tiistai 30. marraskuuta 2010

Kenen joukoissa seisomme? Tällä kertaa.

Batmanin Robin koventaa kantojaan. Vai olisiko vain niin, että nyt puhuu tri Jekyll, ei mr. Hyde?


"Venäjä ja Nato sopivat toissa viikonloppuna Lissabonin huippukokouksessa selvittävänsä mahdollisuuksia yhteiseen ohjuskilpeen. Medvedev ei kuitenkaan ole itse yksilöinyt julkisesti millainen yhteistyömalli käytännössä olisi.


Joidenkin viestimien mukaan Venäjä olisi ehdottanut Natolle sektorimallia, jossa Venäjä vastaisi Itä-Euroopan ohjuspuolustuksesta ja Nato Länsi-Euroopasta. Ajatukseen on kuitenkin reagoitu ristiriitaisesti sekä Venäjällä että lännessä."


Viimeksi, elokuussa 1939 kiire oli Berliinillä. Miksi kiire nyt on Moskovalla?

Talvisodan alkamisen muistopäivä

lienee varsin hyvä ajankohta aloittaa taas blogaaminen?


Ja vaikka vertaus varmasti ontuukin, jatkuu blogaaminen keskellä taistelutannerta.  Ainakaan vielä eivät pommit putoile Helsinkiin,  vasta Ateenaan ja Dubliniin. Mutta lienee aika turhaa toivoa, etteivät ne kohta putoile myös Iberian niemimaalle? Ja mikä suursijoittajien globaali markkinamekanismi patoaisi tämän alkaneen taloussodan vain näihin maihin?


Suurten EU-maiden hallitukset ovat linjansa valinneet. Ne keskittyvät pankkiensa pelastamiseen. Sillä juuri siitä on nyt kysymys kun Saksan, Ranskan ja Englannin johtamat EU-maat tuovat pelastuksen sanomaa pienille jäsenmailleen. Ja kun Suomen  valtionvarainministeri vuonna 1939 vetosi hyökkäämättömyyssopimukseen, vaatii viran nykyinen haltija vakuuksia.


Meidän on turha kuvitella, että jäsenyytemme EUssa ja osallisuutemme eurossa estäisivät vastaavat tapahtumat Suomessa. Varsinaiset, ratkaisevat neuvottelut käydään edelleenkin pienten kansakuntien päitten yli. Kreikka ja Irlanti ovat vasta ensimmäiset Euroopan uuden talouden uhrit. Heidän taloudellinen tulevaisuutensa on pitkäksi ajaksi pommitettu kivikauteen. Sieltä nousu kestää kauan.


Mitä valuuttaa mahdamme käyttää vuonna 2012? Kenen etupiiriin mahdamme kuulua?

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Nollapohjabudjetointia Helsinkiin

Kotikaupunkini on jälleen tehostamassa toimintaansa. Tällä kertaa se on tarkoitus saada tapahtumaan kartoittamalla päällekäisyydet toiminnoissaan. Näin kertoo ainoan valtakunnallisen paperiversio tänään.


Sitä asukkaan on luonnollisesti tervehdittävä ilolla. Varsinkin, jos se ei tällä kertaa johtaisi keskeisten kuntapalveluiden vähenemiseen ja/tai palvelun laadun laskuun. Itse asiassa jaksan toivoa, että tehon parantuessa myös palveluiden määrä monipuolistuisi ja laatu paranisi. Siis näin asukkaan ja kaupunkilaisen silmin arvioituna.


En edelleenkään usko, että palveluiden määrä ja laatu ovat kustannustehokkaan toiminnan vastakohtia. Kyse on aina painotuksista. Juuri päällekäisyyksien poistaminen olisi hyvä keino vapauttaa resursseja jostain, jotta ne voitaisi uudelleen suunnata johonkin sellaiseen, missä niitä ei nyt ole lainkaan tai missä niitä on liian vähän laadukkaan palvelutason ylläpitämiseksi.


