I dream of things that never were and ask why not

Euroopan Unionia uhkaavat kriisit päivä päivältä yhä enemmän. Erityisesti nyt ensivaiheessa tietysti talouskriisit. Vaikka nyt ei ole aprillipäivä, tekisin tästä mielellään Toivon päivän. (En kuitenkaan tarkoita Toivon puoluetta.)

Taustalle se, että lähtökohtaisesti EU on Euroopassa tähän mennessä vähintäänkin kohtuullisesti toteutunut rauhanprojekti ainakin siltä osin, että sen alueella tai sen rajoilla sodan kaltaisia väkivaltatilanteita ei juurikaan oleesiintynyt. Luonnollisesti Yugoslavian ja Serbian perimyssotia lukuun ottamatta. Toisaalta on syytä muistaa, että yhteisö kaikesta huolimatta on erityisesti maatalouden ja kaupan järjestö.

Voisiko Toivoa, että EU poistaisi huomionsa painopisteen maatalouspolitiikasta ja siirtäisi sen kauppa- ja teollisuuspolitiikkaan ennenkuin on liian myöhäistä? Liian myöhäistä on silloin kun EUn suurten valtioiden taloudellinen protektionismi ajaa pienet kurimukseen ja suurtenkin nuoret valtavien ja virheellisesti kohdistettujen lainojen maksumiehiksi.

Tämähän voitaisi toteuttaa siten, että maatalouden tukibudjetit ajetaan tietoisesti alas ja jäljelle jäävät tuet kohdistetaan alueille, jossa poikkeuksellisten alueitten niitten oman toimeentulon turvaamiseksi tukia todella välttämättä tarvitaan. Uskoisin vapautuvalle rahalle olevan aika paljon parempaa käyttöä kuin ylläpitää EU:n-Välimeren-ulottuvuuden maiden korruptiota ja rikollisuutta.

Samalla voisi ottaa federalistisen kehitysaskeleen ja lopettaa leikki hallitusten välisestä liitosta ja luoda EU:sta liittovaltio, esimerkiksi Saksan ja USAn tapaan. Kansallisen edustamisen lautaskysymykset, komissaarikysymykset ja päätöksenteon määräenemmistöongelmat siitä tuskin ainakaan komplisoituisivat. Tulisi samalla hoidettua se yhteinen, uskottava ulko- ja puolustuspolitiikkakin aika mutkattomasti.

Muuten on vähintäänkin mahdollista, että tuloillaan oleva talouskriisi hajoittaa ensin euron ja sitten EUn.

Niin kauan kun on toivoa, saa toivoa.