maanantai 23. helmikuuta 2009

Turkoosin välitarkastus

Joku valehtelee Lex Nokiasta. Natosuhdetta ei osata/uskalleta päättää. Pakkitakuita annetaan 50 miljardin edestä. "Tarpeetonta" elvytysrahaa lisätään vain ulkopuolisen painostuksen seurauksena. Elvytetään omalle äänestäjäkunnalle suunnatuilla veronalennuksilla ja jätetään peruspäivärahalle jäävät työttömät heitteille. Finanssikriisi ohittaa Suomen. Maataloudessa torjuntavoittoja torjuntavoiton jälkeen. Venäjän puutulleihin ei uskalleta puuttua. Rajalle rahoitetaan rekkaparkki. Valtionvirastoja ja laitoksia heitellään ympäri maata lähinnä esittelevän ministerin kotipaikan perusteella. Markkinakurin tarpeellisuutta puolustetaan Kemijärven sellutehtaan sulkemisessa ja siitä viis veisataan Transtechin junavaunuja tilattaessa. Lakia rikotaan tietoisesti ja tarkoituksella, jos kiinni jäämisestä ei mitään seuraa. Ulkoministeri lähtee lähetettyään puolituhmia tekstiviestejä ilolinnulle, pääministeriä ei saa pois tekee hän ihan mitä tahansa. Perheyrittäjille ajetaan veroetua pääomaverotukseen. Puuta halutaan liikkeelle metsämyynnin verotusta takakäteen pienentämällä. Pääministeri perää uuniperunoittensa kunniaa oikeudessa. Puoluetuet jälleen uudelle tasolle. Turkoosihallituksen tie on ollut kompurointia tilanteesta ja päättömyydestä toiseen.

Päätellen ylläolevasta hallituksen ja hallituspuolueitten aikaansaannosten väliaikatarkastelusta, mahdollisesta loppukaudesta tulee vähintäänkin "riemullinen" katastroofi. Siis riemukas kaikille niille, jotka eivät ole tämän toilailun maksumiehiä. Katastroofi kaikille muille.

Entisen perustuslain mukaisesti, olisi moneen kertaan jo ollut se aika, jolloin puolueisiin kuulumattomalla ja kansan suoraan valitsemalla Tasavallan Presidentillä olisi ollut perusteltua syytä hajoittaa eduskunta ja määrät suoritettavaksi uudet vaalit. Nykyisen perustuslain mukaan ei näin voi menetellä.Tämä jos mikä syö suomalaisen parlamentaarisen demokratian uskottavuutta. Tässä jos missä paljastuu perustuslain valuvika. Jos kaksi puoluetta päättää, että heidän johtamansa hallitus jatkaa, sitä ei muuta mikään. Vaatiipa maailmantilanteen, taloudellisten olosuhteiden, ympäristön muuttuminen, yleinen mielipide tai mikä muu tahansa, ihan mitä tahansa.

Jos nyt sitten kaikesta huolimatta eduskunta hajoitettaisi ja järjestettäisi uudet vaalit; mitä hyötyä siitä sitten olisi? Aivan oikein. Ei yhtään mitään. Koska äänestäjät joutuisivat äänestämään samojen puolueiden edustajista, saman rakenteen puitteissa uudestaan. Jos sattumalta kävisi niin, että yksi vallassaolevista puolueista vaihtuisi, menossa ei silloinkaan mitään muuttuisi.

Suomalaisessa politokratiassa kansalaisten mielipide toteutuu vain paperilla. Puolueet tekevät päätökset. Kansanedustajat painavat nappia. Kansalaiset kärsivät seuraukset.

Kuinka kauankohan kestää, ennenkuin riittävän moni on saanut tästä menosta kyllikseen?

PS.


“Those who make peaceful revolution impossible


will make violent revolution inevitable.”


- John F. Kennedy


15 kommenttia:

Pitkän linjan mies kirjoitti...

"Siis riemukas kaikille niille, jotka eivät ole tämän toilailun maksumiehiä. Katastroofi kaikille muille." Tämähän on ydin. Suomalaisille aina on ollut paras ilo - vahingonilo.
Sitä se on edelleen.

Mennään sitten esittämääsi johtopäätelmään. "Siis riemukas kaikille niille, jotka eivät ole tämän toilailun maksumiehiä. Katastroofi kaikille muille." Osut oikeaan. Riemu loppuu kun "hyvinvointiapparaatille" ei ole maksumiehiä. Ja se kestää pitkään.

Valitettavasti - sanoi entinenkin nobelisti.

hakki47 kirjoitti...

Pitkän linjan mies

Niinpä. Kuten huomaamme, ei tämän lätsähdyksen selittäjäksi enää nobelistia tarvita. Riittää kun ympriltään esimerkkejä suostuu seuraamaan.

Vox Populi kirjoitti...

Kattavassa kotimaan katsauksessasi keskeiset kommervenkit kiitettävästi kuvailtu !
Mutta mieliä on monia, ja intressit törmäilevät. Kaikessa Oikein Toimiva Suuri Johtaja ja Hänen Hallituksensa soveltuvat huonosti demokratiaan, jossa kuitenkin saa äänestää manipuloidun mielensä mukaan. Onko sitten miljoona vaalikarjaäänestäjää väärässä !? Keiden äänet painaisivat enemmän ? Talvisodan edellä tukikohtaluovutuksista neuvoteltaessa Isä Aurinkoinen lupasi oman äänensä ja N-Liiton äänet tukikohtapäätöksen tueksi. Eivät nekään äänet painaneet silloin, vaan vasta seuraavassa maaliskuussa.
Kirkkovenekansa ei yksin saa hallitusta koottua. Jo 200 ehdokasta ja näille 200 äänestäjää pystyy kokoamaan eduskunnan, jonka luottamusta hallitus nauttii.Muut jäävät vain kuunteluoppilaiksi.
Viivi ja Wagner-sarjakuvasta muistan stripin, jossa Wagner sai kaikki äänet, ja muodosti yksinään eduskunnan ja hallituksen. Mutta Wagner onkin sika.

hakki47 kirjoitti...

Kansan äänelle

Oikeassa toki olet. Mutta, että vain sen vuoksi pitäisi uudelleen talvisotaan lähteä, että Kepu ja Kokkarit niin haluaa, on jo aika kaukaa. ;-) Minä ainakin menisin käpykaartiin. :-)

Eihän mukaan tarvita kuin nuo 200 yleensäkään äänestämään. Itseäänhän he jo nyt. Ei siihen sikoja tarvitse sotkea. Viattomia luontokappaleita. Ja Kirkkovene jää aina kiinni viimeistään Eduskuntatalon turvatarkastuksesta.

Mutta uskopa huviksesi, ellet muuten. Jos Kirkkovene saisi 10 % äänistä, alkaisi todellista muutosta tapahtua. Eikö olekin ikävää, että vain tyhjän lipun EU-vaaleissa jättämällä voi vaikutta suomalaisen parlamentaarisen demokratian kehittymiseen?

Vox Populi kirjoitti...

Vallitsevat olot ja hallitsevan joukon itsevarmuus suuressa määrin vaikuttavat siihen, kuinka suurta "väärin äänestävien" joukkoa kohdellaan yliolkaisesti. Vuoden 1968 presidentinvaalien valitsijamiesäänestyksessä Virkkunen ja Vennamo saivat yhteensä 99 ääntä, siis lähes kolmasosan. Mutta Kekkonen korkeintaan närkästyi moisesta sopimattomasta käyttäytymisestä.
Luulen, että 10% herättäisi lehdistön, mutta poliittinen "eliittii" viis veisaisi !

Pitkän linjan mies kirjoitti...

Vox! Minkä lehdistön ja lehden?
Alibin? Vauhdin maailman? Seiskan? Keskisuomalaisen? Turun sanomat?

hakki47 kirjoitti...

Kansan ääni

Poliittinen eliitti kieltämättä oli Kekkonen. Mutta koska hän oli presidentti, hänelle riitti 151 valitsijamiestä. Niistä 99 hänen ei tarvinnut välittää. Mutta hän välitti siitä, että demokratia edes näennäisesti toimi. En ole varma oliko se juuri nämä vai vasta seuraavat vaalit, joiden jälkeen mitätöityjen määrää ei enää julkistettu. Ja syynä oli juuri se.

Meidän nykyinen poliittinen eliitti omaa saman herkän hipiän kuin UKK mitä tulee ulkomaalaisten sanomisien seuraamiseen. Mieti vaikka sitä kuinka nopeasti "hallituksen elvytysrahaa" ja "ulkomaista lainanottotarvetta" ilmaantui pääministerin ja valtionvarainministerin puheisiin.