Kauan sitten, 1970-80 lukujen taitteissa osallistuin Brysselissä seminaariin, jonka teemana oli Zero-based-budgeting, nollapohjabudjetointi. Kuten nimi kertoo kyseessä on budjetoinnin, mutta oikeammin organisaatiosuunnittelun apuväline, jonka Taloussanomien taloussanakirja määrittelee "Nollapohjabudjetointi on menettely, jossa kaikki kustannukset nollataan budjettikausittain." Siinä siis käsitellään vain viimeistä vaihetta, organioisaation toimintasuunnitelman taloudellista kuvausta.


Silloisen työnantajani puitteissa se toteutettiin hallinnon, eli suuren kansainvälisilla markkinoilla toimivan teollisuusyrityksen esikuntatoimintojen osalta. Kunkin esikunnan piti tarkasti määritellä yhtymän toiminnan kannalta välttämättömät peruspalvelunsa, erilaisina kokonaisuuksina "paketteina" ja hinnoitella ne. Samanlainen hinnoittelu tehtiin myös tuki- ja lisäpalveluiden osalta. Sen jälkeen esikuntaosaston piti pystyä myymään nuo pakettinsa yhtuymän tulosyksiköille.


Saattaa olla, että nollapohjasuunnittelu ja -budjetointi ovat nykypäivänä jo taakse jäännyttä elämää? Mutta ihminen on aina laiska ja organisaatiot helposti urautuvat tekemään sitä yhtä ja samaa ja vielä samalla tavalla kuin aina ennenkin. Sitä on ollut ennen, sitä siis on varmasti myös nyt, eivätkä asiat tulevaisuudessa ole yhtään helpommin. Pari-kolme peräkkäistä kierrosta, eli vuotta nollapohjabudjetointia tehostaa toimintaa ja parantaa palveluiden laatua kummasti.


Kaupungin johdon, yksiköiden ja suunnittelijoiden vapaasti käytettävissä.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Opi taloutta Kuninkaanportilta

 



Saksa ja Ranska yllättivät muut EU-kokouksessa. Ja ihmekö tuo? Ei kai kukaan täysissä järjissään oleva suomalainen voi olettaa, että lähes 500 miljoonainen EU tanssiin 5 miljoonaisen Suomen tahdittamana? Politiikka kun ei ole puhtaasti yksin taloudellista realismia. Siis niin kauan kuin tätä lepsuilua pidetään mahdollisena.


Sama koskee myös muita yhteisten asioitten kirjoa maataloutta, energiaa, elinkeinoja, ilmastoa, opetusta, puolustusta jne. jne. Meidän ns. päättäjien tehtävänä olisi pitää meidän puoltamme ja arvioida kokonaisuuden toimivuutta meidän kannaltamme. Ei siten, että edellyttäisimme, että meidän näkemyksemme on kaikissa tapauksissa voitettava vaan siten, että meidän edustamamme kantaa pidetään esille ja samoin oikeutemme itsenäisyytemme jäsenyytemme hyödyllisyyden harkintaan. Mikään ei tässä maailmassa ole kiveen hakattu.


Näinä aikoina kiinnittäisin huomiota kuitenkin viimeiseen tuosta kirjosta, puolustukseen. Se on itsenäisyytemme, turvamme viimeinen takuumies. Olemme valinneet EU-jäsenenä itsenäisen kansallisen puolustuksen ja siihen on tyytyminen ja hyvä niin. Pidetään sitten huolta siitä, että puolustusvoimillamme on menettelyt ja välineet myös siitä vastata.


Mutta se edellyttää myös meiltä, meidän kansallisia etuja ajavia osaavia ja vastuullisia ns. päättäjiä.


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/9871/ystavani-ei-vastannut



 

maanantai 18. lokakuuta 2010

Homot ja persutko jo maata johtavat?

Vieras mies kommentoi kohua, jonka Päivi Räsäsen elämää suuremmat kannanotot ovat saaneet aikaan ja tuhannet, ehkä kohta kymmenet tuhannet eroamaan kirkosta seuraavasti:  



"Suurin osa erosi kirkosta, koska eivät usko isään, poikaan, eivätkä pyhään henkeen. Nyt vain tarjoutui otollinen tilaisuus. Kirkon olisi suuntauduttava USA:n suuntaan, seurakunnat itsenäisiä ja papin palkka niiden jäseniltä. Me muut saisimme sitten elää rauhassa syntistä elämäämme heteroina ja homoina."


En itse ole eroamassa kirkosta, enkä edes sellaista harkitse. Ja koko tässä asiassa minua kiinnosta Vieraan miehen kommentin synnyttämä mielleyhtymä.


Oliko se Lenin, joka sanoi, että uskonto on huumetta ihmisille? Itse olen sitä mieltä, että Leninin kommunismi oli monelle huumettakin pahempi uskonto. Ja meillä ihmiset ovat perinteisesti suhtautuneet poliittiseen vakaumukseensa vähintään yhtä vakavasti, kuin uskovaiset uskontoonsa. Mieleeni nousee muutamakin "lahkolais"puolue.


Jos - anteeksi - kun kirkon ideologia on ilmeisesti monen mielestä romuttunut ja he voivat erota kirkosta, voiko jostain löytyä tapa jolla minä voisin erota poliittisesta järjestelmästämme? Senkin ideologia kun on romuttunut. Ja vielä huomattavasti perusteellisemmin.


Voin sen luonnollisesti tehdä muuttamalla muualle. Mutta entäpä pysymällä täällä? Voisiko valtio ystävällisesti järjestää nettisivuston nimellä "eroa poliittisesta järjestelmästä.fi"?  Ja samalla taata minulle samat oikeudet kuin kirkosta eroavat saavat. Verovapauden.


Itse asiassa minulle kyllä riittäisi yllä olevasta sitaatista valiten jo sekin, että puolueiden osalta meneteltäisi samalla tavalla kuin kirkon. Puolueet itsenäisiä ja ao. puolueen papiston palkka niiden jäseniltä. Samalla tämä pitäisi huolta myös siitä, että puolueet ja niiden papisto lunastaisivat paikkansa aidosti meiltä jäseniltä, kansalaisilta, veronmaksajilta. 


Olen muuten asiassa ollut aloitteellinen ennenkin. Itse asiassa julkisesti ensimmäisen kerran jo 8. maaliskuuta 2007. Peräsin silloin puolueilta tulosvastuuta demokratiaan. Olisi varmaan ollut hedelmällisempää vaatia Tulosvastuuta poliittiseen järjestelmäämme.



 

Sopulilaumat liikkeellä. Varokaa!

Oliko niin, että 15.000 suomalaista on saanut herätyksen? Korkeammat voimat vaativat eroamaan ev. luth.kirkosta. Ja oliko niin, että Persujen gallupsaalis jo ylittää 12 %? Kummallisia yhteensattumia vai uuden ajan enteitä?


Roomalaiskatolinen Soini kerää joukkoja suoraan ev.luth. kirkkoon kyllästyneistä homoista? Joku tässä nyt mättää? Vai olisiko vaan niin, että nyt on sopulivuosi? Siis juuri se vuosi kun sopulit tulevat hulluiksi ja syöksyvät tuntureilta syvyyksiin? Mutta eiväthän sopulit äänestä, ne seuraavat johtajaa. Vaikka tuhoon ja turmioon. Niin, eivätkä homotkaan edusta valtavirtaa, väestönlisäys on edelleen yhtä vaarallinen kuin ympäristökatastrofi.


Vai olisiko, kuten kohtaamani ihminen sanoi "uskon yhteisöllisyyteen, ei yksin mitään aikaan saa, se tie on nähty. valitettavasti. Mitä taas suuntaan tai tulokseen tulee, ensin on suunta johonkin, ehkä jonkin liikkeen
aikaansaamana. Siitä voi joskus seurata se tulos." ? Tai kuten Koiviston (ent. tasavallan pres.) oppi-isä Bernstein(?) Tärkeintä on liike?  (Suunnasta ei varmaan väliä, tuskin edes tietoa.)


Olen tottunut siihen, että suurimmat ongelmat yhteiskunnassa voi huoleti panna UKKn diktatoorisen valtapolitiikan vaikutusten piikkiin. Eikä edes valehtele, joskus ehkä hiukan suurentelee. Mutta, että kansalliset sopulilaumatkin.... Eikö meillä suomalaisilla todellakaan ole vastuuta omista toimistamme? Onko meidän pakko ensin löytää lauma?

lauantai 16. lokakuuta 2010

Maan Tavan uudet ulottuvuudet

Brittiläinen talousblogisti Edward Hugh varoittaa Suomea uhkaavasta asuntokuplasta. Eivätkä hänen muutkaan kuvajaiset maamme tilanteesta ruusuista kuvaa anna.


US verkkomediassa Hypoteekkiyhdistyksen varatoimitusjohtaja Ari Pauna on halunnut rauhoitella sillä, ettei brittiblogisti ehkä sittenkään ihan kaikkea ymmärrä. "kyse on kuitenkin ihan perusjutusta nimittäin KYSYNNÄN JA TARJONNAN EPÄTASAPAINOSTA." Ja tottahan tuo, vaan miksi meillä edelleen vuonna 2010 on tämä epätasapaino? Siitä kun on puhuttu koko aikuisikäni.


Ehkäpä tämä uutinen ei niitä maailman mullistavimpia ole? Mutta ei ole mitenkään epätavallista, että me Maan Tapaan kasvaneina ja siihen tottuneina pidämme tavallisena tilannetta, joka toimivaan markkinamekanismiin tottuneiden mielestä on läpeensä sairas?


Artikkelista voikin päätellä, että meillä on jälleen ainakin yksi kupla, joka taatusti puhkeaa. Kyse on vain siitä milloin. Se, mitä "brittituristi" ei ymmärrä on itse asiassa, että omat poliitikkomme, keskuspankkimme, työnantaja- ja työntekijäliitot johtavat kansan tietoisesti ja toistuvasti erilaisiin puhkeaviin kupliin, jotka toimiva markkinatalous estäisi. Eikä se  tee hänen varotustaan yhtään vähenmmän aiheelliseksi.


Meillä kun on korot sidottu lyhyisiin euriboreihin, kaavoitusta estellään ja siinä hidastellaan, rakennusliikkeet odottavat elvytyspaketteja tai huippusuhdanteita rakentaakseen. Tarvittaessa on vielä otettu 60-vuotta D-vitamiinia. Eli maksatettu omat toilailut kansalaisilla ja muilla mailla.


Jaa, että miksikö tämäkin muka on Maan Tapaa? Pauna jatkaa: "Koko Suomen mittakaavassa on pari miljoonaa asuntoa, mutta ikävä kyllä iso osa niistä on väärässä paikassa ja vääränlaisia. Ei mahda mitään. Olisi pakko rakentaa asuntoja alueille joilta niitä halutaan ostaa ja vieläpä sellaisia asuntoja, joita eniten tarvitaan. Siis työllistävät kasvukeskukset ja sinkku- ja pariskuntataloudet." Mutta siellä ei aluepolitiikka toimi. Josta voikin tehdä alustavan johtopäätöksen.


Suurin yksittäinen syy markkinamekanismin toimimattomuuteen Suomessa, on täällä kepun toimesta ja muiden puolueiden suosiollisella myötävaikutuksella harjoitettu tuki ja aluepolitiikka.




PS.


Oma kuriton toimintamme, siis päätöksentekijöittemme kuriton ja omaan napaan keskittynyt eduntavoittelu on pitänyt huolta siitä, että taas tässä ollaan. Ja silti vielä on ihmisiä, jotka haikailevat Tupojen ja D-vitamiinin perään.