Arkipäivän politiikkaa

25.3.2008 18.59 | hakki47 | Hyvinvointi, Työelämä, Politiikka, Kasvatus, Itsenäisyys, Oppiminen

Täällä Munkkiniemessä toimii Helsingin kaupungin ylläpitämänä Työpaja. On sijainnut vanhan palokuntatalon alakerrassa jo 15 vuotta. Vuosittain toiminnasta aiheutunee vajaan 100.000 euron kustannukset kaupungille. Ainakin joku osa siitä laskennallista vuokraa. Vuosittain 15 – 20 työtöntä nuorta pyritään ohjaamaan ”virka-ajan” puitteissa takaisin työelämään. Aika ymmärrettävästi valtaosa työvoimatoimiston osoittamista on poikia tai nuoria miehiä. Tuloksia on luonnollisesti vaikea mitata, kappaleet ja elämänhallinta kun eivät helposti konsulttikalvojen samoihin mittareihin istu.

Itse työ on autojen, moottorien ja moottoripyörien huoltoja, korjauksia, pesuja, puhdistuksia. Lisäksi, ilmeisesti koska vanha palokunnantalon yläkerta toimii nuorisotilana, mahdollistuu kaikkien nuorten aktivoiminen virka-ajan ulkopuolella autojen ja moottorien kanssa näpräämisellä. ”Pysyvätpä nuoret ainakin pois kadulta häiriköimästä” - logiikalla.

Nyt Helsingin kaupunki, sen ao. lautakunta, on tekemässä päätöstä toiminnan, viimeisen tämänkaltaisen työpajan toiminnan lopettamisesta. Ei ainakaan kuulemma istu nykyiseen lautakunnan toiminta-ajatukseen.

Samaan aikaan ollaan huolissaan kymmenien tuhansien nuorten syrjäytymisuhasta tässä maassa. Voiko tässä olla mitään järkeä? Nimenomaan nuoret miehet ovat tunnetusti suurin syrjäytymisen riskiryhmä. Kaikista ei ole lukijoiksi, joten koulutuksesta ei ainakaan suoraan kannata etsiä apuja. Onneksi. Suuri osa pojista ja nuorista miehista haluaa tehdä itse asioita. Onneksi. Miksi siis ottaa heiltä pois tämä viimeinen mahdollisuus? Tekemällä voi oppia. Ainakin voi kiinnostua jostain rakentavasta, uuden elämän alusta? Muustakin kuin toistensa kanssa nahistelusta, viinan kanssa läträämisestä, huumeisiin vajoamisesta, rikoksiin ryhtymisestä…

Samalla saataisi käyttöön niitä omia ihmisresursseja, joista edellisessä blogissani puhuin. Ettei tarvitsisi kehitysmailta viedä kaikkia heidän kipeästi tarvitsemiaan, motivoituneita osaajiaan.

Tiedän, että täällä Munkassa asuu koko joukko entisiä ja nykyisiä poliitikkoja kaikilta julkisen elämän tasoilta. Aika monesta puolueesta. Miehiä ja naisia. Ensimmäisinä tulivat mieleeni: Sari Sarkomaa, Pekka Haavisto, Heikki Lampela, Irmeli Wallden-Paulig joilla kaikilla taitaa olla myös jonkinlainen aktiivinen rooli Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Teillä on nyt näytön paikka. Maailman muuttaminen on omista pienistä askelista kiinni.

Estäkää Mukkiniemen Työpajan lopettaminen.

Pysyvä linkki | 15 kommenttia »