuotta sitten kunnostettu ja lisarakennettu uimahalli ja ravintola Stravinsky, Valje-Karja 1, vastapaata Hotel Baronsia Vanhassa Kaupungissa.

Mutta palataan paremmalla ajalle.

Pysyvä linkki | 3 kommenttia »

Hyvin menee, mutta menköön

15.2.2008 17.03 | hakki47 | Työelämä

Mitä tämän hetken Kauppalehti Onlinen otsikot kertovat Suomen tilasta?

Kari Jordan: Suosikaa Metsäliiton tehtaita!

Puutullit kaataisivat kymmenen Kemijärveä

Opetusministeriö karsisi 13 korkeakoulua

Igglo pakenee Norjasta

Sonera vaientaa puhelinlangat

Ja vielä Pörssit

Päivän pörssi

pe 15.02. klo 16:35

OMXH		-1.45%
OMXH25		-1.20%
OMXHCAP		-1.18%
Nokia		-1.72%

Lisää indeksejä

Nasdaq		-1.74%
DJIA		-1.40%
S&P 500		-
Nikkei		-0.03%
FTSE		-1.40%
DAX		-1.80%
CAC		-1.80%
RTS		-1.80%

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »

Terroria Kemijärveltä?

15.2.2008 14.30 | hakki47 | Blogit

Kyllä netti vaan on hyvä väline. Kyllä hyvä netti on kohta entinen netti.

Kyllä blogaaminen on kivaa. Vaan onko kohta?

Viimeisen parin (?) viikon aikana kommentteina on alettu julkaista juttuja, joissa ei, ainakaan allekirjoittaneen mielestä ole päätä ei häntää. Pituutta on, sanoja riittää. Tarkoituksesta ei ainakaan meikäläinen tahdo saada selvää. Liittyen sanoihin tekstissä, voisin kuvitella, että joku päästää ulos katkeruuttaan Kemijärvestä, StoraEnsosta, Suomen Valtiosta, Eduskunnsta, Keskustapuoluesta ja henkilöistä, jotka tavalla tai toisella näihin liittyy.

Suosittelisin sitä. Kyllä blogaaminen terapiasta käy. Mutta voisinko toivoa, että se tapahtuisi omalla blogilla, nimellä tai nimimerkillä? Lupaan, että Kauppalehti tarjoaa mahdollisuuden. Ei oman blogin väsääminen vaikeaa ole, kun minultakin on onnistunut. Lupaan jopa lukea, kerran. Ja jos kiinnostaa, toisen. Mutta satunnaisille (?) blogeille, satunnaisesti valittuihin juttuihin kommentoiminen on mielestäni lähinnä häiriköintiä, öykkäröintiä, terroria.

Itse tulen vastedes hylkäämään sellaiset. Toivon kolleegoiden miettivän suhtautumistaan omalta osalta.

On kivempi lukea kolleegoiden aivoituksista ilman örveltäjien/jän välihuutoja.

Pysyvä linkki | 3 kommenttia »

EU:lla maatalous kuntoon

hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Talous, Osaaminen, Varallisuuden hallinta

Ensimmäiseksi liittyminen EU:iin iski maaseutuun. Mutta eihän se suuri ihme ole kun, päinvastaisista väitteistä huolimatta, EU ei ole turvallisuus- tai ulkopoliittinen, vaan kauppa- ja maatalouspoliittinen yhteisö. Tuskin seurannutta tervehdyttävää muutosta olisi koskaan saatu aikaan omin neuvoin.

Näin kirjoitin 25.9.1991:

Maaseudun tulevaisuus

Maan talous ei kestä maanviljelyksen ja sen liitännäisen elintarviketuotannon aiheuttamaa taloudellista kuormaa vajoamatta Albanian tai muiden kehitysmaiden tasolle. Jo useita vuosia maksamme elintarvikkeista ylihintaa mikä vastaa noin 200.000 työttömän vuosittain kansantaloudelle aiheuttamia kustannuksia. Itse asiassa me annamme nyt jatkuvan suojatyöpaikan vajaalle 10 %:lle työikäisestä väestöstämme. Vasta nämä tilastoihin ynnättyämme alamme lähestyä todellista työttömyysastettamme, joka on taatusti EM-tasoa.

Maatalousyrittäjästä olemme tehneet virkamiehen, jonka toimeentuloon olennaisesti vaikuttaa maailman avokätisimmän kiemuroiden hyväksikäyttäminen. Ja mitä ahkerampi hän on, sen kalliimmaksi hän meille kaikille tulee. Viljelys- ja metsämaan ostaminen on tehtyluvanvaraisiksi ja luvanmyöntäjällä on parikin lehmää ojassa. Yhteiskunnan rahoittamat metsänhoitoyhdistykset masinoivat yhteiskuntaa vahingoittavan puunmyyntilakon. Jossain vaiheessa tulevassa maataloustuotteiden luovutuslakossa tilanne tulee olemaan tosi ratkiriemukas.

Maataloussektorin palauttaminen yrittäjäpohjaiseksi nopeutetulla aikataululla, maataloustulolain ja maatilaverotuksen perusremontilla aloittaen. Tuotannon päällekkäisestä ”kaikenvara vakuutuksen” tukijärjestelmästä luopuminen. Nykyistä selkeämpien markkinavoimien avaaminen säätelemään myös tuotteiden hintaa ja tuottajien määrää sallimalla mm. vapaa elintarviketuonti. Siinä hallitulle rakennemuutokselle raaka-ainetta.

Vaikkei AY-kartellin puitteissa paljonkaan ole menneinä vuosina tapahtunut, maataloudessa sitäkin enemmän. Kansallisista maataloustuista ei ole paljoakaan jäljellä, mitä nyt joku 141 vielä jossain lymyää. Ja kansakunnan kannalta on ilmeisesti parasta, että päätökset on jatkossakin tehtävä yhdessä jonkun ulkopuolisen kanssa. Saman piiskan AY-kartelli on kohdannut mainittavassa mitassa vasta globalisaation seurauksena.

Mutta byrokratia on kuulemma kasvanut. Toisaalta voisi kuvitella, että kasvanut ja edelleen kasvava tilakoko, hoitaa nekin asiat suuremmalla ammattitaidolla ja tehokkaammin. Ja kyllä maamies on yleensä osanut puolensa pitää. Huomio on entistäkin enemmän siirretty alan virkamiesorganisaatiotten haltuunottoon ja poliittiselle puolelle, sinne missä veronmaksajan rahat jaetaan. Ja jaossa ei sektorin suhteellinen osuus varmastikaan heikkene.

Mutta kuten kaikissa ratkaisuissa, myös tässä on ollut haittavaikutuksia. Alkaa yhä selkeämmin näyttää siltä, että maamme ei pysy tällä menolla kokonaisuudessaan asuttuna. Ja tyhjiöt pyrkivät täyttymään. Ilmeisesti poliitikkomme, ne joitten pitäisi katsoa koko kansakunnan etua ja laatia pelisäännöt sitäkin tukemaan eivät hoida hommaansa. Ja jälleen kerran ja varoituksista päätellen lisääntyvästi pienet teollisuuspaikkakunnatkin alkavat tuntea tyhjentymisen seuraukset. Puujalka horjuu.

PS.

Pahin tilanne oli muistaakseni helmikuussa 1994. Tilastopohjaa oli muutettu, mutta oikaistuna 777.000 oli silloin todellisten työttömien määrä.

PPS.

Kirjoitus on kolmas osa sarjassa “Uutta taloutta etsimässä”

Pysyvä linkki | 3 kommenttia »

Eero Lehti - poliitikko, järjestöjohtaja

14.2.2008 10.24 | hakki47 | Työelämä, Talous

En nyt puhu poliitikko Eero Lehdestä, en järjestöjohtaja Eero Lehdestä, vaan yrittäjä Eero Lehdestä. Tässä joku päivä sitten yrittäjä Lehti laukaisi kuolemattomia ajatuksia työttömien, erityisesti pitkäaikaistyöttömien työkyvystä, - kunnosta ja -kelpoisuudesta. Eivät ne uusia olleet, vanhan toistoa ennemminkin. Varmasti voisin lähteä hiustenhalkomislinjalle ja eritellä ensin sen, mitä hän todella sanoi. Mutta kun sekä häntä että aika monta muuta yrittäjääkin väitän tuntevani, jätän sen KL-keskustelupalstan varaan. Mielikuvat kun kuulemma nytkyään ratkaisevat.

Ja tässä se, miltä minusta näyttää.

Ihme, että niistä sadoista tuhansista yli 3-4 kuukautta työttöminä olleista kuitenkin niin moni on onnistunut palaamaan takaisin työelämään. Mutta varmasti epäkuranttina? Tai muun kuin yrittäjän palkkalistoille? Tai ainakin pienemmälle palkalle? Tai ainakin epäonnistuen? Tai vainko osoituksena sankariyrittäjän riskinottokyvystä?

Onko Lehden mielestä tarkoituksenmukaista katsoa ao. henkilöiden syrjäytymistä vierestä ja maksaa päivärahat, toimeentulo yms. tuet, lisäksi sairaanhoito- ja lopuksi kai myös hautauskustannukset yhteiskunnan varoista, kaikille yli 3 – 4 kuukautta työttömänä olleille? Ei ne täältä mihinkään lähde. Kuollakko niiden pitäisi? Nälkäänkö?

Onko Lehden mielestä tarkoituksenmukaista se, että otamme vastaa ja yhä useammin myös tuotamme kehitysmaista usein kouluttamatonta työvoimaa paikkaamaan työvoimapulaa, ja maksamme heidän koulutuksensa, sosiaaliturvat yms.? Ollaan toki iloisia jos joskus, joku koulutettukin joukkoon eksyy. Ei tänne tunkua ole. Ei tulevaisuudessakaan.

Onko Lehti sitä mieltä, että em. ryhmästä myös ne, joiden ihonväri tai puhetapa esimerkiksi poikkeaa meistä ”kielisistä”, toivotetaan suomalaisten työnantajien toimesta, riittävässä määrin, tervetulleiksi omaa koulutustaan vastaaviin töihin? Vai onko toiveissa vain toive halvasta työvoimareservistä ta - paisuntasäilöstä? Vai nykyaikaisesta versiosta Pihkalan prikaateista?

Kuten yllä mainitsin väitän tuntevani aika monta yrittäjää. Eräs ominaisuusyhdistelmä eräissä, jopa useista heissä on ihmetyttänyt jo muutaman vuosikymmenen. Itse määrittelemänsä menestyksen myötä kasvaa usko omaan oikeassaolemiseen, kaikkivoipaisuuteen, omien ratkaisujen yleistettävyyteen ja toistettavuuteen, omaan viisauteen ja erilaisten mielipiteitten virheellisyyteen. Samalla vainoharhaisuus, joissakin tapauksissa jopa ”hulluuteen” asti siitä, kuinka verotus syö omaisuuden, tuhoaa talouden, laiskistaa työntekijät ja itse asiassa on kaiken pahan alku ja juuri. Ja kuitenkin heidän menestyksensä pohjaa useimmiten erilaisuuteen, myös heidän omaan erilaisuuteen.

PS.

Yllä oleva on yleistys ja kärjistys. Mutta ehkä kuitenkin totta toinen puoli?

Pysyvä linkki | 13 kommenttia »

Elefantti pala kerrallaan

13.2.2008 12.00 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Talous, Osaaminen, Varallisuuden hallinta

Ei ole paljon yli viidessätoista vuodessa muuttunut. Perusongelmat alkoivat purkauta vasta pari kuukautta sitten. Rakenteellisia muutoksia ei ole näkynyt vielä lainkaan. Tässä jatkoa eiliseen juttuun.

Näin kirjoitin syksyllä 1991.

”AY-liikkeen kunniakas menneisyys

Liike, joka maan hyvinvoinnin rakensi, on nyt sen uhka. Keskityttyään yli yhdeksänkymmentä vuotta vaatimaan ja saatuaan jo pitkään aina tahtonsa toteutetuksi, ei enää osaa nähdä tilannetta , jossa vaatimusten toteuttaminen johtaa kansantalouden, leipäpuuna olevan toimialan ja yksittäiset jäsenensä katastrooffiin. Ylimitoitetut, kaikenkattavat tulosopimukset tappavat omalta osaltaan mm. vientiteollisuuden kilpailukyvyn. Kouristuksenomaisesti tarrataan ”saavutetun edun” kuvitelmaan tilanteessa, jossa saavutettu on kansantalouden konkurssi. Ja kun ei oo mistä ottaa, täytyy mennä lakkoon.

Edunvalvonnan takeeksi rakennettu byrokratia elää omaa elämäänsä. Sen realiteetteinä ovat jäsenten maksaman ja työnantajan keräämän omaisuuden sijoitustoiminta ja nomenklatuura, ei nykyjäsenten edunvalvonta kansallisessa taloudellisessa katastroofissa. Työttömyyden, (yritysten)maastamyynnin tai alan pienentymisen vuoksi tuhoutunut jäsenkunta kun ei liittokokouksissa äänestele (vertaa esim. Merimiesunioni). Mutta pystypäinhän sitä Eurooppaankin aiotaan mennä.

Kyllähän tämäkin on muutettavissa. Voisimme kokeilla seuraavanlaisia tervehdyttäviä toimia.

1. Työnantajan ay-jäsenmaksuperinnästä luopuminen.


2. Työttömyyskassojen selkeämpi irroittaminen ammattiyhdistysohjauksesta.


3. Työehtosopimusten yleissitovuuden lieventäminen.


4. Avainryhmien lakko-oikeuden jonkinasteinen rajoittaminen ja työrauhavelvoitteen rikkomisen tuntuvampi sanktiointi.”

Mielenkiintoista tai ei, itseäni hämmästytti, että julkishallinnon naiset panivat rakenteet heilumaan. Ja vasta vuonna 2007. Miehet, itse asiassa, jatkoivat entistä peliään ja jatkanevat edelleen. Ehkä AY-johdon puitteissa miehillä on eniten menetettävää? Toisaalta suurin osa toimihenkilöistä lienee naisia. Taistelu, ja ihan aiheellinen palkkataistelu heillä on vielä edessä. Josko siitä sitten mittään tulee.

