Yrityksille suunniteltu veroale on päätöntä, ideologista roskaa.

Kesäkuussa kauan sitten kirjoitin pelureiden pankkijärjestelmästä, Pankkijärjestelmä sanoi POKS. Pelureiden Ponzi-pyramidi . Selvittääkseni itselleni ja lukijoilleni rautalankamallilla mitä raha on, liitiin siihen linkin realistisesta kuvauksesta tavasta, jolla raha syntyy. Kummatkin ovat ihan ajankohtaista asiaa, edelleen.

Viimeistään ne osoittivat minulle, että talous- ja rahapolitiikka eivät ole rakettitieteitä ollenkaan. Ne ovat käyttäytymistieteitä. Meidän - siis Sinun, minun ja Hentun Liisan - ja kaikkien heihin verrattavissa olevien - käyttäytymisestä silloin on kysymys. Ja siitä päätellen, mitä hallituksemme taas suunnittelee, mikään tässä maailmassa ei suomalaisen lammaslauman toimintatapoja muuta. 

Hallituskaavailee yrityksille mittavaa veroalea – keskustan ajaman suunnitelman toivotaan vauhdittavan investointeja päivän Pravda. Taas kerran, ties kuinka monennen, poliitikot nostavat kätensä ylös ja huutavat apuun mannaa taivaalta oman ideologiansa profeettojen opinkappaleita toistellen. 

Oma kommenttini oli seuraava:

”HELIKOPTERIRAHAKIN toimii tehokkaammin.

Kuinka monta kertaa vielä hallitus/hallitukset ja siis kepulit ja kokikset, haluavat hakata päätämme seinään? Kyse nimittäin on meidän päistämme. Kyse on meidän verorahoistamme, jotka jälleen kerran halutaan siirtää yksityisen sektorin yrittäjien ja yritysten taskuihin. Se ei edelleenkään ratkaise kansakunnan ongelmista ensimmäistäkään; ei kysyntää, ei työllisyyttä, ei heikkenevää huoltosuhdetta, ei tuotekehitystä eikä varsinkaan kansakuntaa rapauttavaa henkistä lamaa.

Maassa tarvitaan työtä ja tekemistä, ei enää moneen kertaan virheelliseksi todettuja ideologisia poppakonsteja. Nyt sekä EKP että hallitukset syytävät rahaa elinkeinoelämään - "sijoitusmarkkinoille" - siinä toivossa, että rahat jossain vaiheessa valuvat kysynnäksi ja työksi. Sitten joskus. Mutta tällä tavalla ei työttömyys tule poistumaan eikä kysyntä kasvamaan.

Yritykset investoivat - ja työllistävät - vain, jos ne näkevät sen ainoaksi tai parhaaksi keinoksi kasvattaa omaa tulosta. Siksi kysyntää pitää kasvattaa tarjoamalla mahdollisimman suoraviivaisesti työtä niille, joilla ei juurikaan ole muuta mahdollisuutta, kuin panna palkkarahat suomalaiseen kulutukseen. Kulutuksen kasvun lisäksi se on oiva tapa palauttaa usko suomalaisen talouden mahdollisuuksiin. 

Avainsana on NEW DEAL. Ajateltakoon asiaa – kuluttajien kasvavaa palkkatuloa - vaikka uutena palvelusetelisovellutuksena. Kuluttajien kysyntä ohjaa yrittäjien investointeja.”Tai niin sen siis pitäisi markkinataloudessa toimia.

Vaan ei se toimi. Kun työpaikat katoavat ihmiset joutuvat siirtymään tukien avulla elämiseen, sillä eläminen on yksilön pakko. Kaikki leikkaaminen, tervehdyttäminen, saneeraaminen jne. jne. on tarkoitettu kilpailukyvyn palauttamiseksi ja sen on ohjauduttava yritysten ja yrittäjien tuloksi. Samalla kuitenkin kysyntä pienenee ellei valtio, kunta tai vastaava tule apuun; tuilla. 