Pitkän linjan mies kirjoitti...

Hakki!
Taidat osua oikeaan tuossa 'herkässä hipiässä'. Kun vähän muistelee niin ennen sotia (1939-44) syntyi itsenäisiä - jopa itsepäisiä - ajatuksia. Sen jälkeen on mietitty mitä muut sanovat - ja tehty perässä. Taisi finladiseerung kuohita kokonaisen valtion oman ajattelun taidon. Sääli. Schade.

Pitäisikö ottaa nykyeestistä esimerkkiä omanarvon tuntemuksiin?

hakki47 kirjoitti...

Pitkänlinjalainen

Ei kai kohteliaisuus sinäänsä vielä ketään ihmistä, eikä mitään valtiota vallankaan, kuohi?

Ja kyllä minä ainakin mieluummin taivun kuin taitun. En myöskään ehdoin tahdoin rupea skini-joukkiolle yöllä nakkikiskajonossa haistattelemaan. Enkä tästä huolimatta katso, että olisin pahemmin suomettunut. En liioin itseäni moisesta itsesäilytysvaistosta soimaa, en sääli. Ja uskoisin omaavani varsin hyvän tunnonkin. :-)

Vox Populi kirjoitti...

Pitkälinjalainen

Lehdistöllä ajattelin tarkoittaa mediaa laajemmin, TV1:stä ehkä Seiskaan ja Alibiin asti.
Kirkkoveneen kuvat olisivat Seiskassa, ja asiaa vatvottaisiin A-studiossa. Alibi metsästäisi veneentekijöitä.
Vanhanen osallistuisi muina miehinä Sulkavan soutuun.

Hakki

Hallitus jatkaisi ehdotonta epäröintiään rähmäsuunnan vaihdellessa ja yleisten syiden jyskyttäessä takaraivoon.

Mutta maan asiat hoituisivat kuten aina ennenkin kaiken ollessa vähän länkällään.
Suomalaista Messiasta ei ole näköpiirissä !

hakki47 kirjoitti...

Äänekäs kansalainen

Maan asiat hoituisivat todennäköisesti hetken kuten ennenkin. Eli päin peetä. Mutta seuraavan vaalin (ja niitähän seuraa nykyään lähes vuosittain) riittävästi rakoilua alkaa syntyä sekä napinpainaja-kansanedustajissa mutta erityisesti kansalaisissa.

Suomalaista messiasta ei toivottavasti ole näköpiirissä. Niistä kun ei kansanvallalle ole koskaan hyvää seurannut.

Vox Populi kirjoitti...

Nykymenolle vaihtoehtoja olisivat siis mm. paremmat ehdokkaat ja valistuneemmat äänestäjät ( :-) ), valistunut meritokratia, valistunut yksinvaltias ( :-o ), diktaattori, vallankumous, aseellinen kapina, sisällissota ( :-( ), Venäjän väliintulo !! jne...

Vähän länkällään-olon vaihtoehdoksi kelpuutan mielelläni paremmat ehdokkaat ja valistuneemmat äänestäjät, kunhan eivät ole tuontitavaraa ( huom. lähes rasistinen rajoitus ! ).

Kirkkomatkalla oleva venekansa vain lisäisi epätoivottavien poliittisten vaikuttajien mahdollisuuksia.

Obamania on saanut maailmanlaajuisesti messiaanisia mittoja. Saa nähdä puhuvatko teot puolestaan.
Messiaksen viittaa on meillä nostettu aika ajoin Kekkosen hartioille. Ja vähän Paasikiven, Mannerheiminkin, ja Rytin. Ja tietysti on myös ollut repijöitä.

hakki47 kirjoitti...

Vox

Olet varmaan joskus seurannut ohjelmaa jossa nyhdettiin tyhjästä? Eli jopa tyhjästä voi nyhjästä. Mutta ei meillä tartte.
Nykymenolle eivät ole vaihtoehtoina paremmat ehdokkaat, eivät valistuneemmat äänestäjät, ei valistunut meritokratia, ei valistunut yksinvaltias, ei diktaattori, ei vallankumous, ei aseellinen kapina, ei sisällissota, ei Venäjän väliintulo. Suurinta osaa täälläkin on eri muodoissa kokeiltu, kaikkia haikailtu, vaikka kunkun ja politokratian (puoluevallan) taisit unohtaakin?