Tupot on todennäköisesti kyllä haudattu seuraavaan kansantalouden katastroofiin asti. EK huolehti ihan itse suhteellisen hintakilpailukykymme heikentämisestä tekemällä sopimukset Metallin ja Kemian liiton kanssa kesän kynnyksellä viime vuonna. Kaikki muu tällä sektorilla on tuon päätöksen seurausta. Mutta eipä inflaatiokaan vielä laukkaa?

Suurimman virheen työnantajapuoli teki kuitenkin 1968 - taisi muuten monessa muussakin olla karsea vuosi - hyväksyessään ay-jäsenmaksuperinnän siirtämisen työnantajalle. Se avasi tien ay-liikkeen vallan kasvuun ja ay-rälssin muodostumiseen. Vasta nyt, 40 vuotta myöhemmin, he ovat ajaneet itsensä seinään.

Työttömyyskassan jäsenmaksun erillisyys AY – jäsenmaksusta selvisi ns. suurelle yleisölle muistaakseni noin kirjoitukseni aikoihin Iiro Viinasen lauottua asiasta muutamankin totuuden. Asiasta puhuminen ei luonnollisesti ole ay-liikkeen intressissä. Alkaisivat jäsenet kysellä liian usein jäsenyydestä koituvien etujen perään. Ja lisäresurssointiväline liitolta poistuisi. Väittäisin, että asia ei vieläkään ole riittävän selvä. Varsinkaan ei ns. duunaripuolella.

Itse asiassa “yleissitovuus” vain kasvoi eduskunnan päätöksellä, kun yli 20 henkeä työllistävät pienyritykset liitettiin YT-menettelyn piiriin. Toivottavasti paikallinen sopiminen laajentuisi nopeasti.

Viimeksi lakko-oikeutta uhkasi rajoittaa porvarillinen hallitus, demareiden suosiollisella myötävaikutuksella. Eli käytännössä julkinen työnantaja. Eli puolueet.

Ei ole vielä paljoa tapahtunut. Ei.

Kaikesta edellä olevasta huolimatta olen sitä mieltä, että toimiakseen vastuullisesti ja tehokkaasti suomalainen työelämä tarvitsee voimakkaan ay-liikkeen. Meillä on aivan riittämiin esimerkkejä siitä mitä tapahtuu ilman sellaista. Mutta sen uudistuminen on jo myöhässä.

Vuosien varrella vaan on käynyt niin, että ay-liikkeestä on ”valtapoliitikoille” muodostunut itseisarvo, ei väline työmarkkinoille huolehtia työelämän oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainosta. Nyt on jo pitkään ollut sellainen kuva, että liittopoliitikot katsovat, että jäsenet ovat liittoa varten ei, että liitot ovat jäseniään. varten. Siis ihan sama tilanne kuin muuallakin. Ja mehän maksamme.

Kuitenkin,

yksittäinen työntekijä on työsuhteessa aina heikommalla, ollessaan ristiriitatilanteessa yksin.

Pysyvä linkki | Kommentoi »

Uutta taloutta etsimässä

12.2.2008 10.57 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Varallisuuden hallinta, Johtaminen

Etsiessään Digielämää Helge sunnuntaina kirjoitteli muutoksesta palveluyhteiskunnaksi. Ja heitti: ” Muutoksen synnyttämiseen tarvitaan “Uusi Vanhan Valtaus”. Mikä mielestänne tämä uusi olisi? Tässä olisi purtavaa? Onko merkittäviä uuden ajan ilmiöitä - heikkoja signaaleja - tarjolla? ”

Aloin miettiä. Voisiko historiasta ottaa oppia? Voisiko se toistaa itseään? Voisiko siitä olla apua? Jossain kaukana kilkatti ja kalkatti menneisyyden kellot. Jotain muistui mieleeni.

Maamme ajelehtiessa jämäkästi kohti varmaa taloudellista ja mahdollista yhteiskunnallista katastroofia, kannattaisi edes oppimismielessä selvittää, mitkä ovat ne rakenteet, jotka mahdollistivat holtittomuutemme viimeisen 5 – 10 vuoden aikana.

Syyllisten etsiminen kun ei meitä suoranaisesti auta. Ensinnäkin jokainen meistä voi katsoa peiliin. Sieltä löytyy iso osa. Toiseksi meillä ei ole tapana, että todettuja suuriakin virheitä tehneet päätöksentekijät siirtyisivät epäonnistutuaan muihin tehtäviin, syrjään vetäytymisestä puhumattakaan. Pahin mikä heitä voi kohdata on puolueen palkkiovirka. Tapahtuu mitä tahansa, samat veijarit TV-uutisissa liturgioitaan toistavat. Etujärjestösatraapit (sisältäen puolueet), joiden maan johtajina pitäisi kantaa myös aika huomattava osa siitä vastuusta, että tähän on tultu, antavat nyt hyviä ohjeita siitä miten tästä selvitään. Pitäisikö itkeä vai nauraa?

Syitten tunteminen saattaisi ehkä auttaa korjaamaan nykytilanteesta sen, mikä on omassa vallassamme. Tai lisäämään todennäköisyyttä sille, että vastaisuudessa välttäisimme edes nyt tekemämme virheet.

Perussyyt eivät ole palkkakustannusten ylisuuruus, byrokratian tai julkishallinnon hallitsematon kasvu, eivät edes elintarvikkeiden tai puuraaka-aineen tolkuttomat hinnat. Perussyyt ovat ne rakenteet, jotka olemme luonneet tai jos halutaan, jotka ajan myötä ovat kehittyneet osaksi nyt jo peruskorjauksen tarpeessa olevaa ”Suomalaista Kansankotia.” Pitkällä aikavälillä ne on uusittava jos tuloksia halutaan.

Kolme keskeisintä retuperällä olevaa rakennetta ovat:

AY-liikkeen kunniakas menneisyys

Maaseudun tulevaisuus

Puoluediktatuuri

Jutun kirjoitin 25.9.1991 ja se oli aika lähellä tullakseen julkaistuksi Suomen Kuvalehdessä. Tulin Pekka Hyväriselle kuitenkin myöntäneeksi, että olen sen lähettänyt myös päivälehdille. “Sitten ne ehtivät ensin.” Vaan nepä eivät siihen koskaan tarttuneet.

Nyt saattaisi taas olla aika. Silloin syksyllä 1991 alkoivat jo paksunahkaisimmat vähitellen huomata, että olemme poikkeustilanteessa. Väittäisin, että viimeistään puolen vuoden kuluttua tilanne on kannaltamme jälleen vakava, toivottavasti ei kuitenkaan yhtä vakava kun 1991. Sopii siis hyvin minun muistella mitä silloin ajattelin, kun rakenteissa on oikeastaan muuttunut ainostaan liittymisemme EU:niin. Ja Suomen sisällä, vain siitä johtuvat muutokset.

Ajattelin lähiaikoina käsitellä alaotsikotkin.

PS.

Silloin syksyllä 1991 pohjalle oli vielä matkaa 2 ja puoli vuotta. Ja noin 500.000 uutta työtöntä.

Pysyvä linkki | 24 kommenttia »

Munchenistä kajahtaa – taas

10.2.2008 16.25 | hakki47 | Raha & valta, Uutiset, Puolustaminen

Lähes tasan vuosi sitten kirjoitin Munchenistä aiheella Kommentti Putinin Munchenin kärvistelyyn.

Taas kuuluu kummia. Nyt varotetaan NATOn hajoamisesta. Ei, nyt ei ole asialla Putin vaan Yhdysvaltojen puolustusministeri Robert Gates. Meni ilmeisesti Latviassa NATOn kokous kiville? Mutta vaikka varmaan menikin ihmetyttää silti, että näin nopeasti ja näinkin kovalla tekstillä tullaan esille. USAn istuvan presidentin viimeisen toimintavuoden alussa todetaan, että transatlantinen puolustusyhteistyö saattaa tulla tiensä päähän, ellei NATOn eurooppalaiset lisää panostaan Afganistanissa. Siis Afganistanissa, siellä missä Atlantista ei ole edes tietoa.

Aika ilmeistä on, että jenkit alkavat kyllästyä NATOpohjaisen sotavoiman tuloksettomuuteen. Totta varmaan, että jenkeillä on NATOn Isaf-joukoissa yli puolet mieshistömäärästä. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, vielä suurempi osuus materiaalista ja muista resursseista. Mutta lisäksi ilmaistaan jo julkkisesti, että stategiasta ei vallitse yksimielisyyttä. Valinta lienee siitä kumpi ensin? Talebanit taivaaseen vai Afganistanin jälleenrakentaminen? Kunnon kooparin tavoin Bushin porukka lienee sitä mieltä, että High Noon on koittanut.

Alkaa sodat, tässä tapauksessa kaksi - Irak ja Afganistan yhtä aikaa, tulla jopa jenkeille liian kalliiksi. Ja kyseessä on kuitenkin maa, joka satsaa sotavoimiinsa enemmän kuin koko muu maailma yhteensä.

Afganistaniin NATO lähti sen kuuluisan 5. artiklan velvoittamana. Vasta sen jälkeen Bush, vähintäänkin Blairin tukemana, päätti hyökätä Irakiin. Afganistanissa on oltu jo kauemmin kuin mitä toinen maailmansota kaikkinensa kesti.

Kaksi kertaa Suomen kokoinen maa. Väkeä viisi - kuusi kertaa enemmän. Eikä NATO saa sitä rauhoitettua? Yli 7 vuotta mennyt.

Puolihuolimattomasti väittäisi, että alan luottamaan niihin paljon mainostettuihin, joskin olemattomiin, EUn turvatakuisiin enemmän kuin NATOn.

Eikä NATOon enää kannata itseään tupatakaan. Hajoaakin vielä?

Pysyvä linkki | 13 kommenttia »

Newspeak?

9.2.2008 18.32 | hakki47 | Talous

Mikä mahtaa saada lähettämään moisia viestejä? G7-ministerit eivät usko maailmantalouden vajoavan taantumaan. Mikäköhän on saanut aiheen otsikoida asia näin? Uskaltaiskohan tähän uskoa? Kuka vastaa jos kuitenkin? Entä jos ei sittenkään? Voisiko syynä olla se, että nyt ei olla varmoja nimestä? Onko odotettavissa taantuma vai lama?

Pysyvä linkki | Kommentoi »

Sisyphosarbeit

8.2.2008 11.23 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Virkamiehet, Osaaminen

Kunnan työntekijät vallankäyttäjinä – Lääkäripula ei ole kohtalo – Työtulon raja hämärtyy - Hoitohenkilökunnasta ylitarjontaa.

Hesarin pääkirjoitus- ja yliöotsikoita kahden viime päivän ajalta nuo kolme ensimmäistä. Ihan oma lisäni tuo viimeinen.

Terveydenhuollon pohteet ovat olleet tapetilla jo jonkin aikaa. Ja syystä kyllä. Järjestelmän muutoksia lähes kaikkeen mikä terveysdenhuoltosektoriin millään tavalla liittyy vaaditaan lisääntyvästi. Ulkopuoliselle on jäänyt käsitys, että kehittää on yritetty tuomalla liiketalouden ja projektihallinnan oppeja, ennen kaikkea tulos- ja mittariohjausta yleensäkin julkishallintoon. Samalla luonnollisesti kasvavat esikunnat ja konsulttipalkkiot ja osaoptimointi lisääntyy.

Meillä hoivasektori on pitkälti julkisen hallinnon vastuulla. Vaikka yksityisen tarjonnan määrä on kasvanut sen merkitys kokonaisuuden kannalta, rajanvedoista riippuen, lienee prosenttiluokkaa. Julkinen sektori on poliitikkojen ja virkamiesten maailmaa. Sinne eivät luovuus ja tehokkuus hevillä istu. Ei edes sen jälkeen kun muutamat onnekkaat pääsevät Harvardiin tapaamaan Sitran Esko Ahoa, Sitran Mikko Kososen johdolla.

Kuntapuolue on käsitteenä ilmeisesti aika selvä. Kuntien työntekijät ja siihen verrattavat, jotka toimivat valtuustoissa ja lautakunnissa tekemässä päätöksiä omassa asiassaan. Valtuutetuista ja kunnanhallituksen jäsenistä, joka neljäs on kuntasektorin palveluksessa saman kunnan palveluksessa noin joka kuudennes. Naisvaltuutetuista peräti 41 prosenttia on kunta-alalla töissä. Toivo siinä sitten rakenteellisia muutoksia, tai edes asiantuntemusta kuntalaisten hyväksi. Saat muutosvastarintaa ja oman edun turvaamista.

Valtakunnan tasolla olevaa selvitystä eduskunnan jäsenien kytköksistä julkiseen sektoriin en ole etsinyt. Varmaan sellainen on olemassa. Ellei ole niin joku varmaan voisi tehdä. Mutta parlamentarismimme puoluelähtöisyydestä johtuen ei sitä tarvitse pahemmin etsiäkään. Puolueapparaatti päättää. Tutkit tai et. Ja samat ongelmat sielläkin.

Jaa, että mistä tämä positiivisuus?

Halusin vain toivottaa hauskaa viikonloppua.

Pysyvä linkki | 8 kommenttia »

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

7.2.2008 15.31 | hakki47 | Puolustaminen

Muistatteko vielä, miten kävi Shellin (?) valtauksille ja aikeille porata öljyä Venäjän kaukoidästä? Suomalaisen puuntuonnille Venäjältä? EU:n menestykseen Serbien taltuttajana aikoinaan ja nyt? Milloin NATO lähti Afganistaniin?

Kertoivat aamummalla ”Kazakstanin pääministerin Karim Masimov uhanneen sopimusten irtisanomisilla elleivät (ulkolaiset) yhtiöt kehitä luonnonvaraesiintymiä sovitulla (heidän haluamallaan) tavalla. Aiemmin tällä viikolla amerikkalainen energiajätti AES pakotettiin myymään voimala ja hiilikaivos kazakstanilaiselle yhtiölle 200 miljoonan dollarin sakon uhalla. Maata hallitsee presidentti Nursultan Nazarbajevin perhe ja lähipiiri. Opposition ja tiedotusvälineiden vapaudet ovat viime vuosina kaventuneet presidentin vanhetessa.” Vapaasti YLEn sivuilta lainattuna.

