Mikä poistaa aikanaan, nyt tulossa olevan laman? Miten päästään taas laman jälkeen jaloilleen? Taloudelliselle kasvu-uralle? Paul Krugmanin blogissa NYTssä otsikolla ”Who’ll Stop the Pain?” hän kuvailee seuraavasti:
”Well, the Great Depression did eventually come to an end, but that was thanks to an enormous war, something we’d rather not emulate. The slump that followed Japan’s “bubble economy” also eventually ended, but only after a lost decade. And when Japan finally did start to experience some solid growth, it was thanks to an export boom, which was in turn made possible by vigorous growth in the rest of the world — not an experience anyone can repeat when the whole world is in a slump.”
Meille suomalaisille III maailmansota ei liene mahdollinen keino saada omaa talouttamme kasvuun? Ja jos sinne asti joudutaan, se on jälleen kerran ”korkeemmas kärees.” Joten miten sitten vauhdittaa talouselämäämme? Ja milloin? Vuoden, kahden, viiden vai kymmenen vuoden lamaa ajatellen.
Kun aikaa joka tapauksessa täytyy tappaa, vastaus löytyy ilmeisesti kotimaisen kysynnän maksimaalisesta hyödyntämisestä? Kaikkien sektorien. Ja luonnollisesti pitää edellytykset sille tuotannolle, jolle on lamassakin kysyntää ulkomailla. Siinä määrin kuin on. Mutta en oikein jaksa uskoa, että meidän omat rahamme riittävät teollisuutemme tai pankkienkaan vähänkään pitempiaikaiseen tukemiseen. Jos, tai oikeammin kun, jotain jatkossa pitää tukea on se kotimaisen kysynnän tukemista. Tulipa tuo kotimainen kysyntä keneltä tai miltä sektorilta tahansa. Mutta tukea pitäisi kysyntää, ei tarjontaa.
Kun me olemme viennistä elävä osa kansainvälistä alihankintaketjua voimme mahdollisesti nopeuttaa käännettä panostamalla tuotteisiin ja palveluihin, jotka nousevat pakosta. Eli joita lamassakin oleva maailmantalous tulee tarvitsemaan jatkuvasti tai mahdollisimman nopeasti. Onko meillä sellaista?
Lyhyellä aikavälillä osaamisen myynti julkisilla varoilla toteutettaviin infrastruktuuria kehittäviin, energiansäästöä edistäviin ja ilmastonmuutosta hidastaviin kansainvälisiin suurprojekteihin lienee ainakin mahdollisuus. Siis sikäli jos meillä on kaupallistettua kilpailukykyistä osaamista eikä valtiollinen protektionismi pääse valloilleen.
Entä missä määrin meillä on taipumusta toistaa viime laman virheet? Missä määrin olemme sisäistäneet sen kalliiksi tulleet opit?
Eagles fly singly
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Miten ja milloin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Eagles...
Minulla on niin kieroutunut käsitys, että tästä selvitään vain vientiä kehittämällä. Vientivetoiset kansantaloudet ovat vaikeassa asemassa, on vain löydettävä uusia outoja markkinarakoja, joita muutosvaiheissa aina syntyy. Kotimaan markkinat selviävät jotenkuten muutenkin. Täällä tuki menee poliittisin perustein ja synnyttää vain eripuraa ja kateutta. Voimien keskittäminen uuden luomiseen kannattaa mielestäni tälläkin kertaa.
Helpolla se ei tule, mutta yli kuusi miljardia ihmistä on merkittävä potentiaali. 10 euroa per henkilö ja vuosi tarkoittaa 60 miljardia euroa.
Helge
Yhtä kieroutunut minäkin. Ja tavasta, jolla tuet meillä jaetaan en ainakaan minä usko mihinkään muuhun tapaan. (Maan tapa.) Mutta varmaan tunnet myös saksalaisen sanonnan: "Operation gelungen, Patient tod." Nyt nimittäin voi myös käydä niin, että kukaan ei vähään aikaan osta meiltä mitään. Kun vientitulot loppuvat on kaksi tietä: lisää lainaa, vyötä kireämmäksi. Kumpaakin voi tehdä jonkin aikaa.
