maanantai 13. toukokuuta 2013

Länsimaisen demokratian kukkanen, vai alun loppu?




"Monet suuret hedgerahastot aikovat osallistua Kreikan pankkien pääomittamiseen mahtavien voittojen toivossa, kertoo Financial Times. "Troikka on päätynyt tekemään tästä uskomattoman hyvän diilin hedgerahastoille", sanoo lehden haastattelema lähde Alpha Bankin suunnitellusta osakennista.

"Tämä on kaikkien toipumiskauppojen äiti", sanoo puolestaan Dromeuksen johtava osakas Achilles Risvas lehdelle. Ehdot kuulostavat makeilta: Liikkeelle laskettujen uusien osakkeiden lisäksi sijoittajat saavat warrantteja, joiden arvo voi nousta jopa 400 prosenttia, jos osakkeen arvo nousee 50 prosenttia." Näin väittää Talouselämän Liveblogi tänään.

Olemmeko unohtaneet, että markkinat ovat ihmisen kehittämiä vaihdon apuvälineitä, eivät ihmisten työtä ja toimeentuloa tuhoavaksi Molokin kidaksi rakennettu automaatti? Ilmeisesti olemme.

Rajoittamattoman markkinatalouden keskeisin ongelma kun on sen vääjäämätön kehitys monopoliksi. Rajoittamattoman globaalin markkinatalouden päätepiste on sama. Tällä hetkellä tämä kehitys vie kaikkien periferioiden vähittäiseen surkastumiseen, kaikilla elinkeinoelämän aloilla ja kaikella syöpäkasvaimen elinvoimalla.




25-kiloinen poistettu syöpäkasvain



Konkreettisimmillaan se näkyy tuossa yllä esitetyssä ratkaisussa, joita ilmeisesti IMF, EKP ja euro-valtiot tekevät.

Nyt siis Troikka vielä palkitsee ne toimijat, joiden vuoksi nykytilanteessa ollaan! Jos mikään on perverssiä, sitä on tämä. Ilmeisesti IMF, EKP ja EUn valtionvarainministerit ovat jo niin etääntyneet ns. tavisten arjesta, että ne eivät enää ymmärrä toimiensa päättömyyttä? 

Lansimaiden demokratia on nyt etenemässä plutokratiaan, ellei jo sitä ole. Sitä seuraa sitten oklokratia ja kansojen kapinat.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/05/seuraava-eun-pelastuspaketti-suomeen.html

Eikö poliitikkojen olisi syytä ryhdistäytyä kerrankin jo ennen kuin on liian myöhäistä? Vai uskovatko he todella siihen, että selviäisivät agitaattoreina anarkiassa nykyistäkin rikkaanpina? Heidänkin kannattaisi muistaa nuo Meyer Amschel Rothschildin sanat edellisessä linkissä.



10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Säälittävää ja jatkuvaa mainostamista hesarin kommenteissa. Yrittäkää kirjoittaa jotain asiaakin, että kävijät tulevat tänne ja jättäkää hesarin säälittävä spämmääminen väliin.

Hakki kirjoitti...

A no nymous

Eikköhän tätä asiaa ole jo riittävästi käsitelty? Sovitaan siis siitä, että arvomme tässä asiassa eivät ainakaan kohtaa.

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Olemme analysoineet demokratian, sanoisin, läpikotaisin. Tunnemme sen ideologisena mahdollisuutena ja käytännöllisenä mahdottomuutena, ja vain siksi, että siinä tarjotaan osaanottomahdolisuudet kaikille typrille mielipiteille, joita meillä jokaisella on, ja jotka ovat, ja voivat olla vain ristiriidan ilmaisuja, kuka haluaa ja mitä haluaa, ilman vähäisintäkään logiikan kipinää. Kuten olet usein itsekin sanonut, vain politiikot siitä hyötyvät rakentamalla mielipidevallituksia ihmisten välisiin suhteisiin. Demokratian aaltoliike on lopultakin ottanut hiukan jalansijaa arabimaissakin, mutta tuskin koskaan voi tulla humaanisen kehityksen esteeksi samassa mitassa kuin länsimaissa.

Ehkä hakemalla hakien voit läytää jotakin myönteistäkin demokratiasta, mutta vain silloin kun lakataan toitottamasta ”jokaisen oikeutta” esittää jopa kaikkein typerimmän mielipiteen koko kansalle ja jota sitten joukko saman mielipiteen kannattajia, ollen suurin osa äänestäjistä, vaatii tehtävän ”laillistetun mielipiteen” harsoon. Suurin osa väestöstä, niin siellä kuin täälläkin, ovat ”autokraatteja” perusominaisuuksitaan. Se, kuten tiedät on ihmiseläimen perus-sisältö, ja eräänlaisena vastakohtana brutaalisille ihmiselle keksittiin demokratia, näennäinen oikotie onneen. Mutta ollen, ei muuta kuin ajatuksellinen ihanne, demokratia joutui kuolemaan, tosin vasta ihmisen nähtyään oman typeryytensä, illusion, olevan paljon toivotun pelastajan, demokratian kuolemisen todellisena syynä.