Nyt sitten ”Etyj:n vaalitarkkailuorganisaatio Odihr ei aio lähettää vaalitarkkailijoita Venäjän presidentinvaaleihin 2. maaliskuuta. Se ei pidä mahdollisena osallistua tarkkailuun venäläisten asettamilla ehdoilla. Myös Etyj:n parlamentaarinen yleiskokous kieltäytyy lähettämästä omia vaalivalvojiaan presidentinvaleihin. Sen perustelut ovat samat kuin Odihrin.” Lähde on sama.

Ja vielä: ”Ricen mukaan Nato-maiden on taattava tarpeeksi suuri sotilaallinen voima tehtäviensä suorittamiseen eli Taliban-kapinallisten voittamisen Afganistanissa. Yhdysvallat on arvostellut julkisesti muutamia Nato-maita, jotka karsastavat sotilaidensa määrän kasvattamista erityisesti Afganistanin vaarallisimmilla alueilla. Esimerkiksi Saksan joukko-osaston toimintavaltutukseen kuuluu lähettää joukkoja vain Afganistanin rauhallisempiin, pohjoisiin maakuntiin. Natolla on Afganistanissa kaikkiaan 42 000 sotilasta.” Edelleen sama lähde.
Ilmeisesti ne EU-joukot, mukana muutama suomalainenkin, jotka olivat menossa rauhoittamaan tilannetta Darfouriin odottavat vieläkin…. ? Tilanteen selkeämistä?

Katsomme minne päin maailmaa tahansa, näyttää hetki hetkeltä mustemmalta. Muuallakin kuin taloudessa. Ja ehkä erityisesti muualla.

Sanovat, että meidän olisi syytä olla huolissamme turvallisuusympäristössämme laajasti tapahtuvista muutoksista. Olen samaa mieltä. Mutta mitä aiomme oman turvallisuutemme eteen tehdä?

Natosta ei siihen apua löydy.

Pysyvä linkki | Kommentoi »

Bill Gates´ - a present revisited

7.2.2008 9.03 | hakki47 | Talous, Virkamiehet, Teknologia, Työ & bisnes

Keskustelimme ystäväni kanssa tekijänoikeuksista. Aivan. Tottakai sen seurauksena, että mitä saa netistä ilmaiseksi. Laillisesti. Puolustin OpenSourcea. Sain hänet jopa miettimään, mihin yleensäkään tarvitsemme Bill Gatesia. Siis oikeastaan Microsoftia.

Ubantu, Mozilla, OpenOffice, COMODO, avast!Antivirus, Skype,YouTube jne. jne. hoitavat hommat vähintään yhtä tehokkaasti kuin Bill. Miksi siis maksaa Billille?

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku osaa käyttää kansainvälistaloudellista apparaatiamme omaksi edukseen. Kannustaisinkin häntä tekeämään juuri niin.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että Bill perustamansa säätiön kautta, ohjaa yrityksensä tulot kaiken maailman hyviin hankkeisiin. Kannustaisinkin häntä tekeämään juuri niin.

Mutta ihmettelen kyllä sitä, miksi vain aniharva viranomainen tai poliitikko nostaa meteliä siitä, että monopolituotteet:

1. ovat uusien tietokoneitten sisäänrakennettu oletusarvo


2. hyväksytään ”annettuina” - joka koneessa on käytännössä oltava MS,


3. ovat oman viranomaistoiminnan ensisijainen työväline, kilpailuttamatta


4. mahdollistavat pääministerin USA matkat


5. aiotaan ottaa oppimisen apuvälineeksi edes kilpailumatta

Ja minulla on sitä vastaan, että he maksavat minun rahoillani.

Mutta ehkä kohdasta 5 päästiin syntyneellä julkisuudella? Ainakin hetkeksi?

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »

Herrapelon alkua - Nokia

6.2.2008 16.49 | hakki47 | Työelämä, Uutiset, Markkinointi, Kasvatus, Kansankulttuuri, Työ & bisnes, Oppiminen

Meillä suomalaisilla on pitkäaikainen alistumisen traditio. Olemme läpi historiamme tottuneet saamaan herroilta turpaan. Herrat ovat löytyneet joko maan rajojen sisäpuolelta tai ulkopuolelta. Olemme jopa jalostaneet sen muotoon: lyö lisää. Muutama pikaistuksissa ja usein humalapäissä tehty tappo (vast.) ei asiaa muuksi muuta.

Germaaneilla ei tätä geeniä ole. Heitä on yksinkertaisesti sen verran enemmän. Se, että he jättävät itsensä pesemättä sopii minulle, kunhan eivät likasina tänne tule. (Eivätkä tule, likasina.) Joulupukki voi varmaan väistää vaaraa muuttamalla esimerkiksi Pohjoisnavalle. Mutta Nokian kannattaa olla tästä liikkeestä huolissaan.

Liian helposti tuli ensimmäisestä otsikostasi mieleen tunnettu valokuva kaupan ikkunasta jostain 30-luvulta. Finne sanan sijasta siihen oli valkoisella maalilla kirjoitettu Jude. Ja oli siinä Daavidin tähtikin. Disconnecting People ei ollut silloin edes sloganina.Halusin kirjoittaa tämän jutun siksi, että asia on tärkeä. Nokia ei vielä ole germaaneista riittävästi oppia kerännyt. Yllä oleva on kopio kommentistani See you later, alligator:in viimeistä edelliseen juttuun. Ja kuka sitä nyt viimeistä edellistä lukea viitsisi.

Jaa? Kaukaako haettu? Toivottavasti.

Pysyvä linkki | Kommentoi »

Finnair pyrstöluisussa

5.2.2008 17.23 | hakki47 | Liikenne, Markkinointi, Talous, Osaaminen

Kansallinen ylpeytemme lentoyhtiö Finnair ilmoitti tänään tuloksestaan. Ennätystulos, kerrotaan. Ja kun viime vuoden numeroita katselee niin varmaan näin. Vuonna 2007 liikevaihto kasvoi 9,6 % 2 181 miljoonaan euroon ja toiminnallinen tulos 97 miljoonaa euroon. Onneksi olkoon.

Mutta kansallisen ylpeyden mittari ei ole kvartaalissa. Vaikka 20 miljoonaa jaetaan henkilökunnalle (lukumäärä ei nopeasti Finnairin sivuilta löytynyt) ja 10 miljoonaa 70 johtoon kuuluvalle (Kauppalehti), kuluva vuosi ei hyvältä näytä. Jaa, että pitäisi nauttia hienosta edellisvuodesta?

Kun Keihäsmatkoja aikoinaan tapettiin, taisi olla 1974, olin konserniin kuuluvassa matkatoimistossa. Ja Kauniin Gunnarin meno oli kieltämättä monessa suhteessa erilaista kuin nykyjohdon, parista aiemmasta nyt puhumattakaan. Marginaalit olivat silloinkin tiukat, pelastuksen lähtökohdat siinä, että jokainen konserniin kuuluva myy yhden lennon tai seuramatkan enemmän per kuukausi. Ja Finnair lentää edelleen.

Hyvää ei nyt lupaa kaksi pikkuseikkaa.

Matkatavaroiden viivästymisen osalta Finnair on siirtynyt tavallisten kuolevaisten kastiin, järjestysluvulle 18. Ja pudotus oli roima.

Koneet myöhästelevät ja teknikaaleja eri puolille maailmaa, lähinnä nykyään kai Kaakkois-Aasian ja Suomen välille tulee tiuhaan. Väittävät, että se on seurausta tervehdyttämisestä, toisaalta siitä kun osaavimmat ja monipuolisimmat lupakirjamekaanikot siirrettiin eläkkeelle. Eivätkä ne hävyttömät ymmärrä, että nyt yhtiö tarvitsisi heitä jälleen. Toisaalta lentokohteitten henkilökuntaa, erityisesti teknistä henkilökuntaa vähennettiin. Ties vaikka olisi poistettu kokonaan. Suurimpana ongelmana kai kuitenkin se, että mekaanikkopalvelut kohteissa ulkoistettiin. Ja kun pieni Finnair nyt tarvitsee palvelua se sen saa, kunhan nyt isommat ensin hoidetaan alta pois.

Mutta vaikka laivasto kasvaa tai ehkä koska se kasvaa marginaalit ovat edelleen kovin volatiileja. Pienet muutokset hinnoissa tai kysynnässä aiheuttavat helposti suuria muutoksia kannattavuudessa ja viime kädessä tuloksessa.

Mutta onhan taivaalla tilaa.

Pysyvä linkki | 23 kommenttia »

Tää on kivaa!

Finnair pyrstöluisussa

Kansallinen ylpeytemme lentoyhtiö Finnair ilmoitti tänään tuloksestaan. Ennätystulos, kerrotaan. Ja kun viime vuoden numeroita katselee niin varmaan näin. Vuonna 2007 liikevaihto kasvoi 9,6 % 2 181 miljoonaan euroon ja toiminnallinen tulos 97 miljoonaa euroon. Onneksi olkoon.

Mutta kansallisen ylpeyden mittari ei ole kvartaalissa. Vaikka 20 miljoonaa jaetaan henkilökunnalle (lukumäärä ei nopeasti Finnairin sivuilta löytynyt) ja 10 miljoonaa 70 johtoon kuuluvalle (Kauppalehti), kuluva vuosi ei hyvältä näytä. Jaa, että pitäisi nauttia hienosta edellisvuodesta?

Kun Keihäsmatkoja aikoinaan tapettiin, taisi olla 1974, olin konserniin kuuluvassa matkatoimistossa. Ja Kauniin Gunnarin meno oli kieltämättä monessa suhteessa erilaista kuin nykyjohdon, parista aiemmasta nyt puhumattakaan. Marginaalit olivat silloinkin tiukat, pelastuksen lähtökohdat siinä, että jokainen konserniin kuuluva myy yhden lennon tai seuramatkan enemmän per kuukausi. Ja Finnair lentää edelleen.

Hyvää ei nyt lupaa kaksi pikkuseikkaa.

Matkatavaroiden viivästymisen osalta Finnair on siirtynyt tavallisten kuolevaisten kastiin, järjestysluvulle 18. Ja pudotus oli roima.

Koneet myöhästelevät ja teknikaaleja eri puolille maailmaa, lähinnä nykyään kai Kaakkois-Aasian ja Suomen välille tulee tiuhaan. Väittävät, että se on seurausta tervehdyttämisestä, toisaalta siitä kun osaavimmat ja monipuolisimmat lupakirjamekaanikot siirrettiin eläkkeelle. Eivätkä ne hävyttömät ymmärrä, että nyt yhtiö tarvitsisi heitä jälleen. Toisaalta lentokohteitten henkilökuntaa, erityisesti teknistä henkilökuntaa vähennettiin. Ties vaikka olisi poistettu kokonaan. Suurimpana ongelmana kai kuitenkin se, että mekaanikkopalvelut kohteissa ulkoistettiin. Ja kun pieni Finnair nyt tarvitsee palvelua se sen saa, kunhan nyt isommat ensin hoidetaan alta pois.

Mutta vaikka laivasto kasvaa tai ehkä koska se kasvaa marginaalit ovat edelleen kovin volatiileja. Pienet muutokset hinnoissa tai kysynnässä aiheuttavat helposti suuria muutoksia kannattavuudessa ja viime kädessä tuloksessa.

Mutta onhan taivaalla tilaa.

Pysyvä linkki | 23 kommenttia »

Tää on kivaa!

4.2.2008 15.41 | hakki47 | Harrastukset, Hyvinvointi, Koti, Matkailu, Sijoittaminen, Työelämä, Markkinointi, Politiikka, Blogit, Kasvatus, Asiakaspalvelu ja viestintä, Ihminen, Osaaminen, Business, Kansankulttuuri, Varallisuuden hallinta, Työ & bisnes, Vapaa-aika, Johtaminen, Oppiminen

Vuoteni blogistina. Kenelle iloa blogista?

Vajaa vuosi sitten, helmikuun lopulla kirjoitin juuri aloittamastani blogismista arvion. Voit siihen tästä tutustua. Nyt kun vuosi on takana, onko mitään muuttunut? Ryhtyisinkö vielä? Onko tässä mitään tolkkua?

Perusarvioni nykyisestä Kauppalehden blogista säilyy ennallaan: ”Upea kansalaisjournalismin pilootti, ainoa valtalehdistön asiakaslähtöinen blogisto.” Vuoden aikana on syntynyt toinenkin asiakaslähtöinen blogisto. Tai itse asiassa Suomen toinen talouden ja kaupan yleislehti muuttui itse blogistoksi, mahdollistettuaan hetkeä sitä ennen myös asiakaslähtöiset blogit. Tähän ei ole muuten vielä pystynyt edes alun perin nettilehdeksi perustettu uusi Uusi Suomikaan. Keskustelumahdollisuuden tarjoaminen kun ei ole blogimahdollisuuden tarjoamista. Ja maksetulle tai vastaavalle ihmiselle lehdessä varattua tilaa on perinteisesti kutsuttu kolumniksi, ei blogiksi.

Kaikesta edellämainitusta varmaan havaitsee, että allekirjoittanut on jossain määrin tykästynyt, etten sanoisi jopa höyrähtänyt blogaamiseen. Ennen kaikkea uskoisin, että blogaaminen antaa uutta sisältöä meille jotka olemme 60 +. Tai uskaltaisin mennä jopa askelta pidemmälle. Blogaaminen auttaisi siirtämään sitä kaiken maailman opettajien ja terapeuttien peräämää hiljaista tietoa jopa sukupolvelta toiselle. Jos päätät niin haluta.

