Kansalaisten suojelusta

Eilen kuulin viikon järkyttävän uutisen. Suomen TV 1:ssä näytettiin uutispätkä, jossa valtionvarainministeri lupaili lakiuudistusta juristien ja lääkäreiden ansioiden ottamisesta pois pääomaveron prosentilta. Suomessa elävistä ja kirkuvista osaajista kynitään viimeisetkin mehut. Uudelleen ja uudelleen.

Samaan aikaan vastavalittu eduskunnan puhemies lupaili toimenpiteitä, jos kansanedustajien kulukorvausten maksatuksissa esiintyy holtittomuutta. Tai näin hän uskoo sillä valvontamekanismia ei eduskunnalla ilmeisesti ole. Tai sikäli kun on, siitä ei kukaan itseään kunnioittava kansanedustaja ole tähänkään mennessä välittänyt. Ongelmahan ei ole uusi eikä ainutkertainen. Sitähän on jatkunut ainakin Paavon jalasmökkiseikkailuista alkaen.

Kansanedustajat: pankaa valvonta heti pystyyn! Mepit: ottakaa asia heti puheeksi muidenkin maiden edustajien kanssa. Elävien veronmaksajien kyniminen on EU:ssa kiellettyä. Vai pitääkö alkaa ajamaan kaikkia puolueita boikottiin? Ei puolalaisilla omenoilla asian kanssa ole tekemistä, mutta joskus koplaaminen saa asioita eteenpäin, kuten Juhantalokin aikoinaan todisti.

Miten kansalaisten oikeudet, tai edes hyvä ja säällinen kohtelu voidaan turvata, edes Euroopassa, jossa meillä periaatteessa on tarvittavia lakeja. Vain jatkuvalla valvonnalla, asioihin puuttumisella, ja näköjään mediaa hyväksikäyttämällä. Nythän kuluskandaali syntyi oikeuden päätöksen kautta - muutoin olisimme onnellisen tietämättömiä.

Aina tuntuu löytyvän ihmisiä, joille kansalaiset ovat kuin mikä tahansa tavara, eikä veronmaksajalle tuskan ja kivun tuottaminen ja niiden epäinhimillisesti kohteleminen tunnu olevan mitenkään arveluttavaa. Mutta se ON niin väärin: avuttomien ja kaikkivoipaisten kansanedustajien määräysvallan alla olevien luontokappaleiden tahallinen rääkkääminen ja kiduttaminen?

Viime viikolla vantaalainen nainen heitti koiransa alas 11. kerroksen parvekkeelta, koska se räksytti. Koiran nopea kuolema lienee lopulta ollut paras sille, mistä tietää mitä se oli joutunut kestämään ennen sitä.

Mikä tulee olemaan tämän naisen ja muiden eläinten rääkkääjien tuomio oikeudessa? Tuskin kovinkaan ankara. Toivon, että eläintenpitokieltoa langetetaan useammin kuin nykyisin, ja pitempiä jaksoja. Miksi koiransa parvekkelta heittäneellä tulisi koskaan enää olla oikeus pitää lemmikkieläintä? Mitä tällainen ihminen voi lemmikilleen antaa edes tulevaisuudessa? Voitaisiinko eläinsuojelurikosten tuomioita koventaa, antaa esimerkiksi ehdollista tai ehdotonta vankeutta? (En ole vielä katsonut lakikirjaa, voiko nyt vankeutta siitä saada.)

Viikonloppuna Anna Moilasen radiossa vetämä Ylen ‘feministinen taisteluohjelma’ Tulta munille vitsaili edellisen viikon uutisilla. Mikä oli edellisen viikon vitsikäs kohu-uutinen; uutisten joukossa ehdolla ‘nainen heitti koiransa parvekkeelta’. Heh heh ja hah hah, uutinen nauratti studiovieraita. No miten koiralle kävi joku sai lopulta naurultaan kysyttyä. Se kuoli heti, kuului vastaus. Olipa sivistynyttä hauskanpitoa nk. älymystöltä.

Hiukan mukaeltuna, kollegan asiallista tekstiä tyylitellen.

PS.

Vastustan kyllä myös eläinrääkkäystä.