Hakki kirjoitti...

Karl

Kuten tiedät en jaa käsitystäsi demokratiasta. Minulle se on edelleen vähiten huono kaikista niistä vaihtoehdoista, joita ihmiskunta on tähän mennessä kokeillut. Siis niistä, joista tiedän tai joista olen lukenut.

Kun muistat, että huussitkin tulivat Suomeen laajamittaisemmin vasta 1800-luvulla ja noin puolet maailman ihmisistä edelleen tulee toimeen ilman alkeellisintakaan käymälää olettaisin, että emme vain vielä ole kehittyneet riittävän pitkälle? Vaikkei demokratialla ja huusseilla ehkä ensisilmäyksellä olekaan paljon tekemistä toistensa kanssa?

Vai olisiko sittenkin? kun meitä nyt on yli 7 miljardia ja aiemmin ylittämättömäksi uskotuu 10 miljardia on lähestymässä on vain toivottava, että me kaikki emme ole autokraatteja ja osaamme antaa tilaa muillekin.

Voinki lohduttaa sinua. Demokratia ei kuole, se vain muuttuu. Joskus taantuu ja joskus kehittyy, mutta jatkuvasti paranevana?


Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Kiitos lohtutuksestasi! Eihän demokratia voi kuolla ennenkuin autogratia on kuollut. Ne ovat pelkkiä vastakohtia ja ovat mahdollisia vain vastakohtina, muuten niitä ei voisi olla olemassa. Autogratia synnytti demokratian. Yhteiskuntien rikastuessa syntyi ”leväperäisyys”, who cares attitude, mutta kuten aina, sellaisessa ilmapiirissä itää laiskuuden siemen ja ihminen jolla ei ole paljonkaan tekemistä on taipuvainen tyytymättömyyteen. Tosin ei kaikki. Ja niitä tyytymattömyyden momentteja käyttävät ”autograatit” hyväkseen tarjoamalla halpaa ja kysyttyä ”tavaraa” levottomien tyydyttämiseen, kaikissa mahdollisissa muodoissa, ja kauppa kävi, kunnes kansalla ei ole varaa ostaa enemmän. Rahat jäävät ”autokraattien” käsiin, eikä he voi antaa rahojaan takaisin ilman, että ”demokraatit” alkaisivat tehdä töitä, tietenkin heidän, autokraattisilla ehdoilla. Ja jos ei mikään muu, niin nälkä opettaa ja nälän opettemina kansa rikastuu ja autokraatti köyhtyy. Kunnes kansa on taas kerran lihonnut ja tullut laiskaksi ja tyytymättömäksi. Siitä kiertokulku voi aloittaa taas uuden kierroksen. Näinhän me ihmiset olemme aina eläneet ja tulemme elämään, kunne tulevassa ja, ”toivottavasti”, evolution hitaassa pyörässä, olemme läpikäynnet kaikki mahdolliset toilauksemme. Pääkohdiltaan sanoisin tuon olevan mitä tapahtuu. ”Joskus taantuu ja joskus kehittyy” ja jos toivon kipinä sammuu, sammuu kaikki muukin.







Hakki kirjoitti...

Karl

Mielenkiintoinen tuo kuvauksesi hallintomallien muutoksesta ajan myötä. Minulla on mielessäni aivan samanlainen, joskin päinvastainen kuva.

Aivan alussa oli hallintomallina demokratia, päätettiin yhdessä mitä tehdään ja miten. Vähitellen roolit erikoistuivat, tarvittiin hyviä tiedustelijoita löytämään eläimet tai vihollinen, tarvittiin niitä, jotka "koirina" pelottelivat eläimet tai viholliset määrätylle paikalle, tarvittiin varsinaiset tappajat, tarvittiin johtaja, joka organisoi koko touhun. Ja vähitellen hän organisoi kaiken muunkin.

Demokratian ja erikoistumisen aikana tulos jaettiin tuloksen tekijöiden ja tarvitsijain kesken joko tekemisen, tarvitsemisen suhteessa tai tasan. Kun töiden ja tekemisten eriytyiminen jatkui, alkoi myös tulon jaon eriytyminen. Ja johtaja sai eniten, ehkä sitä varten, että hän oli ovelin, vahvin, älykkäin, häikäilemättömin? Ja kohta hän kertoi mitä tehdään ja miten, mutta myös kuinka paljon muille jää, kun hän ensin ottaa osansa.

Jos hänellä oli jälkeläisiä hän pyrki siirtämään vallan ja tulot heille, jos ei ollut tai siirtäminen ei muuten onnistunut joku muu joko otti vallan tai se hänelle annettiin. Syntyivät perinnöllinen monarkia, vähitellen yksinvaltainen tai diktatuuri, aina yksinvaltainen. Jossain vaiheessa massojen kuppi sitten täyttyi ja homma alettiin alusta.

Meillä on siis tasan vastakkainen näkemys johtajuuden, vallan ja omaisuuksien synnystä. Toki mukaan täytyy mahtua myös "mutantteja", ihmisiä, jotka omalla toiminnallaan, älyllään, osaamisellaan, ahkeruudellaan ... todella saavat aikaan jotain enemmän. Mutta sekin on aina suhteellista, suhteessa muihin yhteisön jäseniin.



Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Vielä tuohon aikaisempaan juttuusi palatakseni sanoisin, että demokratia on kuin vanhan farmarin housut. Niitä on paikkailtu niin monta, että ensimmäiset paikat jotka ovat jääneet uusien alle ja ovat alkaneet kulua loppuun sisäpuolelta. Kun päälle on lisätty aina uusi paikka, kuluminen sisäpuolella, mikä ei ole nähtävissä jää huomioimatta. Ulkopuoli sitävastoin on aina nähtävissä, johon huomio kiintyy aina esimmäiseksi, ”ulkokullattuja” kun olemme, ja tuolloin mielenkiinto vaikeammin nähtävään, sisäpuoliseen, jää toisarvoiseksi.

”Demokratia ei kuole, se vain muuttuu.......”, mutta vain farmarin housujen tavalla. ”Paranevana” ehkä ulkopuolisesti, parempien paikkaustarpeiden avulla, mutta voi, voi sitä sisäpuolista, se jää unohduksiin. Tulemme yhäti enemmän konemaisiksi, mikä voisikin olla ”siunaus”, kunhan vain opimme ”koneettamme” käyttämään inttelligenttisella tavalla.

Hakki kirjoitti...

Karl

Kuten farkkuja myös demokratioita on eri merkkisiä. Kaikki ne kuitenkin ovat farkkuja. Edelleen jatkuvan kehitysprosessinsa puitteissa ne kukin ovat osiltaan erilaisia mutta lähtököhtaisesti samoja; Liberté, égalité, fraternité. Eri ajat ja kansalaisten pohteet ajassa painottavat valitettavan jälkijättöisesti kehittymistä. Mutta onneksi sitä tapahtuu jatkuvasti noiden kolmen lähtökohdan puitteissa.

Ja politiikassa, mihin hallintomallitkin kuuluvat, asiat ovat miltä ne näyttävät, vaikka joskus olisivatkin osin silkkoa sisältä. Ja ihan kuin kopiofarkkuja oli jossain välissä oikein kansandemokratioitakin. ;-) Siksi onkin niin tärkeää puhua käsitteistä ja käytännön sisällöistä ja toiminnan käytännön menetelmistä jatkuvasti, ettei sisältö jää toisarvoiseksi, kuten osin nyt.

fund. kirjoitti...

Tuossa hakin alkuyhteiskuntamallista puuttui se, joka pani muut jakamaan tehtävät kykyjensä mukaan ja saamaan ansionsa tekojensa mukaan. Näinhän se menee nytkin. Meidän järjestelmämme on demokratian irvikuva.
Pitäisi puhua niistä kratioista, jotka ovat ennen ihmisten ja kansalaisten mahdollista päätöksentekoa. "Medikratia" on se agenda, jossa muokataan asia siihen muotoon, että ihmiset voivat ottaa siihen haluttavan kannan. Ennen medikratiaa on kuitenkin "direkratia", joka pohtii miten medikratia saa esittää asian, jonka kansalaiset sitten päättävät demokraattisesti.
Maailma on paljon monimutkaisempaa kuin miltä näyttää. Demokratia on pelkkä jalkapallo, jota ihmiset innokkaasti potkivat sinne ja tänne. Peli on viehättävää, mutta valmentaja sanoo kuinka potkitaan ja joukkueen johtaja määrää ketkä potkivat.

Hakki kirjoitti...

fund., kiitti kommentista

"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa." Mutta potkupallon suhde demografiaan on kieltämättä varsin omaperäinen oivallus? ;-)