Kansanvaltainen demokratia, parlamentaarinen tai ei, lienee edelleen vähiten huono niistä kaikista hallintomalleista, joita valtiollisella tasolla tähän mennessä on kokeiltu? Minun mielestäni ainakin. Ja käsitykseni mukaan aivan riittävän monia on kokeiltu. Jos uusia tarvitsee kehittää, kokeilkoon ensin muut.

Meillä on riittävästi riittävän hyviä kansalaisia, joista löytyy ihan riittävästi valistuneita äänestäjiä ja ehdokkaita täyttämään 200 paikkaisen eduskunnan. Eivät sen paremmin äänestäjät kuin ehdokkaatkaan ole ongelma. Ei kansaa pidä vaihtaa. Ongelma eivät liioin ole puolueet sinänsä; ihminen on sosiaalinen eläin, joka kaikissa oloissa ryhmäytyy, eli aina on "puolueita".

Ongelma on puolueitten ja puolue-koneiston tai puolue-eliitin ylivalta kansanedustajien päätöksentekoon. Se korostui 1960-luvulla kun puolueet tai puolue-eliitti tekivät itsensä verovaroin taloudellisesti riippumattomaksi. Verovaroista kun päättävät kansanedustajat. Sitten ei enää tarvittu pitkäaikaista kehitystä puoluekurin voimistamiseen ja tässä sitä nyt ollaan.

Vahvaa johtajaa, messiasta, fűhreriä, riikivanemia jne. huudetaan aina apuun kun on itse, useimmiten oman itsekkään lyhytnäköisen eduntavoittelun seurauksena, sotkettu paikat. Se tilanne on tällä kertaa tämän näköinen. Ei niitä tarvita. Tarvitaan vain kansalaisille vastuussa olevia kansalaisia kansanedustajina, päättämässä itsenäisesti keskeisimmistä yleisistä ja yhteisistä asioistamme.

PS. Edellä mainittua alleviivaa myös alkuperäisen perustalakimme tahto itsenäisen, demokraattisen, mutta puolueista irrallisen presidentin valitsemiseksi. Kun ryhmä (parlamentarismi) menee solmuun täytyy olla joku muu demokraattisesti valittu instituutio, joka tarvittaessa voi puhaltaa pelin poikki ja tarkistuttaa mikä on kansalaisten tahto. Siksi Tasavallan Presidentillä on oltava valtaa.

Vox Populi kirjoitti...

Millä ihmeellä sitten sen puolue-eliitin vallan saisi karsittua ? Tyhjän äänestäminen ei pudota ketään. Ja puoluekoneisto jauhaa vastaanpanijat säyseiksi. Äänestäjän huomio käännetään toisarvoisuuksiin, ja sirkushuvia tarjotaan tyhjänpäiväisten julkimoehdokkaiden esillepanolla. Kaikkein fiksuimmat eivät käsiään politiikkaan sotkene, ellei juuri vallanhimo voita harkintakykyä. Näinhän on nyt.

Tasavallan presidentti, jolla on valtaa, olisi uusi Kekkonen, tai pahempi. Siis diktaattori.
Representatiivinen figuuri olisi turhake. Välimuoto-Halonenkaan ei olisi varauksetta puoluesidonnaisuudesta vapaa. Takaraivossa tällä nykyiselläkin purskuttaa punainen raivo, joka panee puhumaan ja tekemään typeryyksiä. Nämä nähtynä tietysti kunkin tarkkailijan arvomaailman tarjoaman värisuodattimen läpi.

Aikoinaan monet vietnamilaiset äänestivät veneillään, ja lähtivät venepakolaisiksi.
Suomesta lähdettiin ruotsinlaivoilla länteen. Ja poliittinen eliitti eli Kekkonen lienee ollut vain hyvillään. Paskat lensivät kärryiltä, ja oma ote ohjaksista vain tiukkeni.

hakki47 kirjoitti...

Kansan ääni

Koko aika Marskin presidenttikaudesta lähtien aina Neuvostoliiton hajoamiseen oli, kestostaan huolimatta, hyvin poikkeuksellinen aika maamme historiassa. Voi hyvin kyseenalaistaa missä määrin oma kansallinen tahto yleensäkään johti toimiamme. Kyllä se mukana oli, mutta vasta toisella tai ehkä vasta kolmannella sijalla.

UKK oli hyvin poikkeuksellinen ihminen, joka eli hyvin poikkeuksellisena aikana. Aika ja hänen "vallanhalunsa tai usko asiansa oikeuteen, ainoaan vaihtoehtoon" (ihan miten vaan) piti huolta siitä, että hänellä oli mahdollisuus jyrätä kaikki muut. Kepu allon harjalla, muut pelattiin säyseiksi sylikoiriksi.

Laskepa kuinka monta presidenttiä oli ennen Kekkosta. Perustuslaki toimi ihan hyvin. Kuinka monta hänen jälkeensä? Ennenkuin se muutettiin, se toimi ihan hyvin. Sekä Koiviston että Ahtisaarenkin aikana.

Syy miksi meillä lähdettiin pienentämään Tasavallan Presidentin valtaoikeuksia ei niinkään ole uuden Kekkosen pelko, vaan puolueiden (=puolue-eliitin) pelko siitä, että he saattaisivat jossain vaiheessa ehkä menettää, vasta Kekkosen aikana kahmimansa itsellisen vallan. Sen he pohjasivat verovaroista maksetun puoluerahoitukseen. Tämä koski silloin (1968) erityisesti Kepulaisia ja Demareita, mutta eipä Kokkareetkaan eivät RKP ei Vennamolaiset tai SKDL pahemmin vastaan hangoitelleet.

Ja puolueille puoluevalta sopii. Siksihän puolueet kaikissa yhteyksissä painottavat parlamentaarista demokratiaa, demokratian ainoana oikeana muotona. Miten sitten kansalaisten suora demokratia? Heidän mielestä tosiasiallisesti puoluelaitokseen pohjautuva nykykäytäntö olisi ainoa hyväksytty suomalainen demokratia. Mutta sitähän se ei ole; yhdessäkään puolueessa ei kansa päätä puolueen johdosta. Samalla he sopivasti jättävät mainitsematta, että meillä Tasavallan presidentti kuitenkin valitaan vähintään yhtä demokraattisesti kuin kansanedustajat.

Kun aikoinaan luovuttiin presidentin valitsijamiehistä, joka muutos ei välttämättä ollut huono, avattiin samalla puolueiden valta yli Tasavallan Presidentin. On tietenkin vain pieni ero siihen valitsevatko leimallisesti puolueita edustavat kansanedustajat Tasavallan Presidentin, vai suorittavatko vaalin 300 erikseen tätä tehtävää varten valittua valitsijamiestä. Mutta porukka oli aina vähintään puolet suurempi ja erikseen vain tätä tehtävää varten valittu. Ja valitsijaehdokkaat saattoivat toimia itsenäisemmin kuin kansanedustajat, koska kaikki vaalit olivat salaisia lippuäänestyksiä. Kukaan ei vieläkään satavarmasti tiedä kuka antoi sen yhden äänen, jolla Kekkonen tuli valittua.

Representatiivinen figuuri Tasavallan Presidenttinä on turhake. Siitä olen kanssasi aivan samaa mieltä. Mutta valtaa omaava presidentti on meidän pienessä valtiossamme arvo, jota ei saisi hävittää. Normaalitilanteessa valtioneuvosto ja hallitus toimivat hyvässä yhteistyössä. Kun eivät, siihen saattaa olla syytä niin syissä kuin sepissä.

On varsin epätodennäköistä, että puolue-eliitti vapaaehtoisesti luopuisi saamastaan vallasta. Ja kuten sanoit: "Ja puoluekoneisto jauhaa vastaanpanijat säyseiksi. Äänestäjän huomio käännetään toisarvoisuuksiin, ja sirkushuvia tarjotaan tyhjänpäiväisten julkimoehdokkaiden esillepanolla." Ei siis onnistu koneistoon mukaan lähtemällä. Nukkumisesta ei ole minkään valtakunnan apua nyt, kun jo kohta puolet jättää äänestämättä. Onhan sitten vallankumous, sisällissota. Mutta eiköhän meille yksi riitä?

Jäljelle jää mahdollisuudeksi vain yksi rauhanomainen toimintatapa. Kirkkovene, mitätöitäväksi joutuvan äänen tietoinen ja tarkoituksellinen jättäminen. Se on osoitus siitä, että äänestäjä haluaa osallistua päätöksentekoon, eikä ole siitä oikeudestaan valmis luopumaan. Mutta samalla se kertoo, että tarjotut vaihtoehdot eivät tyydytä. Ja nykytilanteessa se tarkoittaa puoluekomentoa.