Ilmastotalkoot. Nyt.

On rauhoittavaa todeta, että tässä kovin turbulentissa maailmassa on kaikesta huolimatta edelleen asioita, jotka eivät muutu.

Meillä oli eilen vaimon kanssa kehityskeskustelu aiheesta työhuoneeni siivo. Siinä yhteydessä silmätikuiksi tuntuivat erityisesti nousevan ilmaisjakelun puitteissa hyllyille päässeet ja sinne pesiytyneet muutaman vuosikerran puhelinluettelot ja poikien toivekuvastot eli Bilteman, Ohlsonin ja muiden katalogit. Pääsimme yksimielisyyteen siitä, että puhelinluetteloista talteen jätetään yksi viimeisistä ja muista ei ensimmäistäkään.

Olihan riemastuttavaa avata tänään ovi postimiehelle, joka oli taas jakelemassa seuraavaa puhelinluettelon painosta. Se kilpailijan tulee varmaan jakoon lähipäivinä.

Miksi ihmeessä niitä yhä tuotetaan, painetaan ja jaellaan ilmaiseksi joka kotiin? Niitä kahta – kolmea vuosikertaa, jotka kaksin versioin hyllyssäni olivat, en ole tainnut avata kertaakaan. Tuskin ne ilmaisia ovat. Kaikki tarvittavat tiedot löytyvät huomattavasti mukavammin netistä. Toki ymmärrän, että kaikilla ei ole nettiä, tai halua/kiinnostusta käyttää moiseen nettiä. Mutta silti. Olisiko tässä kyseessä tuhlauksen huippu? Vai täsmäjakelun paikka? Jo yksin ekologinen jälki puistattaa.

On tietysti mahdollista, että Fonecta ja Eniro ovat maassamme ainoat jotka ymmärtävät, että aikaisemman kulutuksen tason ylläpitäminen on kansallinen etumme ja osa kansallista taloudellisen turvallisuuden strategiaa. Vai onko kysymys siitä, että ao. yrityksissä työskentelevien leipä on kiinni siitä, että vuosittain kulutetaan kymmeniä tai satoja tuhansia euroja julkaisuihin, jotka joutavat suoraan paperinkeräykseen.