Kuitenkin luottamuksen puute nakertaa maailmaa, ei vain joitain maita. Ja kaikkia aloja, ei vain pankkeja. Ja tarvitsijoita tuntuu olevan aika monta? Jossain vaiheessa muistan kuulleeni, että maamme pystyy omavaraisella elämisen tavalla antamaan elannon noin 3,5 - 4,0 miljoonalle. Siis kun asiaan oikein keskitytään ja toiminta siihen trimmataan.
Miten ajattelit hoitaa ne noin 1,5 miljoonaa, joille elantoa ei riitä? Siis odoteltaessa kehittämämme viennin tuloksia? Avainkysymyksethän ovat: Kuinka syvälle mennään? ja Kuinka kauan kestää?
Mutta olen kanssasi myös samaa mieltä laskuesimerkkisi viestistä. Kokomme on oikein tiedostettuna ja toteutettuna meille myös voimavara. Sekä ennakoinnissa että suunnittelussa, toteutuksessa ja tuloksissa. Siksi liitin artikkelin loppuun nuo kaksi kysymystä. Tällä kerralla ei pidä edes hyväksyä ajatusta, että elättäisimme poliitikkojemme, julkisen vallan byrokraattien ja työn tekijöiden lisäksi vielä 777.000 työtöntä. Meillä vaan ei ole siihen enää varaa.
Sellainen tuote menestyy, jota kaikki haluavat, vaikkei kukaan sitä välttämättä tarvitse.
Jotta taloudellinen vaikutus olisi nopea, suunnitteluun ei pitäisi kuluttaa aikaa eikä rahaa.Tuotteen pitäisi olla niin halpa, että rahoistaan kiinni pitävä laman uhrikin voisi sen hankkia.Ja nimenomaan haluaisi, suorastaan vaatisi.
Tuotteen tulisi ohjata ajatukset pois lamasta ja henkilökohtaisista talousvaikeuksista.
Velkojen tulisi tuntua saatavilta.
Valitettavasti tällä sektorilla on jo tarjontaa...;-) Huume- ja seksimarkkinoita katsotaan pahasti ! :-(
Mutta vakavasti ottaen, tarvetta uudelle Nokialle kyllä on ! Ilmastonmuutoksenvastustusbisnes lienee kasvamassa, ja sitä pidetään poliittisesti korrektina.Toisen polven biopolttoainetuotannolle on Pohjois-Suomessa huonosti ravintoviljelyyn soveltuvaa maata. Vaikka itse en kyllä juuri tähän usko, mutta monet uskovat.
Markkinarakoja hakiessamme ja Manilan tyttöjä hoitokoteihimme odotellessamme, tietenkin heti keväällä kuokkimme omatarve perunamaan, hankimme kotiporsaan jota keittiöjätteillä, kahvinporoilla ja muovipusseilla elättelemme vuokrakaksiomme parvekkeella.
Kotiporsaan kasvua mittaillessamme seuraamme suurella mielenkiinnolla lännen maissi -, ja viljasiilojen täyttöastetta - kuvittelematta, että niihin on kätketty pyramideja tai vientejä vääriin sarakkeisiin.
Kansan puolesta
Juu, ei ole helppoa sellaista välttämättömyystuotetta kehitellä. Eikä ainakaan kaikista naisista voida ilotyttöjäkään ulkolaisille tehdä. Kuka siinä sutenööriksi sitä paisti ryhtyisi? Vanhanen varmaan?
Joo en kyllä jaa minäkään näkemystä biopolttoaineen tulevaisuudesta Suomen vientivajeen täyttäjänä. Valtion tuella ehkä, mutta mitä hyötyä siitä sitten kansantaloudelle jäisi? Nokioitakaan kun ei ihan tilauksesta eikä tosta vaan synnytetä.
Mutta niinhän se on, että vaikeat ongelmat ratkomme heti, mahdottomien kanssa menee muutama hetki? :-)
Lähetä kommentti