tiistai 11. lokakuuta 2016

Ei Persua Presidentiksi

En puhu sen paremmin Soinista kuin Terhosta kuin Niinistöstäkään. Minulle Donald Trump ja hänen äänestäjäkuntansa kuuluvat samaan porukkaan, Persujen lahkoon. 

Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, miten ihmeessä ja mihin maan rakoon demokratian esitaistelijana ja sen vakiintuneimpana vientiedustajana toimiva Yhdysvallat on itsensä pelannut, antamalla syntyä tilanteen, jossa ilmeisen mielenvikainen tai vahvasti muuten vain häiriintynyt miljardööri voi edes päästä vaihtoehdoksi valittaessa maalle presidenttiä? Edes tälle perinteisellä fifti-siksti tasolle. Hän on toinen kahdesta vaihtoehdosta.

Nyt ollaan jo tilanteessa, että osa hänet ehdokkaakseen nimenneen puolueen merkittävimmistä ja näkyvimmistä poliittisista vaikuttajista - suuri osa, vaiko peräti suurin osa - sanoutuu irti häntä kannattamasta. Esimerkkeinä vaikkapa McCain, Rice, Schwarzenegger, Romney, ja viimeksi kongressin puheenjohtajana toimiva Paul Ryan... 

Arvovaltaiset asiaa tuntevat ja taatusti neutraalit mediat - viimeksi USA Today ja Foreign Policy - julkaisevat toimituskuntiensa perusteltuja ja ennen kuulumattomia kannanottoja Trumpin kaikenpuolisesta sopimattomuudesta Yhdysvaltain presidentiksi.

Ja tästä kaikesta huolimatta häntä kannattavia mielipidekyselyjen mukaan riittää. Tällä hetkellä yli 40 % äänestäjistä. Ja alkaa näyttää siltä, että Trumpin kannatus on tasaisen vakaata, tapahtuupa mitä tahansa. Täytynee sitten vaan toivoa, että Clinton ei taas romahda?

Jotain on maan demokratiassa pahasti vialla, kun ilmeisesti ainoa varma, rauhanomainen keino estää vielä yhden seinähullun valinta suurvalla johtajaksi olisi, että hänet ehdokkaaksi asettanut puolue peruu hänen ehdokkuutensa. Olisiko monen edes mahdollista? Toivottavaa se ainakin olisi. 




6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

minä kyllä ymmärrän Trumpin kannatuksen syyt. Sitä käsiteltiin tänään Ilta-Sanomissa
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001927399.html
eli kysessä on keskiluokan viha eliittiä kohtaan. Niinkuin tuossa artikkelissa kuvataan, halutaan näyttää eliitille keskisormea äänestämällä Trump presidentiksi. Gallupit eivät lupaa hänelle voittoa, mutta eipä ne gallupit näyttäneet Persujenkaan superjytkyä viime eduskuntavaaleissa. Trump on amerikkalaisten Brexit.

Jää nähtäväksi, yllätysten aika ei ole ohi. Amerikkalainen establishmentti ei ymmärrä keskiluokkansa hätää. Eikä ainakaan Clinton toisi siihen ratkaisua, hän on Wall Streetin puudeli, enemmän repuplikaani kuin demokraatti.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

Jytkyä jenkit eivät toivottavasti joudu kokemaan, eiköhän meillä, Britanniassa, Turkissa, Puolassa, Unkarissa jne. ole jo ihan riittävästi evidenssiä seurauksista. Toivomus toki yksinomaan meidän eurooppalaisten vuoksi.

Eipä voi kun toistaa viimeisestä kappaleesta toteamus: "Jotain on maan demokratiassa pahasti vialla". Eikä se vikaisuus todellakaan rajoitu yksin jenkkilään. Vaikka järjestelmän uusiminen toki on mahdollista - vaikeaa kuten Suomessakin joudumme nykyhallituksen räpellysistä toteamaan - taitaa ajankohta olla liian myöhäinen. Etujärjestöjen - puolueet niistä merkittävimpinä - itsekäs omaan napaan keskittyminen tekee riittävien korjaustoimenpiteiden tekemisen lähes mahdottomaksi.

Kuten aiemminkin olemme todenneet tästä menään eteenpäin vain pohjamutien kautta. Schumpeterin luova tuho toteutukoon.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

totta, jotain on demokratiassa pahasti vialla eikä se korjaannu neuvollasi kirjoittamalla vaalilippuun "joku muu". Ilmiöiden kompleksisuudessa vaalikarjalla ei yleensäkään ole käsitystä siitä, missä ja minne ollaan menossa. Käsitys ilmiöistä osana laajempaa kokonaisuutta puuttuu.

