perjantai 18. huhtikuuta 2014

Ukrainako katkaisee EUn selän?



Monikulttuurisen ja kansallisen Euroopan Unionin yksimielisyys toimenpiteistä, joilla vastataan Venäjän Krimin ja mahdolliseen Itä-Ukrainan, Transnistrian, lopun Ukrainan miehittämiseen ja lopulta annexoimiseen rakoilee. Eikä se tietenkään ihmeellistä ole jo senkin vuoksi, että eri kansojen Venäjä-kokemukset poikkeavat olennaisesti ja niiden poliittiset historiat suuresti vaihtelevat. Mutta nyt tulee mukaan uusi ulottuvuus, talous ja kauppa ja niiden aiheuttama riippuvuus.

Itseään demokraattisina pitävät EU-valtiot pysyvät vielä ruodussa, mutta soraäänet kuuluvat elinkeinoelämältä erityisesti teollisuudelta, joka on vaarassa menettää tilauksia ja tilaisuuksia ja voittoja ja saada tilalle tappiota ainakin. Ja samalla työllistävät entistäkin vähemmän. Kokemuksesta tiedämme, että poliitikot kuuntelevat herkällä korvalla varsinkin nyt, kun alueen taloutta on jo vuositolkulla osoitettu ruoskimaan ulos syntisyyttään ja johdateltu sisäiseen devalvaatioon ja työntekijöitä kilometritehtaalle. Kumpi määrää, teollisuus vai poliitikot?

Teollisuus ja elinkeinoelämä ajattelevat voittojaan. Niiden seurauksena syntyy hyvinvointia ja työtä myös tänä ankeana aikana. Ja käytännössä vain niiden kautta kansallista vaurautta. Ja kehitystä. Mutta miten pitkälle voi sietää ns. länsimaiden omaksumien valtioiden välisten käyttäytymissäännöistä poikkeamista? Sallitaanko rajojen omavaltainen siirtäminen? Ja vielä pitkän suunnittelun tuloksena syntyneen salamyhkäisen rosvoilun avulla, ei suinkaan hetken mielijohteesta? Eikä varmaan yhtään ihmetytä, että vaatimus vahvoista yhteisistä toimista on kääntäen verrannollinen Karhun läheisyyteen?

Toisaalta, eikö EUn koko historia perustu ajatukseen, että taloudellinen riippuvuus yhdistää toisilleen helposti vihamielisten kansojen kohtalot? Saksa ja Ranska ja välillä aina Englanti nokittelivat jatkuvasti toisiaan. Viimeisen vuosisadan aikana noitten kolmen ja Venäjän nahistelut johtivat noin puolen sadan miljoonan ihmisen suoranaiseen kuolemaan, vaikka espanjantaudit ja muut seurannaiset, kuten sotavankeus jätettäisi huomiotta.

Olivatpa rakoilijoista näkyvimpiä teollisuus tai poliitikot, tilannetta varmaan seurataan Kremlissä suurella mielenkiinnolla? Jos yksimielisyys rakoilee ja EU sen seurauksena joutuu antamaan Putlerille periksi, mitä seuraa seuraavaksi? 

Tiedämme nyt, että Reininmaa ja Saarin alue ei riittänyt puolinimikaimalle silloin joskus. Seurasi ensin München ja Sudeetinmaan miehittäminen ns. länsimaiden suostumuksella ja hetken kuluttua Hitlerin marssi Prahaan. Vasta silloin mitta täyttyi. Vain Ranska vähän Reinmaasta protestoi. Muut ymmärsivät, olivathan miehityksen kohteet saksalaisia. Eivät tienneet vielä silloin, että myönnytykset eivät rauhaa takaa. Tietävätkö nyt?

Onnistuuko Putlerin ristiretki venäläisen kansan pelastamiseksi - missä tahansa he sitten ovatkin - viemään päätökseen myyräntyön, jonka amerikan globaalit pankit, sub-prime ja muu johdannaisten tuotekehittely aloittivat? Hajoaako EU, kun Putler vähän tönäisee?

Eilisen Geneven neuvottelun seurauksena kummallisuus vain kasvaa, eikä vähene ollenkaan. Itse asiassa myös huoli kasvaa; mikä on Putlerin strategia? Tuskin se voi olla, että näin sain Krimin, ja mahdollisesti Itä-Uktrainan ja kaikki ovat tyytyväisiä kun en aloittanut III veristä nokkapokkaa Euroopassa sataan vuoteen? Ruokahalu kasvaa syödessä. Liian vahvana Genevessä kuuluisivat Münchenin kaiut.

