12.2.2008 10.57 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Varallisuuden hallinta, Johtaminen
Etsiessään Digielämää Helge sunnuntaina kirjoitteli muutoksesta palveluyhteiskunnaksi. Ja heitti: ” Muutoksen synnyttämiseen tarvitaan “Uusi Vanhan Valtaus”. Mikä mielestänne tämä uusi olisi? Tässä olisi purtavaa? Onko merkittäviä uuden ajan ilmiöitä - heikkoja signaaleja - tarjolla? ”
Aloin miettiä. Voisiko historiasta ottaa oppia? Voisiko se toistaa itseään? Voisiko siitä olla apua? Jossain kaukana kilkatti ja kalkatti menneisyyden kellot. Jotain muistui mieleeni.
Maamme ajelehtiessa jämäkästi kohti varmaa taloudellista ja mahdollista yhteiskunnallista katastroofia, kannattaisi edes oppimismielessä selvittää, mitkä ovat ne rakenteet, jotka mahdollistivat holtittomuutemme viimeisen 5 – 10 vuoden aikana.
Syyllisten etsiminen kun ei meitä suoranaisesti auta. Ensinnäkin jokainen meistä voi katsoa peiliin. Sieltä löytyy iso osa. Toiseksi meillä ei ole tapana, että todettuja suuriakin virheitä tehneet päätöksentekijät siirtyisivät epäonnistutuaan muihin tehtäviin, syrjään vetäytymisestä puhumattakaan. Pahin mikä heitä voi kohdata on puolueen palkkiovirka. Tapahtuu mitä tahansa, samat veijarit TV-uutisissa liturgioitaan toistavat. Etujärjestösatraapit (sisältäen puolueet), joiden maan johtajina pitäisi kantaa myös aika huomattava osa siitä vastuusta, että tähän on tultu, antavat nyt hyviä ohjeita siitä miten tästä selvitään. Pitäisikö itkeä vai nauraa?
Syitten tunteminen saattaisi ehkä auttaa korjaamaan nykytilanteesta sen, mikä on omassa vallassamme. Tai lisäämään todennäköisyyttä sille, että vastaisuudessa välttäisimme edes nyt tekemämme virheet.
Perussyyt eivät ole palkkakustannusten ylisuuruus, byrokratian tai julkishallinnon hallitsematon kasvu, eivät edes elintarvikkeiden tai puuraaka-aineen tolkuttomat hinnat. Perussyyt ovat ne rakenteet, jotka olemme luonneet tai jos halutaan, jotka ajan myötä ovat kehittyneet osaksi nyt jo peruskorjauksen tarpeessa olevaa ”Suomalaista Kansankotia.” Pitkällä aikavälillä ne on uusittava jos tuloksia halutaan.
Kolme keskeisintä retuperällä olevaa rakennetta ovat:
AY-liikkeen kunniakas menneisyys
Maaseudun tulevaisuus
Puoluediktatuuri
Jutun kirjoitin 25.9.1991 ja se oli aika lähellä tullakseen julkaistuksi Suomen Kuvalehdessä. Tulin Pekka Hyväriselle kuitenkin myöntäneeksi, että olen sen lähettänyt myös päivälehdille. “Sitten ne ehtivät ensin.” Vaan nepä eivät siihen koskaan tarttuneet.
Nyt saattaisi taas olla aika. Silloin syksyllä 1991 alkoivat jo paksunahkaisimmat vähitellen huomata, että olemme poikkeustilanteessa. Väittäisin, että viimeistään puolen vuoden kuluttua tilanne on kannaltamme jälleen vakava, toivottavasti ei kuitenkaan yhtä vakava kun 1991. Sopii siis hyvin minun muistella mitä silloin ajattelin, kun rakenteissa on oikeastaan muuttunut ainostaan liittymisemme EU:niin. Ja Suomen sisällä, vain siitä johtuvat muutokset.
Ajattelin lähiaikoina käsitellä alaotsikotkin.
PS.
Silloin syksyllä 1991 pohjalle oli vielä matkaa 2 ja puoli vuotta. Ja noin 500.000 uutta työtöntä.
Pysyvä linkki | 24 kommenttia »
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti