Kansalaisurotyö odottaa tekijäänsä

11.9.2008 16.06 | hakki47 | Työelämä, Politiikka, Virkamiehet, Poliittiset puolueet

Kehittyvien maakuntien Suomi jatkanee, ainakin jossain laajuudessa, vaalirahoituskampanjaansa myös syksyn kuntavaaleissa. Eikä mikään ihme. Jos jossain, niin juuri kuntavaaleissa yritysten ja poliitikkojen intressit yhtyvät. Kaavoitus ja rakentaminen ja huomattavan paljon pienemmässä, mutta jatkuvasti kasvavassa roolissa EU:n kilpailutusvaatimus esimerkiksi SoTe-alalla.

Ei liene sattuma, että juuri puoluesihteeri Jarmo Korhonen lanseeraa tämänvuotisilla Kuntamarkkinoilla ajatuksen kunnallisesta puoluetuesta. Jos nimittäin tässä maassa jotain puoluetta ja sen äänestäjiä tuetaan perinteisesti ja jatkuvasti veronmaksajain varoista, se on juuri Kepu. Ja ilmeisesti lisää pitäisi saada. Aina vain lisää.

Viimeksihän Korhonen kunnostautui eduskuntavaaleissa olemalla monessakin suhteessa aktiivinen Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahoituskampanjassa, vai pitäisikö sanoa vaalirahoitussotkussa. Nyt se ei sitten taida enää riittää. Rahoitus kusi kintuille, mutta vasta vaalien jälkeen. Eli silloin kun sillä ei tuloksen kannalta enää ollut mitään merkitystä. Pääministeriksi leivottiin uudestaan Matti Vanhanen.

Vanhanen voisi melkein uskoa, että hän on politiikan Hannu Hanhi. Ensin Jäätteenmäen jälkeen, sitten Kehittyvien Maaseutujen Suomen mannekiinina uudelleen pääministeriksi.

Uskallanpa väittää, että missä tahansa muualla suhteessa yhtä suuri skandaali olisi aiheuttanut hallituksen eroamisen ja uudet vaalit. Jopa Italiassa. Mutta meillä riitti se, että Vanhanen ja Katainen totesivat asian loppuun käsitellyksi. Sovittiin menettelytavasta kuntavaaleihin, joka ei millään tavalla puutu itse ongelmaan, poliitikkojen haluun noudattaa lakia. Ja nimitettiin poliitikkojen miehittämä työryhmä, joka valmistelee uuden esityksen vaalirahoitusta sääteläväksi laiksi.

Elokuussa 2008 julkaistiin tieto väitöstutkimuksesta, joka käsitteli kuntarahoitusta. Sen johtopäätöksistä uutisoitiin silloin seuraavasti:

”Laki vaalirahoituksen ilmoittamisesta toimii periaatteessa, mutta ongelmana on valvonnan puute, sillä lakia voi jättää noudattamatta. Vaalirahoitus pystytään selvittämään vain osittain. Jos yksittäinen ehdokas huolehtii ilmoitusvelvollisuudestaan, on hänen kohdaltaan kaikki järjestyksessä.

Valtiotieteen lisensiaatin Tomi Venhon mukaan erityisesti kuntavaalit ovat pulmallisia vaalirahoituksen kannalta.

Julkisuusvaatimukset ovat sekavia. Puoluelaki asettaa puolueiden keskus- ja piirijärjestöille täysin erilaiset vaatimukset ja paikallisilla puoluejärjestöillä ei ole minkäänlaisia selvitysvelvoitteita, Venho kertoo.

Emme tiedä, ketkä kunnallisvaaleissa rahoittavat. Saattaa hyvinkin olla, että pankit, rakennusfirmat, paikalliset osuuskaupat ja ammatilliset etujärjestöt.”

Sotkua siis taas tiedossa. Ilmentymänä tästä pidän sitä, että niinkin kokenut politiikan toimittaja kuin Unto Hämäläinen HSn Perässähiihtäjä-blogissaan ilmeisesti vilpittömästi uskoi, että kunnallista puoluetuksea ei jo olisi. Mutta joutui toteamaan:

”Puoluetuki on tunnetusti perin vihattu termi, ja kunnissa on kehitelty erilaisia puolueiden tukemisen kiertojärjestelmiä, joita täydentää vielä luottamusmiespalkkioista perittävä vero omalle puolueelle.”

Onko siinä mitään tolkkua, että mistään ei voi saada tietoa siitä kokonaisrahoituksesta joka puolueille ja niiden eduskunta- ja kunnanvaltuustoedustajille maassa maksetaan? Lisää löytyy aina kun vähän viitsii tonkia. Olisi perusteelliselle ulkomuoliselle tutkinnalle paikka. Ja voisi siihen tutkimukseen mukaan vielä hyvin kytkeä virkamiesten poliittiset virkanimitykset sekä valtion, että kunnan tasolla.

Tässä tutkivalle journalismille oiva kohde. Kansalaisurotyö odottaa tekijäänsä.

PS.

Yrittäjien ja yritysten pitäisi varsinkin näissä kunnallisvaaleissa olla tarkkana. Nyt ratkeavat mitä suurimmalla todennäköisyydellä, tulevaisuuden kauppapaikat ja rakennusluvat, kaavojen teho ja tarjouskilpailuiden voittajat. Ja mitä pienemmästä kunnasta on kysymys sitä todennäköisemmin.

Pysyvä linkki | Kommentoi »