Tuskin se on sitäkään, että olen voimani osoittanut ja kansalaiseni kannattajikseni vahvasti koonnut? Olen aika vakuuttunut siitä, että Putler porukkoineen kuuluu ryhmään, joita tavisten - ja niihin tässä katsannossa kuuluvat kaikki demokraattisina itseään EU-maat - on syytä kavahtaa. Jos tämän maailman Putlerit & Kumppanit tarjoavat rauhaa ja rakkautta on syytä olla vain entistäkin enemmän varuillaan. Putin on kuulemma kova kalamies.



7 kommenttia:

fun kirjoitti...

Putin käyttää todella Aatun retoriikkaa. Hänellä on myös kasvamassa uskollista nuorisoa lähitulevaisuuden koitoksiin.
Muistan presidenttimme sanoneen Krimin operaation alkuvaiheessa, että Ukraina saatetaan jakaa. Tällä hetkellä kaikki merkit viittaavat siihen, että jakoa käydään. Jako tehdään näillä asetelmilla tai niin, että rakennetaan kaksi autonomiaa, joista toinen liitetään Venäjään kun pöly on laskenut.

EU ei tule olemaan entisensä Ukraina-operaation jälkeen. Varovaisuutta ja varauksellisuutta tullaan harrastamaan aina asevarusteluun saakka.
Mielenkiintoista nähdä mistä EU ottaa ne rahat, jotka tarvitaan varustelutason nostamiseen? Mistä tulee löytymään se yksimielisyys, jolla ryhdytään rakentamaan yhteistä armeijaa?
Niinistöhän sanoi jo aikoja sitten, että tullaan rakentamaan eurooppalainen Nato. Nyt olisi oikea aika aloittaa sen rakentaminen.

Lähitulevaisuus tulee näyttämään, miten EU:n energiapolitiikka kääntyy taas ydinvoimaloita tukemaan.

Hakki olemmehan jo KL:n blogeilla todenneet, ettei historia jätä Eurooppaa rauhaan. Tavalla tai toisella käännytään valtapolitiikkaan.

Hakki kirjoitti...

Fun(deeraaja)

Niinhän me olemme. Rahaa EUsta löytyy vain jos Berliini antaa EKPlle luvan käyttää paino koneita. Se taas riippuu siitä, miten perusteellisesti Tante Angela on Putlerin voimanosoitusta pelästynyt. Hyvä merkki siitä on, kuten ilmeisesti tarkoitatkin, Saksan energiapolitiikan muutos.

Mutta paljon muutakin pitäisi tapahtua, jos Putlerin luomassa tilanteessa yritetään aikaansaada yhtenäistä linjaa, puolustuksesta puhumattakaan. Eikös joku jo Washingtonissa valitellut Eurooppalaisten yhteistyökumppaneiden eripurasta ja haluttomuudesta?

Hallaa me itsellemme vain lammas omaisuudella teemme. Siis pitkässä juoksussa. Toivottavasti sitten joskus löytyy jostain taas uusi Churchill ja Roosevelt, jotka ovat valmiita pelastamaan Euroopan, vaikka me eurooppalaiset jälleen oman pesämme tuhoamme.

Olli kirjoitti...

Roosevelt tosiaan pelasti Euroopan. Koko sota alkoi, kun Hitler sopi Stalinin kanssa Itä-Euroopan jaosta. Sodan jälkeen Stalin sai Rooseveltilta vielä enemmän kuin Hitleriltä. Tästä sovittiin ajankohtaisella Krimillä Jaltan huviloissa. Se on sitä reaalipolitiikkaa.

Roosevelt antoi Stalinille massivisesti Lend-Lease-apua. Hän olisi voinut valita toisinkin, säätää apua niin, että molemmista päästäisiin eroon. Näinhän oli käynyt vain parikymmentä vuotta aikaisemmin, kun ensin kaatui Venäjä, sitten Saksa.

Ei EU:lla ole mitään yhtenäistä politiikkaa, koska ei ole yhteisiä etuja. Eikä ole uskottavaa armeijaa, Eurooppahan on viimeiset pari vuosikymmentä riisunut aseitaan. Mikä edes olisi yhteisen armeijan komentokieli? Saksa tuskin, eikä Ranskalle käy englanti.

Olli kirjoitti...

Roosevelt tosiaan pelasti Euroopan. Koko sota alkoi, kun Hitler sopi Stalinin kanssa Itä-Euroopan jaosta. Sodan jälkeen Stalin sai Rooseveltilta vielä enemmän kuin Hitleriltä. Tästä sovittiin ajankohtaisella Krimillä Jaltan huviloissa. Se on sitä reaalipolitiikkaa.

Roosevelt antoi Stalinille massivisesti Lend-Lease-apua. Hän olisi voinut valita toisinkin, säätää apua niin, että molemmista päästäisiin eroon. Näinhän oli käynyt vain parikymmentä vuotta aikaisemmin, kun ensin kaatui Venäjä, sitten Saksa.

Ei EU:lla ole mitään yhtenäistä politiikkaa, koska ei ole yhteisiä etuja. Eikä ole uskottavaa armeijaa, Eurooppahan on viimeiset pari vuosikymmentä riisunut aseitaan. Mikä edes olisi yhteisen armeijan komentokieli? Saksa tuskin, eikä Ranskalle käy englanti.

Hakki kirjoitti...

Olli, kiitti kommentista

"Sodan jälkeen Stalin sai Rooseveltilta vielä enemmän kuin Hitleriltä. Tästä sovittiin ajankohtaisella Krimillä Jaltan huviloissa. Se on sitä reaalipolitiikkaa." Näinhän siinä kävi, kunhan II maailmansota oli ensin tappanut kymmeniä miljoonia sotilaita ja siviileitä. Tai siis ihmiset olivat tappaneet toisiaan.

Toivotaan todella, ettei samalle tielle enää lipsuta, vaikka Eurooppa aivan ilmeisesti koostu edelleen aivan saman tasoisista lampaista.

Tuosta uskottavan armeijan olemassaolosta voimme olla toistakin mieltä. Samoin komentokielestä. Mutta yhteinen tahto puuttuu. Ja valitettavasti puuttuisi myös NATOsta ilman ison veden takana olevaa USAa. Edes yhteinen puolustusrakennelma ei poista nurkkakuntaista edunvalvontaa.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Ukrainan tilanteeseen liittyy iso riski, jota EU-tyypit eivät halua ajatella ollenkaan.

Krimillä taloutta vakautetaan venäläiseen tyyliin alentamalla veroja ja nostamalla palkkoja, koska Kremlissä on funtsittu, että harmaa talous kannattaa tehdä tarpeettomaksi, jotta porukka alkaa taas maksaa veroja. Lähtötilanteessahan siellä on noin puolet BKT:sta pimeää ja valtion taloudelle tilanne on katastrofi.

Ukrainan puolella taas toimitaan päinvastaisesti. Kansalta yritetään viedä tuhkatkin pesästä laskemalla eläkkeitä ja palkkoja ja korottamalla hintoja. Valtiolle meinataan hankkia lisää varoja yksityistämisohjelmalla, jotta sillä olisi varaa ottaa enemmän velkaa.

Pääoma on jo pakenemassa maasta ja harmaan talouden rinnalle on kehittynyt musta pörssi, josta mummot voivat ostaa lääkkeensä. Suoraan apteekistahan he eivät niitä enää voi ostaa kun hinnat ovat nousseet ja eläkkeet laskeneet vaan jonkun pitää hakea ne apteekista ja myydä alennuksella. Jossain vaiheessa ruokakauppakin voi siirtyä sinne samasta syystä.

Myös mustan pörssin asekauppa käy kuumana, oma Kalashnikov on hyvä olla olemassa siltä varalta, että poliisit jäävät ilman palkkoja, nälkä ajaa köyhät ryöstelemään tai poliittinen liikehdintä kehittyy levottomuuksiksi.

Elikkä Ukrainassa käytetään nyt rinnatusten länsimaista taikasauvaa ja venäläistä taikasauvaa, ja jo nyt on nähtävissä, että venäläinen on parempi.

Kriisin pitkittyessä ero tulee selväksi länsimaiselle vaalikarjallekin ja luottamus poliitikkoihin laskee. Etenkin länsimaisesta taikasauvasta kärsivissä konkurssimaissa aletaan jossain vaiheessa vaatia venäläiseen taikasauvaan siirtymistä, koska alimmissa sosiaaliluokissa tilanne on vaikea eikä talous kuitenkaan osoita vakautumisen merkkejä.

Hakki kirjoitti...

Satunnainen raportoija

Ei poliitikkojen arvostus enää juurikaan voi laskea. Ei eurooppalaisten, suomalaisten kuin venäläistenkään poliitikkoihin. Ja niin on kai ennenkin tapahtunut, että sen jälkeen kun demokratioiden poliitikot ovat riittävästi temmeltäneet ja omia etujaan saaneet ajaa, kansa on joutunut ojasta allikkoon huutaessaan uuden "messiaan" heille hyvinvointia tuomaan?