Tallinnan tuliaisia

Kotimaan kamaralle palaaminen tietää palaamista vanhoihin ajatuskulkuihin. Näin aina käy. Pitäisi varmaan pysyä poissa?

Jo muutaman kuukauden menossa olevaa talouden romahdusta on verrattu 1930-luvun lamaan. Niin olen minäkin. Mutta mihin pitää verrata sitten, kun sekin on vaan liian kesyä?  Olen melko varma, että maailmantalous sinänsä on huonommassa tilanteessa kuin silloin ennen. Mutta miten se sitten vuoden kahden kuluttua näyttäytyy kansalaisen arkipäivässä.......en tiedä, tuskin moni muukaan.

Minne menevät ne miljoonat ja miljardit dollarit ja eurot, joilla hallitukset yrittävät saada talouden takaisin oikeille raiteille?  Käsitykseni mukaan pankkien ja muiden rahoituslaitosten taseiden parantamiseen. Seuraavaksi mieluiten hallitukset heittelevät "rahojamme" - oikeammin ehkä blanco velkakirjoja, jotka me tai jälkeläisemme joudumme lunastamaan - toimialoille, jotka omilla strategisilla päätöksillään ovat tehneet itsensä tarpeettomiksi. Ongelmana vain se, että ne vielä tällä hetkellä työllistävät liian monia.

Kriisissä on aina kaksi puolta; uhka ja mahdollisuus. Meistä ja meidän valitsemistamme riippuu kumman tien valitsemme. Luulisin.