torstai 19. helmikuuta 2009

I dream of things that never were and ask why not

Euroopan Unionia uhkaavat kriisit päivä päivältä yhä enemmän. Erityisesti nyt ensivaiheessa tietysti talouskriisit. Vaikka nyt ei ole aprillipäivä, tekisin tästä mielellään Toivon päivän. (En kuitenkaan tarkoita Toivon puoluetta.)

Taustalle se, että lähtökohtaisesti EU on Euroopassa tähän mennessä vähintäänkin kohtuullisesti toteutunut rauhanprojekti ainakin siltä osin, että sen alueella tai sen rajoilla sodan kaltaisia väkivaltatilanteita ei juurikaan oleesiintynyt. Luonnollisesti Yugoslavian ja Serbian perimyssotia lukuun ottamatta. Toisaalta on syytä muistaa, että yhteisö kaikesta huolimatta on erityisesti maatalouden ja kaupan järjestö.

Voisiko Toivoa, että EU poistaisi huomionsa painopisteen maatalouspolitiikasta ja siirtäisi sen kauppa- ja teollisuuspolitiikkaan ennenkuin on liian myöhäistä? Liian myöhäistä on silloin kun EUn suurten valtioiden taloudellinen protektionismi ajaa pienet kurimukseen ja suurtenkin nuoret valtavien ja virheellisesti kohdistettujen lainojen maksumiehiksi.

Tämähän voitaisi toteuttaa siten, että maatalouden tukibudjetit ajetaan tietoisesti alas ja jäljelle jäävät tuet kohdistetaan alueille, jossa poikkeuksellisten alueitten niitten oman toimeentulon turvaamiseksi tukia todella välttämättä tarvitaan. Uskoisin vapautuvalle rahalle olevan aika paljon parempaa käyttöä kuin ylläpitää EU:n-Välimeren-ulottuvuuden maiden korruptiota ja rikollisuutta.

Samalla voisi ottaa federalistisen kehitysaskeleen ja lopettaa leikki hallitusten välisestä liitosta ja luoda EU:sta liittovaltio, esimerkiksi Saksan ja USAn tapaan. Kansallisen edustamisen lautaskysymykset, komissaarikysymykset ja päätöksenteon määräenemmistöongelmat siitä tuskin ainakaan komplisoituisivat. Tulisi samalla hoidettua se yhteinen, uskottava ulko- ja puolustuspolitiikkakin aika mutkattomasti.

Muuten on vähintäänkin mahdollista, että tuloillaan oleva talouskriisi hajoittaa ensin euron ja sitten EUn.

Niin kauan kun on toivoa, saa toivoa.

6 kommenttia:

Stuubio kirjoitti...

Tunnustan tässä valtakunnallisesti tyhmyyteni ja tiedustelen viisaammilta, mitä seurauksia MAHDOLLISESTI olisi jos Suomi nyt eroaisi EU:sta ja alkaisi itsenäisesti päättämään politiikastaan? Säästyneet jäsenmaksut ja mahdolliset muut EU:lle suuntautuvat rahavirrat käytettäisiin laman toteutuessa (JOS lama toteutuu. Huom! aavistus positiivista otetta ... kyllä tämä tästä harjoittelemalla) yksinomaan maan pelastamiseen.

Vai onko Suomella nykyään ylipäänsä varaa itsenäisyyteen, jossa omat päättäjämme vastaisivat tulevaisuudesta? Orjakansalla, joka tarvitsee vahvan, mieluimmin ulkomaalaisen johtajan antaakseen parhaimman panoksensa. Suomalaisia ei voi todellisesti johtaa halveksittu johtaja. Pelätty se olla pitää.

Ainakin tuntuisi siltä, että paremmin menisi ellemme omaisi edustusta eu:ssa lainkaan. Kiivaimminhan eu-suomalaisia lyövät edustajamme sieltä suurten pöytiensä äärestä, aivan kuin isännilleen häntäänsä heiluttaen ja hyväksyntää hakien (viittaan tässä tapauksiin, joissa voimaan saatettu käytäntö on perusteltu eu:n vaatimuksilla, ja myöhemmin on selvinnyt ettei eu ole näin vaatinut). Poikkeuksena viimeksi kylläkin Jäätteenmäki, joka ei suostunut toimimaan mm. suomalaisia vastaan, vaikka se Matin tahto käsittääkseni olisikin ollut.

Mitkä olisivat vahvuudet ja heikkoudet, mitkä mahdollisuudet ja uhat? Realistisesti, ei positiivisesti tai negatiivisesti painottaen. Sivistäkää tyhmää, jos se on mahdollista.

Hepä he kirjoitti...

Nelikenttä on strateginen A 4 etupuolen täyttävä analyysi jonka voi laatia lyijykynällä ja Suomeksi.

Nelikentän laatiminen onnistuu silloin kun on realistisia ja yhteisesti tunnistetuja, yhdessä luotuja vahvuuksia, tunnistettu heikkoudet, löydetty mahdollisuudet ja ennen kaikkea on tunnistettu uhat.

Kysymys aina ja erityisesti nyt on maan rajojen ulkopuolelle myytävästä tuotannosta tuotteesta ja palvelusta.

Yrittääpä jo neuvoja antaa muiden joukossa Haloska.

Luokaa brändejä kansainvälisille (globaaleille markkinoille). Jos siihen eivät pysty miehet niin nyt on sitten naisten vuoro.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/sposti_lomake.jsp?oid=2009/02/19263&type=etusivu

Laatikaa nelikenttä.

Hepä he kirjoitti...

..ja huomaamme mikäli nykyinen elintaso aiotaan säilyttää esityskelpoinen nelikenttä ei onnistu.

Edessä on vanhojen maa - ja metsätalouden rakenteiden purku. Aika ja EU rahoitus käytetiin vanhan ylläpitoon.

Valitettavasti.

hakki47 kirjoitti...

Hepä he

esittelepäs kenttäs. Jutellaan sen jälkeen uudestaan. (Sitten kun on Sunnuntaina lomalta palattu ja virtajohto löydetty.)

Hepä he kirjoitti...

Ei synny nelikenttää - palkkavivulla istuvat 500 000 ay - jäsentä ja alihankkijjaa veronmaksajien ohella päätyivät Solidium kuurille.

hakki47 kirjoitti...

Hepä he

Kyllä puhetta maailmas piisaa. ;-) (Tekstiä kans') :-)