Blogaamisen ja ns. ”kansalaisjournalismin” osalta olemme vielä aivan alussa. Mutta mahdollisuuksia on vaikka mihin. Keskeisin niistä on hyvä, uskottava väline. Väline johon keskittää kaikki tämä tieto, keskustelu , mielipiteitten vaihto ja väittely. Mielestäni Kauppalehti on sellainen. Siksi ehdottaisin, että yrittäisimme ensi vaiheessa luoda yhteyksiä ”ulkosuomalaisiin” ja heidän sivustoihinsa. Siellä saattaisi löytyä uusia näkökulmia meidän pienen pieneen piiriimme tässä maassa. Janne jo avasi yhteyden ”kielisiin”. Minä usasuomeksi sivustoon. Mutta jos niitä avattaisi vielä enemmän? Takapiru on heitä paikalle huudellut koko sen vuoden, jonka olen täällä oleillut. Ja maailmassa on muitakin kieliä kuin englanti. Ja maassammekin ihmisiä joiden äidinkieli ei ole suomi.

Joten tässä 1-vuotis lahjani sinulle: Ryhdy blogaajaksi. Jos sinulle ei mielestäsi ole sanomaa, olet väärässä. On sinulla ainakin mielipiteitä. Kauppalehti antaa tilan.

Tää on kivaa!

PS.

Ei tämäkään ollut maksettu mainos.

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »

Tää on kivaa!

Vuoteni blogistina. Kenelle iloa blogista?

Vajaa vuosi sitten, helmikuun lopulla kirjoitin juuri aloittamastani blogismista arvion. Voit siihen tästä tutustua. Nyt kun vuosi on takana, onko mitään muuttunut? Ryhtyisinkö vielä? Onko tässä mitään tolkkua?

Perusarvioni nykyisestä Kauppalehden blogista säilyy ennallaan: ”Upea kansalaisjournalismin pilootti, ainoa valtalehdistön asiakaslähtöinen blogisto.” Vuoden aikana on syntynyt toinenkin asiakaslähtöinen blogisto. Tai itse asiassa Suomen toinen talouden ja kaupan yleislehti muuttui itse blogistoksi, mahdollistettuaan hetkeä sitä ennen myös asiakaslähtöiset blogit. Tähän ei ole muuten vielä pystynyt edes alun perin nettilehdeksi perustettu uusi Uusi Suomikaan. Keskustelumahdollisuuden tarjoaminen kun ei ole blogimahdollisuuden tarjoamista. Ja maksetulle tai vastaavalle ihmiselle lehdessä varattua tilaa on perinteisesti kutsuttu kolumniksi, ei blogiksi.

Kaikesta edellämainitusta varmaan havaitsee, että allekirjoittanut on jossain määrin tykästynyt, etten sanoisi jopa höyrähtänyt blogaamiseen. Ennen kaikkea uskoisin, että blogaaminen antaa uutta sisältöä meille jotka olemme 60 +. Tai uskaltaisin mennä jopa askelta pidemmälle. Blogaaminen auttaisi siirtämään sitä kaiken maailman opettajien ja terapeuttien peräämää hiljaista tietoa jopa sukupolvelta toiselle. Jos päätät niin haluta.

Blogaamisen ja ns. ”kansalaisjournalismin” osalta olemme vielä aivan alussa. Mutta mahdollisuuksia on vaikka mihin. Keskeisin niistä on hyvä, uskottava väline. Väline johon keskittää kaikki tämä tieto, keskustelu , mielipiteitten vaihto ja väittely. Mielestäni Kauppalehti on sellainen. Siksi ehdottaisin, että yrittäisimme ensi vaiheessa luoda yhteyksiä ”ulkosuomalaisiin” ja heidän sivustoihinsa. Siellä saattaisi löytyä uusia näkökulmia meidän pienen pieneen piiriimme tässä maassa. Janne jo avasi yhteyden ”kielisiin”. Minä usasuomeksi sivustoon. Mutta jos niitä avattaisi vielä enemmän? Takapiru on heitä paikalle huudellut koko sen vuoden, jonka olen täällä oleillut. Ja maailmassa on muitakin kieliä kuin englanti. Ja maassammekin ihmisiä joiden äidinkieli ei ole suomi.

Joten tässä 1-vuotis lahjani sinulle: Ryhdy blogaajaksi. Jos sinulle ei mielestäsi ole sanomaa, olet väärässä. On sinulla ainakin mielipiteitä. Kauppalehti antaa tilan.

Tää on kivaa!

PS.

Ei tämäkään ollut maksettu mainos.

Digiboxitaivaassa

3.2.2008 13.58 | hakki47 | Digi, Farssi, Teknologia

Tietotekniikka sitten osaa ihmetyttää minua jatkuvasti. Ehkä se johtuu siitä, että en siitä juurikaan mitään ymmärrä. Vaan enpä taida olla ainoa. Tämän päivän HeSarissa 80 vuotias ikinörtti Osmo A. Wiiokin myönsi, että ei saa digiboxiaan tottelemaan. Kolmas jo menossa. Kenelle voisimme lähettää laskun digiaikaan siirtymisestä?

Taas eletään aikaa jolloin poliitikkojemme päätökset vaikeuttavat kansalaisten elämää. Kuluvan kuukauden loppuun mennessä estyvät analogiset TV-lähetykset myös kaapeliverkossa. Sitä taas sitten seuraa itku ja hammasten kiristely, sen verran sekavaa on sekä kauppojen neuvonta, laitteiden käyttöohjeet että teknologian valmius. Mutta tämä varmaan poliitikkojen mielestä on halpa hinta siitä, että he haluavat olla tietotekniikan eturintamassa? Kalliiksi se vaan meille veronmaksajille tulee.

Mutta otetaanpa asiaan positiivinen ote. Jos sinulla on normaali nykyaikainen tietokone, jossa on mielestäsi riittävän hyvä näyttö minulla on sinulle vaihtoehto. Mene Verkkokauppa.comiin ja osta itsellesi FUJtech DTV Pro. Hinta 19,90 euroa. Sillä saa samaan hintaan TV-virittimen, digiboxin ja antennin. Kävin sellaisen ostamassa viime tiistaina.

Koko vastaa muistitikkua. Suomenkielinen painettu ohje oli kai 4 sivuinen. Ohjeet olivat ymmärrettävät ja oikeat. Asentaminen oli helppoa kun ohjelmalevyke kertoi mitä seuraavaksi pitää tehdä. Niinpä minulla nyt pyörivät tietokoneella kaikki maksuttomat digiohjelmat. Varmaan maksullisetkin voi saada toimimaan, mutta ei innosta.

Parasta asiassa on se, että samalla tulin tietämättäni hankkineeksi ”tallentavan digiboxin”. Se kylläkin käyttää tallentamiseen tietokoneeni kovalevyä, mutta ainahan voin kasvattaa levyn kokoa tai hankkia esimerkiksi 500 gigaisen ulkoisen kovalevyn esimerkiksi hintaan 99 euroa. Varmaan ohjelmassa on muitakin mielenkiintoisia ominaisuuksia. En ole vielä kerennyt tutustua. Ja jos näyttösi on mielestäsi liian pieni, odota hetki ja hanki muutaman viikon kuluttua isompi lätty halvalla.

Ja hinta 19,90. Eipä ole kukaan neuvonut.

Nyt neuvoo.

PS.

Tämä ei ole maksettu eikä edes maksuton mainos. Varmasti niitä myy joku muukin. Ja varmaan samaan pääsee jollain muilla merkeilläkin. Minulla ainakin toimivat nämä.

Pysyvä linkki | 13 kommenttia »

Poliitikko valtion omistajuuden ohjaajana

2.2.2008 12.25 | hakki47 | Politiikka, Asiakaspalvelu ja viestintä

Elämäni 60 + vuodesta on jäänyt sellainen mielikuva, että syyttömiä Suomessa aletaan löydä kartulla ja kovaa heti kun ”julkinen siunaus” annetaan. Viimeistään sen jälkeen kun joku ”vallassa” oleva piällysmiesten porukka on heidät syylliseksi todennut. Media ja sen verenhimoiset kuluttajat pitävät huolen lopusta. Uskaltaisinko toivoa, että uusi aika olisi koittamassa?

Sen verran Jukka Härmälää tunnen, että hän ei ehkä ole ensimmäisiä joka suostuu syyttä lyötäväksi, puhumattakaan siitä, että vaatisi lisää tai “ymmärtäisi” olla hiljaa. Hän osaa puolustaa itseään. Ja varmasti hoitaa sen hyvin. Minua ei siinä tarvita. Mutta kun itse olen sitä mieltä, että Härmälä ei välttämättä ole syypää niihin asioihin joista häntä nyt on syyllistetty. Toivo uudesta ajasta herää siitä, että kaksi nimekästä poliitikkoa, Demareiden Heinäluoma ja Kepun Pekkarinen ovat ottaneet julkisesti kantaa Härmälän puolesta. Hekin tuntevat Härmälän.

On tietysti mahdollista ja mielestäni valitettavasti jopa todennäköistä, että niissäkin lausumissa on sitä paljon puhuttua politiikkaa. Kunnallisvaalithan ovat lähestymässä ja sekä Kepulla että Demareilla on aivan riittävästi ongelmia omasta takaa. Etsitäänkö näillä lausumilla vain profiilinnostoa? Kuka tietää. Mutta myös HeSan toimittaja Jyrki Iivonen asettui ihmettelemään ajojahtia. Hänkin tuntee Härmälän jo vuosien ja vuosikymmenien takaa.

Härmalää on syytetty viimeksi USA:n tappioista sekä Summan ja Kemijärven sulkemisesta. Ne päätökset on tehnyt nykyjohto. Jos yhtiön asioista päättänyt toimitusjohtaja on syyllinen, hänen nimensä on Jouko Karvinen, ei Jukka Härmälä. Tuon kokoiset päätökset tehdään kuitenkin hallituksessa. Se ei liene olennaisesti muuttunut sinä aikana kun StoraEnso USAan päätti lähteä? Hallitus taas toteuttaa osakkaiden etua. Merkittävimpien päättäjien osalta ei yhtiön omistuskaan liene muuttunut? Jos minun pitäisi arvata mistä syy tehtyihin päätöksiin pohjaa, niin väittäisin: Wallenbergit alkavat olla huolissaan sijoituksestaan.

Valtion osakeomistuksista vastuullinen ministeri on Kokis Jyri Häkämies. Hänen ammattitaitoaan ministerinä on kuluneen runsaan puolen vuoden ajan arvosteltu jo muutamankin kerran. Ensimmäinen oli se, että hän uskalsi nimetä Suomen turvallisuuspolitiikan kolme suurinta ongelmaa. Viimeksi häntä on arvosteltu siitä, että valtion omistusohjaus on tuuliajolla.

Virallisesti kärhämä kuitenkin syntyi siitä, että Härmälä oli ilmeisesti sanonut julkisuudessa sen millä Häkämies hänen erottamistaan perusteli. Paljon puhutuilla poliittisilla syillä. Ja ilmeisesti se oli poliitikolle liikaa. Nyt sitten Härmälän loputkin asemat valtionyhtiöitten johdossa asetettiin valtio-omistajan toimesta kyseenalaiseksi.

On se vaan niin kummallista, että nyt Härmälän siirryttyä eläkkeelle valtio-omistaja havaitsee hänet ammattitaidottomaksi.

On se vaan niin kummallista, että poliittinen broileri on aivan yhtä herkkähipiäinen kuin kaikki muutkin poliitikot elinaikanani. Ei ole politiikan muuttuminen ammatiksi ammattitaitoa paljon muuttanut.

PS.

Toivossa on kuitenkin hyvä elää.

Pysyvä linkki | 11 kommenttia »

The Eagle has landed

1.2.2008 17.33 | hakki47 | Oppiminen

Yksin Lentävän Kotkan Amerikan valloitus alkaa tästä! But fear not! Floridan suomalaisille suunnattu palveluhakemisto usasuomeksi.com, on päättänyt liittää linkin Kauppalehden Eagles fly singly… blogiin ja tehdä sen osaksi tarjontaansa. Suomi ei siis tällä ole julistamassa sotaa USAlle. Päin vastoin.

Enpä olisi koskaan uskonut, että nämä ikiomat juttuni joskus olisivat vain yhden hiirenpainalluksen päässä lätäkön toisella puolella asuvista. No, jos ihan totta puhutaan, en olisi koskaan uskonut tällaiseen blogi-kirjoitteluun edes lähteväni. Mutta niin se kehitys vaan kehittyy. Maailmankylä on tätä päivää.

Ja niin kuin kaikki uudet asiat, myös tämän ajatuksen syntyminen on puhdas sattuma. Isäni asuu Lake Worthissa, jo varmaan kolmekymmentä vuotta. Ystäväni ja tietotekniikan ja ohjelmistojeni toimittajana aikaisemmassa elämässäni toiminut – vai pitäisikö sanoa ITC ja Networks-specialistina toiminut - parinkymmenen vuoden takaa muutti sinne varmaan jotain kymmenen vuotta sitten. Yhteys on säilynyt, ihminen kun tykästyy toiseen ihmiseen, tai sitten ei. Me ilmeisesti tykästyimme. Aina silloin tällöin olen seurannut usasuomeksi.com sivuja, kommentoinutkin niitä ja taitavat meillä kummallakin olla Skype-osoitteistossa toistemme tiedot.

Samalla kävi niin, että eilen - kun asiasta juteltiin - minulle tuli vuosi täyteen. Täysi vuosi blogeja kirjoittaen. Hommaa, joka on hauskaa ja samalla pitää ne vähäiset marmorikuulat tuolla ylhäällä edes jonkinlaisessa liikkeessä, nyt kun työelämä on jäänyt. Jotkut tekee ristikoita, sanoilla tai numeroilla. Minä yritän ajatella. Ja jos haluat, tiedän, että sinäkin olet tervetullut esimerkiksi Kauppalehden sivuille. Suomeksi, englanniksi, kiinaksi tai vaikka hindunstaniksi…
Ja nimenomaan niinkuin Robert Kennedy aikoinaan sanoi:

Some people look at things and ask why.
I dream of things that never were and ask why not.

(Tai jotain siihen tyyliin.)

Toivottavasti nyt luotu yhteys Uuteen Maailmaan tuo iloa meille kaikille. Floridassa, USAssa, Kandassa, Australiassa, Espanjassa ja ties missä asuville.

Mutta se voi tuoda iloa vain jos sitä luetaan, kommentoidaan, väitellään, vastutetaan, kannustetaan….

Pysyvä linkki | 3 kommenttia »