Kun valtion vastuullisuus kansalaisistaan, kaikesta huolimatta, on ainakin julkisissa kommenteissa demokratian ja entistä vapaamman median - vaikka vain somen myötä - kasvanut, tuet mahdollistavat syrjäytetylle kansalaiselle edes selviytymisen. Mutta samalla esimerkiksi myönnetty asumistuki siirtyy asuntojen hintoihin ja vuokrien suuruuteen, niitä nostaen. Ja samalla suoraan asuntojen rakennuttajien ja vuokranantajien taskuun.

Kritiikittömästä markkinaliberalismista on viime vuosina annettu syntyä Ainoa Oikea Totuus, aksiooma, jota ei voi eikä saa kyseenalaistaa.

Siitä taas palasi mieleeni Nick Hanauer, jonka epäonniseeseen yritykseen saada viestinsä julki TEDissä kiinnitin huomiota tuoreeltaan joskus 2012. Tästä muuten kirjoitinkin artikkelissani Tarvitaan uusi "Talvisodan ihme".

Tämä plutokraatiksi itsensä identifioiva ja arkkikapitalistina itseään pitävä nuori mies puhui mielestäni asiaa jo silloin.Nyt puuttuessaan eriarvoisuuden globaaliin kasvuun ja sen seurauksiin vieläkin laajemmin ja analyyttisemmin vielä enemmänkin.

Nickin Talikot ovat ns. länsimaisissa demokratioissa todella kulman takana. Paitsi Suomessa. Jytkyjenkin aika on, karseiden opetusten seurauksena onneksi kuitenkin ohi. 

Suomalaista demokratiaa rapauttavat niin poliitikot, puolueet kuin mediakin

HS-analyysissä otsikolla Voiko äänestysvilkkauteen vaikuttaa, Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Piia Elonen kysyy "Mitä poliitikot ja toimittajat voisivat tehdä, jotta ihmiset voisivat ymmärtää politiikkaa paremmin,"

Kommentoin asiaa seuraavasti: 

"Kansalaiset tarvitsevat aidon syyn äänestää.

Tällä hetkellä taitaa olla vallalla näkemys, että valinta on vain siitä ketkä poliittisen eliitin rakkikoirat valtuutetaan nostamaan palkka ja palkkioita yhteisistä varoista. Jää käsitys: kansalaisen arjelle valinnan tuloksella ei ole lainkaan merkitystä. Tee mitä teet, kusess olet kumminkin. Miksi siis vaivautua äänestämään?

Samalla unohdetaan ja tietoisesti väheksytään mitätöitävän, siis tyhjän äänen merkitystä. Sen vaikutus tuli kuitenkin selville viimeistään Sauli Niinistöä Eduskunnan puhemieheksi valittaessa. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2010/02/kumpi-voitti-sauli-niinisto-vai-joku-muu.html

Jos vaikkapa nyt, äänestämättä jättävät kävisivät sujauttamassa uurnaan taatusti mitätöitävän äänestyslipun, ei median johtopäätöksesi enää kelpaa toimittajan "ihmiset ovat vain jotenkin laiskoja ja tyhmiä." Laiska ja tyhmä kun ei lähde äänestämään vaihtoehtoa, jonka ainoa viesti on "teidän hiekkalaatikkoleikkinne ei ole ääneni arvoinen."

Kuten näissä asioissa aika usein, kommenttiani ei julkaistu. Ei julkaistu siitä huolimatta, että sekä äänestämättä jättäminen että mitätöitävän äänen jättäminen ovat täysin laillisia ja vastuullisia tapoja osallistua äänestyksiin. (Vertaa linkkiä edellä.) Ja siitäkin huolimatta, että mitätöitävän tai tyhjän äänen jättäminen samalla nostaa äänestysaktiivisuutta.

Toimittaja ja Hesari näyttävät olettavan, että alhaisen äänestysvilkkauden syy on, että kansalaiset eivät ymmärrä politiikkaa, siis tapaamme hoitaa yleisiä ja yhteisiä asioitamme demokratiassa.

Voisiko ennemminkin olla niin, että toimittaja itse tai media yleensäkään eivät ymmärrä kansalaisia? Heidän arkeaan. Siis toimivat ihan kuten puolueet, siis puolue-eliitit ovat toimineet jo kauan. Viis kansalaisista ja heidän pohteistaan, kunhan ääniä ja valtaa saadaan?

Voisiko olla niin, että kansalaiset kyllä ymmärtävät politiikkaa, mutta vuosien ja vuosikymmenien kokemuksista, lähinnä pettymyksistä viisastuneena eivät enää yksinkertaisesti halua osallistua moiseen pelleilyyn? Se, että he tällöin eivät menettele rationaalisesti eivätkä edes oman etunsa mukaisesti on toinen asia.

Joka tapauksessa Hesarin halukkuus avata keskustelua yhdestä poliittisen järjestelmämme keskeisimmistä pohteista asettuu hyvin kummaan valoon, kun tavanomaiseen ajatteluun ehkä kriittisesti suhtautuvaa kommenttia ei julkaista. (Turhaa on vedota kommentissa olevaan täysin asiaan kuuluvaan linkkiin. Sen moderoija saa halutessaan pois, on saanut ennenkin.)

Halu avata keskustelua on samaa tasoa kuin Ben Zyskoviczin huoli persujen rasismista ja toivomus Sebastian Tynkkysen palauttamisesta BB-taloon. Kokiksillakin on aina mahdollisuus kieltäytyä hallitusyhteistyöstä minkä tahansa puolueen kanssa, rasistit mukaan lukien.

Se siitä NATOsta ja EUsta

Miten saada aikaan sotavarustelun kierre, vaikkapa Euroopaan. David Trump sen kertoi. 

Tähän menessä Euroopan NATO-, EU-, EMU-, "puolueettomat" ja muutkin valtiot ovat voineet parantaa maailmaa - ja omaa hyveellistä omaatuntoaan - kauniilla, yhteistyötä ja kansainvälistä kriisinhallintaa painottavilla julistuksillaan vetoamalla historiansa painolasteihin. Nyt, varsinkin jos Trump tulee valituksi - ja mikä estäisi kun pähkähullu opportunisti pääsee vastuttamatta vääntämään kansan syvien rivien atavistisia pelkoja, intohimoja, uskomuksia ja ihan oikeita syrjäyttämisen ja köyhdyttämisen kokemuksia epätotuuksilla ja suoranaisilla valheilla? "Heikäläisille" syyllisiä ovat aina "muut". Niitä vastaan toimii vain väkivalta ja kansalaisoikeuksien rajoittaminen.

Kun maailmanpoliisi ja omanlaisensa markkinaliberalistisen demokratian johtava asiamies ykskaks luopuu roolistaan, ei sen "sateenvarjoon"  luottaneille jää moniakaan mahdollisuuksia. Tällähän Trump nyt uhkaa. Vaihtoehdot Itä-Euroopan vasta Neuvostoliitosta irtaantumaan autetuille kaventuvat nopeasti. Ei varsinkaan kun omilla toimillaan ja "sateenvarjon" pitelijän yli 70 vuotta aktiivisesti markkinoinnun toiminnan jatkuvuuten tästä ikuiseen on haluttu uskoa.

Lausunnollaan Trump ei suinkaan ole ensimmäinen. Saman viestin toi hyvin selvästi jo yli kahdeksan vuottaa sitten esille USAn silloinen puolustusminiteri Robert Gates eläkkeelle jäädessään yli kahdeksan vuotta sitten. Eivätkä he kaksi, heistä kumpikaan ole missään tapauksessa ainoita, Monilla jenkeillä jo on perinteisesti hyvin voimakas isolationistinen asenteiden pohjavire.

Ymmärtäähän sen. Valtameri idässä ja lännessä. Pohjoisessa maa jonka historia vahvasti itseensä kiinnittää. Etelässä toisen luokan sotilavaltio, jonka erottaminen uudella Kiinan muurilla valaa tietämättömiin ja ajattelukyvyttömiin uskoa "pelastumisen" mahdollisuudesta. Siihen, että samalla menetetään kansantalouden elinkeinoelämän kannalta hintakilpailuukyisin työvoima, eikä silti lisätä sen paremmin turvallisuutta kuin talouteen ensimmäistäkään työpaikkaa - päin vastoin - ei lauman äänestysvalinnoissa mitään paina. Popusisten ruokkima psykoosin, jopa paniikki pitää siitä huolen.

Kun kansan taloudessa menee huonosti ja huonommin, kun amerikkalaisen unelman vaaliminen osoittautuu keinoksi - valtion suostumuksella -orjuuttaa kansakunnan valtaosa superrikkaiden rahantekokoneeksi, kun toisen mailmansodan, kylmän sodan ja sen jälkeisen ajan ylivertaisen markkinaylivoiman taloudellinen hyöty - ja kotimaisen talouden ja tulonjaon vaikutus keskiluokkaisen amerikan arkipäivään on törsätty ja säilyneiltä osin siirretty rikkaimman 1% omaisuudeksi ja kun 70 vuoden sateenvarjon tarjoamisesta on seurauksena kiitollisuuden ja yhteistyön sijaan vain pilkkaa, ivaa ja valitusta, alkavat vaatimukset kuten Amerikka ensin, Amerikka Amerikkalaisille (siis valkoisille amerikkalaisille, siis maahanmuuttajille), Antaa eurooppalaisten itse hoitaa ongelmansa, kuulostaa messiaaniselta lupaukselta.

Näin on tapahtunut aiemminkin. Ei saatu Woodrow Wilsonin lempilasta Kansainliittoa toimimaan kun Capitolin parlamentti ei edes suostunut siihen liittymään. Franklin D. Rooseveltin ja Winston Churchillin Atlantin julistuksesta synnytetty YK rampautui edellämainittujen ja Joseph Stalinin sekä myöhemmin Neuvostoliiton valta- ja talouspoliittisiin ristiriitoihin. Osin niiden seurauksen vauhdittunut siirtomaavaltojen hajoaminen tuhosi YKn mahdollisuudet lopullisesti. Ja nyt voittajana - toivottavasti vain näennäisenä ja edes vain tilapäisenä ovat maailmamme diktaattorit ja would-be-diktaattorit, joita - virheellisesti ja kansanomaisesti - myös populisteiksi kutsutaan.

Blogissani Ystäväni ei vastannut 20.9.2007  Suomen puolustamisesta ja samalla NATOsta ja sen tulemisesta Suomea puolustamaan kirjoittaessani totesin ystäväni todenneen: "No kyllä jenkit ainakin tulisivat." Näin se elämä heittelee; jos Trumppi valitaan ilmeistä on, että vaikka Putler valloittaa ensin Baltian maat, sitten entiset Warsovanliiton maat ja viimeksi loput Eurooppaa ei jenkit enää tulisi. Ei vaikka vanha sanonta väittääkin että "ei kahta ilman kolmatta".

Palautan jälleen mieleen itsenäisen 208 - vuotisen historiamme opetukset, lauseet Suomenlinnan Kuninkaanportin pielessä sekä Paasikiven muistomerkissä. Samoin  Kaarlo Kramsun kirjoittaman runon, joka kertoo nuijasodan kapinapäälliköstä Jaakko Ilkasta: 


 ”Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki. 
Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit' ei hanki.”


Tarttis varmaan jotain tehdä. Ihan itte.

Ihanaa; emme me opi yhtään mistään, yhtään mitään, milloinkaan

Kun viime lauantaina - siis vain kolme päivää sitten - Turkista uutisoitiin, että vallankaappauksen uhreja ei ollutkaan noin sata vaan kolme sataa ja, ottaen huomioon edellisen kirjoituksen johtopäätöksen Erdoganin ikiomasta pitkien puukkojen yöstä aloin jo toivoa, että pahin oli takana. Olin väärässä jälleen.

Nyt alkaa käydä ilmeiseksi, että AKTn/Erdoganin puhdistusten kohteena ovat yhteiskunnan kaikki mahdolliset väestöryhmät; sotilasjohto, poliittiset vastustajat, tuomarit ja nyt viimeksi opettajat. Kieltämättä nyt eivät ensimmäisinä tule mieleen A. Hitlerin toimet valtansa sementoimisessa vaan hengenheimolaisensa J. Stalinin näytösoikeudenkäynnit 1930-luvun puolivälissä. Odotan vain mielenkiinnolla milloin Ankarassa alkavat lääkäreiden summaariset massapidätykset.

Kuten jo maailmansotien välinen aika osoitti, sen paremmin demokratiat kuin kansainvälinen yhteisö yleensäkään ei pysty näitä kiihtyvällä vauhdilla eskaloituvia tilanteita rauhanomaisesti ratkaisemaan. Olihan siellä silloin muitakin messiaita; Duceja, Antonescuja, Francoja, Pätsejä, Horthyjä, Śmigły-Rydzejä jne. jne. Kun kansalliset ja kansainväliset poliitikot ovat, oman pyrkyryytensä ja vastuuttoman kompromissailunsa seurauksena ajaneet itsensä mahdottomuuksien nurkkaan saavat massat taas ratkaista. Ja hehän kyllä huutavat valtaan Messiaansa olipa tämän nimenä sitten Putler tai Erdogan, Pen tai Orbán, Trump tai Soini. Ja eniten tästä he itse ja heidän lapsensa kärsivät.

Jos ihan oikeasti haluaisimme välttää sen, minkä meidät - suuria ikäluokkia edeltävä sukupolvi ja sukupolvet - joutuivat läpi käymään ja kestämään, ei ainakaan minulle enää tule mieleen rauhanomaisia keinoja Euroopan historian toistumista estämään. Vaan mitäpä sitä korpraali kentsun murheita kantamaan. Ja toisaalta mikään ei takaa, että toistuminen tällä kertaa johtaa maanosamme ja maamme kannalta edes nykyisen kaltaiseen, sittenkin suhteellisen siedettävään lopputulokseen.

Annetaan näiden kaiken maailman arabien ja muiden mutakuonojen tappaa toisensen intifaadoissaan ja muissa uskonsodissaan, jotka me olemme alkuun saattaneet,

Nizzasta Istanbuliin

Onhan tässä ihan tarpeeksi yhteen viikonloppuun. Vaan mistäpä tuota tietämään? Nythän on vasta lauantai.

Tuskin Nizzassa oli edes herätty selvittelemään Ranskan kansallispäivän kohtalokasta terrori-iskua kun NATO-maassa Turkissa näytetään yritettävän sotilasvallankaappausta.

ISIS on "ottanut vastuun" Nizzan tapahtumista, mutta kukaan ei ole ilmoittautunut epäonnistuneen "sotilasvallankaappauksen" toteuttajaksi.

On kuitenkin varsin epätodennäköistä, että mikään "ISIS"-organisaatio olisi suunnitellut ja toteuttanut Nizzan kuolemanrallin. Vastuun se ottaa ihan poliittisista syistä, sen verran huonosti DAESHilla nyt omalla alueellaan menee. Omaa kuvaa siinä ollaan kiillottamassa. Rekrytointia kasvattamassa ja opetuslapsien uskoa vahvistamassa. Kalifaatti kun on kuihtumassa.

Vaikka oletan, että en juurikaan salaliittoteorioihin usko, herää viime vuorokauden tapahtumien seurauksena kysymyksiä Turkin "sotilasvallankaappauksen" todellisista suunnittelijoista. Liian hyvin epäonnistuneen esityksen seuraukset tukevat Erdoganin would-be-diktaattori-asemaa. Liian nopeasti "kansanjoukot" saatiin kaduille. Tuskin edes Turkin armeijan tyytymättömät "toisinajattelijat" osaisivat noin ponnettoman ja tehottoman "putschin" edes järjestää? Olisiko sittenkin niin, että tässä jälleen on yksi Erdogan silmänkääntötempuista, tai ainakin niiden yrityksistä? Erdoganin ikioma pitkien puukkojen yö.