Äänestäjät ovat ennen kaikkea huolissaan taloudellisesti turvallisesta huomisesta ja tämä alkaa olla useamman kohdalla varsin usvainen. Globalisaatio, automaatio ja tekoäly vie työpaikat pois, jäljelle ei jää mitään. Kapitaali on suurien voittojen himossaan innostunut, mutta ei sekäään tajua missä mennään. Pääoman tuottoa maksimoidessaan se kvartaalitaloden pakkoraossa sahaa omaa oksaansa heikentäessään näin kulutuskysyntää. Hikipajojen työntekijät eivät ole tekemiensä tuottajien kuluttajia ja sinne missä tuotteet pitäisi kaupata, häviää ostovoima. Aiheesta osuva kirjoitu http://www.hs.fi/talous/a1475640452209?ref=a-luet-#1 Informaatioteknologian ja tekoälyn kehitys jättää ihmisille kahdenlaisia työpaikkoja: huipputuottavia asiantuntijapaikkoja muutamille, tuulilasin pesemistä ja teen kaatamista lähes kaikille muille.

Olemme suuren taloudellisen (ja luonnon) romahduksen edessä. Jos joku sitten tarjoaa täthän muutosta, menee se epätoivoiselle äänestäjälle jakeluun ja muutoksentarjoaja tulee valituksi. Mutta siinä tapahtuu samalla tavalla kun Persujen jytkyssä, napit paukkuen vähän ajan kuluttua kääntyy takit ja taviksen elämä senkuin vaan kurjuistuu.

Olemme järjestelmien suurimmassa koskaan taitekohdassa. Tämä vuosisata on oleva vaikea, seuraavasta emme tiedä.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Kovin paha tuota kuvaamaasi tilannetta on mitättömyydeksi tai yltiöpessimismiksi arvostellakaan. Samaa mieltä kun olen itsekin. Kuten tiedät, ollut jo jonkun aikaa.

Ennen kuin puutun ystäni JOKU MUUn mahdollisuuksiin viisaus vuosituhansien takaa. Satuin eilen aloittamaan Heikki Aittokosken kirjaa KUOLEMANTANSSI. Siitä lainaus:

Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä.
Saarnaaja 1:9

Olemme jo alkaneen suuren muutoksen, jopa vallankumouksen keskellä. Minkä asioiden suhteen kyseessä on romahdus ja miten syvä, jää nähtäväksi. Toivottavasti edes osa meistä jää todistamaan, että selviydyimme. Meistä kahdesta tuskin kuitenkaan kumpikaan, sen verran pitkästä ja kivuliaasta prosessista on varmasti kysymys.

Vallastahän tässäkin on kysymys. Eikä tarvitse olla Sherlock Holmes huomtakseen, että nykyisiä vallapitäjiä ei demokratioissa juurikaan arvosteta, vaikka vielä siedetäänkin. Ja muualla paineet ovat vielä enemmän pinnan alla.

Vallankumouksia on kovin monenlaisia. Yhteiskunnalliset tapaavat olla varsin sottaista puuhaa. Lisäksi niillä on taipumus tappaa vastustajiensa ja omien opetuslapsiensa lisäksi myös lapsensa. JOKU MUU olisi tarjonnut nykyisille vallanpitäjille - siis eliitille -mahdollisuuden ja aikaa muuttaa järjestelmän rakennetta ja pelisääntöjä siten, että sottaaminen olisi edes pysynyt (mahdollisimman) pienenä.

Tosiasia on kuitenkin, että itse olemme asiamme tyrineet ja halutessamme pystymme sen itse myös korjaamaan. Aika taiotaa vain olla lopussa.

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki.

Kaikella on aikansa ja kun olemme osa tästä, ainoasta tuntemastamme, ”evoluuttio tapahtumasta”, emme voi tehdä mitään mikä poikkeaisi ihmisen tämän hetkisestä kehitysvaiheesta - syy - siihen, tämänhetkiseen kehittymisvaiheeseen, ei voi kuulua sellaista mikä on huomisessa ja se mikä on mahdolliseen huomiseen kuuluvaa on idoelogisen harhan hämärtämää ja kun takerrumme sellaiseen voimme vain taata samanlaisuuden jatkuvuuden. ”Joku muu” voi keksiä uuden järjestelmän, mikä ei suinkaan voi olla mitenkään poikkeava aikaisemmista järjestelmistä sisällöllisesti, sillä olemmehan vanhan järjestelmän tuloksia itse ja vain niitä, vanhoja järjestelmiä voimme muunnella rajattomasti, mutta koska vain niiden puitteissa voimme toimia ”uutta” rakentaessa, niin vain rakenteellinen osa voi olla uutta. Sisällöllisesti, kuten rakentajakin, voimme olla vain vanhaa ja sitä osaa järjestelmästä ”vanha” voi muunnellen toistaa rajattomasti.

Hakki kirjoitti...

Hei Karl, long time no see.

JOKU MUU ei itse asiassa voi tehdä yhtään mitään, koska sitä ei ole olemassa. Ja kuten olen ennenkin tainnut todeta, rajallisina ihmisinä meidän on kuitenkin edes yritettävä. "Lay down and die" ei liene vaihtoehto edes lajimme viimeiselle. Ja olipa Saarnaaja Isossa Kirjassa asioiden ja ilmiöiden uutuusarvosta ihan mitä mieltä tahansa.