12.9.2008 9.31 | hakki47 | Hyvinvointi, Työelämä, Talous, Ihminen, Osaaminen, Johtaminen
Pitkästä aikaa Jälkiviisaissa puhuttiin asioista niiden oikealla nimellä. Tai oikeastaan yksi puhui. Kalle Isokallio, Nokian entinen toimitusjohtaja. Muut kaksi yrittivät kyllä pyristellä entisille urille parhaansa mukaan. Onneksi eivät onnistuneet.
Ero “viisaitten” tavanomaiseen, nykyisin jo maailmoja syleilevään positiiviseen mitäänsanomattomuuteen oli silmin nähtävissä ja korvin kuultavissa. Konditionaalit ja potentiaalit olivat poissa. Pysyttiin konkretiassa. Ei “ymmärretty” kaikkea ja kaikkia.
Milloinkohan me muutkin ymmärrämme, että positiivinen parleeraus on nykymaailmassa yhtä tyhjän kanssa? Small talkille on toki paikkansa. Globaaliin liberalistiseen markkinatalouteen se istuu cocktaileja nautittaessa. Mutta määritelmän mukaan se on pientä puhetta. Viime vuosina, halutessamme - ah niin kovasti - eurooppalaistua ja globalisoitua kaikesta sanomisestamme on tullut small talkia. Realiteetit ovat unohtuneet.
Osansa saivat erityisesti metsäteollisuuden ja pankkialan johto sekä Matti Vanhanen. Kepun viimeisin lahja meille kaikille.
Pysyvä linkki | 8 kommenttia »
perjantai 12. syyskuuta 2008
Ruma sana sanotaan niinkuin se on
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti