keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Mitä Mari ja Jyrki ovat Brysselissä sopineet? Ja kenen nimissä?

Joillakin on tavattoman suuri tarve päästä Kaliffiksi. Jos ei se onnistu tavanomaisin keinoin, sen on onnistuttava muuten. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla, kun hallitustunnustelijan venkoiluja seuraa.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että taloudellisesti kyse on "pikkuasiasta" ( jos kaikki menee hyvin) ei voi kuin ihmetellä minkälaisiin, jälleen suorastaan demokratiaa halveksittaviin menettelyihin puolueet, tässä tapauksessa kokikset, ovat valmiita turvautumaan toteuttaakseen haaveensa ja unelmansa. Ja tämä siitä huolimatta, mitä kansalaiset aivan ilmeisesti ovat äänestäessään tarkoittaneet.

KMS jupakasta kokikset selvisivät, kuin ihmeen kaupalla äärimmäisen pienin vaurioin. Varsinkin, kun ottaa huomioon heidän edustajien vastaanottamien vaalirahojen määrän ja passiivisuuden yksityiskohtaisten ilmoitusten jättämisessä. Samoin, kun ajattelee siinä yhteydessä voimakkaasti esille nousseita kokiksia varsinkin suhteessa kepuleihin, he ovat  hyvin kilpailleet ykköspaikasta.  Mutta huomattavasti huonommin on loka tarttunut. Niin kokiksiin yleensä kuin Jyrki-boyhin erityisesti.

Nyt alkavat venkoilut tulla sietokyvyn rajoille. Hallitustunnustelijan olisi korkea aika yksityiskohtaisesti kertoa kansalaisille mitä  Brysselissä on sovittu, ja mihin edellinen hallitus tai sen edustajat tai heidän edustamansa puolueet ovat sitoutuneet.  Muutenhan seurauksena on uusi "vaalirahajupakka" ennen kuin edes uutta hallitusta on saatu kasaan. Ja sen seurauksena taas, nyt 4 vuoden odottelu, ennen kuin mitään voidaan omille asioillemme tehdä.

Vai vastuullisia puolueita?

tiistai 3. toukokuuta 2011

Kansainvaellukset eivät ole alkaneet. Ne ovat menossa. Olleet jo pitkään.

Eikä niitä voi estää sen paremmin lakeja ja asetuksia kiristämällä kuin muureja rakentamalla, veneitä upottamalla tai ulos kärräämällä, tavalla millä tahansa. Kirjoitin aiheesta mm. 31.03.2009 otsikolla Festung Europa.


”Siirtolaisia kuljettanut laiva upposi Libyan edustalla” kertoo uutinen Hesarissa 31.3. Yksi palsta, parikymmentä senttiä. Yli 200 siirtolaisista, oikeastaan kai pitäisi puhua laittomista maahanmuuttajista kuoli. He olivat pyrkimässä Euroopan Unionin alueelle ilmeisesti työtä tekemään. So what? Pysykööt Afrikassa. Eikö?

Muutaman viime vuoden aikana moisia uutisista on tullut aivan liian usein. Siksi niihin ei enää kiinnitä huomiota. Niistä on tullut pikku juttuja. Yksin Italian rannikolle saapui viime vuonna lähes 37 000 laitonta maahan pyrkijää.

Enimmät tragediat on kuitenkin kuultu Atlannilta. Siellä kohteena ovat Kanarian saaret. Tai sitten manner-Espanja. Eikä kyse sieläkään ole ollut turistimatkoista. Vuotava avonainen moottori- tai soutuvene, kymmenillä ihmisillä täyteen pakattu. Tai repaleinen vuotava kumivene. Mukana ehkä oli vettä ainakin ensimmäiseksi päiväksi? Miehiä, naisia ja lapsia.

Kuinkakohan kauan me pystymme ylläpitämään Euroopan linnoitusta hunnien laumoja vastaan? Onko meillä siihen oikeus? Onko se oikein?


Sen jälkeen ovat, edellisten lisäksi matkalle Eurooppaan lähteneet ainakin tunisialaiset, libyalaiset ja kynnelle kykenevät syyrialaiset. Varmasti joukkoon mahtuu myös algeerialaisia, marokkolaisia, epyptiläinen... ja mitä niitä muita sieltä Afrikasta ja Arabiasta löytyy. Ja miksi?


Ilmeisesti he vielä pitävät Eurooppaa omana Elodradonaan paratiisina, jossa maito ja hunaja virtaavat? Eivät ole vielä kuulleet, että Eurooppa on hyvää vauhtia ajatumassa epäsopuun ja sen seurauksen konkurssiin? Heihin asti ei vielä ole valunut tietoisuus siitä, että maailmanjärjestys on muuttunut? Nyt hyvinvoinnin aurinko nousee taas Idästä. Sieltä, missä ihmisten valtaosa, siis köyhät kuluttajat ovat. Siis ne, joilla pitäisi olla edes oikeus tavoitella ns. länsimaista elämän tai vaikka elämisen tasoa.


Mitä mahdollisuuksia meillä eurooppalaisilla olisi yrittää suunnata kansainvaellukset sinne missä mahdollisuudetkin ovat? Siis minne tahansa muualle kuin tänne.

Ben suomalaisten kansallisen yhteistunnon asialla

Va. Eduskunnan puhemies (miten ihmeessä mahtavat toimia, jos Jurki-boysta ei leipoudu pääministeriä) aloitti tilapäiseksi arvioidun pestinsä räväkästi.


"Suurten yritysten johtajien tulot, erorahat ja eläkkeet ovat kohonneet aivan omiin, suomalaiselle yhteiskunnalle aiemmin vieraisiin sfääreihin. Näiden miesten, yleensä kyse on juuri miehistä, pelkkä peruspalkka on jo järjestään reilusti – yleensä moninkertaisesti – suurempi kuin esimerkiksi Suomen pääministerin palkka. Sen lisäksi he vaativat itselleen ja käytännössä päättävät toinen toisilleen sellaisia optioita, osakepalkkioita ja muita niin sanottuja kannustimia, joilla ei ole mitään tekemistä maltin, kohtuuden tai oikeudenmukaisuuden kanssa. Amerikasta omaksutuilla opeilla perustellaan, että suurikaan palkka tavanomaisilla bonuksilla ei riitä kannustamaan täysimääräisesti työntekoon tai sitouttamaan vahvasti omaan työhönsä.


Kaiken kaikkiaan uskon, että perinteinen suomalainen kohtuuden yhteiskunta on kaikkien suomalaisten – myös kaikkein suurituloisimpien - yhteinen etu."


Ja eilisessä A-studiossa hän jatkaa Ristiretkeään:


"Uusi hallitus voi ja sen tulisi kutsua keskeiset suomalaiset omistajatahot, eli yhtäältä valtion ja toisaalta työeläkeyhtiöt ja ehkä jotkut suurimmat rahastot, säätiöt saman pöydän ääreen, missä pyrittäisiin sopimaan siitä, että pahimmista ylilyönneistä pyritään pääsemään eroon, Zyskowicz ehdottaa. On täysin mahdollista, että tällaisen pöydän ääressä esimerkiksi sovittaisiin, että luovutaan Suomessa optioista kokonaan, ellei ole jotain aivan erityisen painavaa, poikkeuksellista syytä jonkun yhtiön tai henkilön kohdalla, Zyskowicz huomauttaa"


Eikä perusteluissakaan ole moitteen sijaa:


"Joku voisi kysyä, kuinka vaikeaa hommaa on olla suuren työeläkeyhtiön toimitusjohtaja, jos sen rinnalla pystyy toimimaan vielä kolmen pörssiyhtiön hallituksessa. Vai onko se hallitustyöskentely niin vähän vaativaa? Ja jos se on niin vähän vaativaa, miksi siitä maksetaan aivan älyttömästi?


Lailla päätetään maksusta, ja työeläkeyhtiöiden kilpailu keskenään on käytännössä hyvin vähäistä, jos ei laillisin keinoin jopa olematonta"


Toivottavasti Ben vie Ristiretkensä voitolliseen päätökseen, eikä hänestä tule Sancho Panzaa. Tuollaisia mielipiteitä omaava kansanedustaja on kunniaksi mille maalle tahansa. Sääli, että migreeni kuulemma estää va. toimen muodostumisen vakinaiseksi.


 


 

maanantai 2. toukokuuta 2011

Maailmako on tänään turvallisempi paikka?


 


Ote Osama Bin Ladenin tappamista koskevista uutisotsikoista juuri nyt omalla iGoogle Firefox sivulla.0 0 0 . . .


 


Maailmalla pelätään terroristien kostoa


Surmatun Bin Ladenin henkilöllisyys varmistettiin DNA-kokeella


Stubb: Maailma on astetta turvallisempi paikka


Uutiset Osama Bin Ladenin kuolemasta hetki hetkeltä


Osakekurssit nousivat Osaman surman jälkeen


World  'safer'  without Bin Laden


Al-Qaeda's remaining leaders


Joy and fear in US


Twitter user unknowingly reported bin Laden attack


What's next for al Qaeda?


Death of bin Laden brings healing to old wounds


Osama bin Ladenin kuolemalla viritetään hakukoneansoja


 


Uskommeko todella moiseen? En ainakaan minä oikein jaksa uskoa, että Obaman tai talebanien opetuslapset heittäytyisivät maahan ja, meidän mieliksemme, ripottelisivat tuhkaa päällensä. Itse asiassa jenkit taisivat juuri luoda uuden marttyyrin ääri-islamisteille.


 


 

Osama Bin Laden in memoriam

Kosto on harvoin oikeudenmukaisuutta mukanaan tuova toimenpide. 0 0 0 . . .


Ja Barakin sanoin taistelu terrorismia vastaan jatkuu. Edes ristiretkillä, eikä varsinkaan niillä, terrorismia saada lopetettua eikä oikeudenmukaisuutta toteutettua. Tarkoittaako muistopuhe vakuutusta sotatilan jatkamisesta tästä iäisyyteen?  Terrorismi on sana sanojan huulilla.


Eikö parempi tulos olisi sittenkin saavutettavissa yrityksillä tulla toimeen toistemme kanssa?




PS.


Vai olisiko sittenkin ollut vain enneltaehkäisevä toimenpide?

Hätäillen tulee vain kusipäitä kakaroita

Eikä toteamus todellakaan liity Vappuaaton yön kylmyyteen.


Hallitustunnustelija J.Katainen on useampaan otteeseen kertonut, että lähipäivinä on pakko päättää Suomen kannasta EUn Portugalin tukitoimiin. Ja siitä päätellen, miten hän ja edellinen päämimisteri M. Kiviniemi ovat julkisuudessa asiaa käsitelleet on ilmeistä, että heidän mielestään Suomen pitäisi sovinnolla sopeutua Saksan, Ranskan ja Ison Britannian sille varaamaan rooliin. Kaksinkertaistaa takausvastuunsa 8 miljardista 16 miljardiin.


Tällainen asiaa sivusta seuraava voisi jopa luulla heidän jo lupautuneet "hoitamaan" asian, jos heistä riippuu. Virallinen päätös on kuitenkin meillä tehtävä Eduskunnassa, eikä se välttämättä pidä tarkoituksenmukaisena hoitaa asiaa heidän ehdottamallaan tavalla. Tätä ennaltaehkäisemään J.Katainen lienee liittänyt kysymyksiinsä eduskuntaryhmille viimeisen:


c) Oletteko valmiit hyväksymään Suomen jo tekemien sitoumuksien loppuunsaattamisen euroalueen sekä Suomen vakauden, talouskasvun ja työllisyyden turvaamiseksi?


Mitä sopimuksia Suomi on jo tehnyt? Näissä leikeissä ei entisen pääministerin ja valtionvarainministerin sana paljoa paina, varsinkaan kun kumpikin on kärsinyt tappion ja juuri täysin vastakkainen kanta on käydyissä Eduskuntavaaleissa voittanut. Tässäkö uuden "kansalaisurotyön" paikka? (Saattaisiko peräti olla niin, että Kataisen pääministeriys kaatuukin juuri tähän kysymykseen?)


On kuitenkin muistettava, että kannanotollamme tuskin on kovasti vaikutusta EUn päätökseen. Eniten se saattaa vaikutta meihin itseemme ja yhteistyöhömme EUn jäsenvaltioiden kanssa. Pahimmillaan meille jää käteen Musta Pekka ja tunnemme ainakin kukkarossamme seuraavan kerran EU-tukia ja jäsenmaksuja määrättäessä.  Siis jos hyvin käy, eikä sen paremmin euro kuin EUkaan tähän päätökseen kaadu. Ja tuskinpa.


Mutta kansallisvaltion täytyy ajatella myös itseään. Ja varsinkin silloin kun ne paperit joihin sen edellytetään nimensä panevan ovat perusteiltaan kyseenalaisia. Sillä Musta Pekka voi olla muodoltaa myös toisenlainen: taatut valtiot ajautuvat konkurssiin, takaukset tulevat maksuun, pääomapanos pysyvään järjestelyyn menetetään ja euro valuuttana purkautuu. Olen aiheesta muutamankin yksityiskohtaisemman artikkelin kirjoittanut. Viimeksi tämän kuukauden aikana:


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23513/timo-vie-ja-muut-vikisee-mukaanluettuna-jyrki-boy-ja-jutta


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23491/johan-pomppas


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23431/pilkotaan-ensin-pankit-ja-finanssitalot


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23188/pankkeja-ja-poliitikkoja-on-taas-turvattu


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23113/ahneuden-edistaminen-kannattaa


http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23077/vain-numeroita-paperilla


Ja nyt sitten tulevat esille tiedot 16 suuren kansainväliseen pankkiin kohdistuvista rikosepäilyistä (enkä todellakaan löydä nyt linkkiä) juuri sillä alueella, joilla ne ovat mahdollisesti yrittäneet pienentää maariskejään. Samalla EU alueen inflaatio on kovassa kasvussa ja työttömyys säilyy korkealla tasollaan, ellei syvene sekin. Yhdessä ikääntyvän ja teollisuudeltaan taantuvan Euroopan kanssa, en voi tulla kuin yhteen johtopäätökseen.


Suomen ei pidä hyväksyä nyt olevaa esitystä Portugalin pelastamiseksi. Eikä edes vain siksi, että me edelleen säilyisimme EUn mallioppilaana. Vaan siksi, että hinta on meille liian suuri. Kun Saksan, Ranskan ja Ison Britannian pankit ovat myöntäneet eri valtioille (ehkä Suomi mukaan lukien) luottoja, joita ei olisi pitänyt myöntää, näiden maiden pankkien ongelma on ensisijassa ihan heidän omansa ja toissijaisesti niiden valtioiden ongelma, jossa he toimivat. Valtioiden ongelma puutteellisen lainsäädännön ja valvonnan johdosta. Hoitakoot he vaikka ihan itse omat pankkikriisinsä ja -tukensa. Niin ovat muutkin saaneet tehdä.


En tarkoita, että Portugali olisi jätettävä omillaan toimeen tulemaan. Mutta sen rahoitustarpeet ovat hoidettavissa ilman, että Suomi kaksinkertaistaa nykyiset sitoumuksensa. Jos Saksa, Ranska ja Iso Britannia (jotka edustavat noin 40+ % EU väestöstä) eivät suostu vastaamaan pankkiensa virheellisistä rahoituspäätöksistä edes siihen pisteeseen, mihin ne ovat ylilainoittaneet PIIGS maita, ei ongelmaa voi siirtää myöskään valtiolle, joka edustaa 1 prosenttia EUsta.


Nyt on sekä kansallisesti että EU-lähtöisesti KORKEINTAAN hitaan kiiruhtamisen paikka. Olisi nimittäin korkea aika jonkun rauhassa miettiä mihin tämä kaikki voi johtaa. Aivan ilmeisesti siihen ei ole Suomen puolueiden nokkahenkilöistä.


 


 


 


 


 

Hätäillen tulee vain kusipäitä kakaroita

Eikä toteamus todellakaan liity Vappuaaton yön kylmyyteen.

Hallitustunnustelija J.Katainen on useampaan otteeseen kertonut, että lähipäivinä on pakko päättää Suomen kannasta EUn Portugalin tukitoimiin. Ja siitä päätellen, miten hän ja edellinen päämimisteri M. Kiviniemi ovat julkisuudessa asiaa käsitelleet on ilmeistä, että heidän mielestään Suomen pitäisi sovinnolla sopeutua Saksan, Ranskan ja Ison Britannian sille varaamaan rooliin. Kaksinkertaistaa takausvastuunsa 8 miljardista 16 miljardiin.

Tällainen asiaa sivusta seuraava voisi jopa luulla heidän jo lupautuneet "hoitamaan" asian, jos heistä riippuu. Virallinen päätös on kuitenkin meillä tehtävä Eduskunnassa, eikä se välttämättä pidä tarkoituksenmukaisena hoitaa asiaa heidän ehdottamallaan tavalla. Tätä ennaltaehkäisemään J.Katainen lienee liittänyt kysymyksiinsä eduskuntaryhmille viimeisen:

c) Oletteko valmiit hyväksymään Suomen jo tekemien sitoumuksien loppuunsaattamisen euroalueen sekä Suomen vakauden, talouskasvun ja työllisyyden turvaamiseksi?

Mitä sopimuksia Suomi on jo tehnyt? Näissä leikeissä ei entisen pääministerin ja valtionvarainministerin sana paljoa paina, varsinkaan kun kumpikin on kärsinyt tappion ja juuri täysin vastakkainen kanta on käydyissä Eduskuntavaaleissa voittanut. Tässäkö uuden "kansalaisurotyön" paikka? (Saattaisiko peräti olla niin, että Kataisen pääministeriys kaatuukin juuri tähän kysymykseen?)

On kuitenkin muistettava, että kannanotollamme tuskin on kovasti vaikutusta EUn päätökseen. Eniten se saattaa vaikutta meihin itseemme ja yhteistyöhömme EUn jäsenvaltioiden kanssa. Pahimmillaan meille jää käteen Musta Pekka ja tunnemme ainakin kukkarossamme seuraavan kerran EU-tukia ja jäsenmaksuja määrättäessä.  Siis jos hyvin käy, eikä sen paremmin euro kuin EUkaan tähän päätökseen kaadu. Ja tuskinpa.

Mutta kansallisvaltion täytyy ajatella myös itseään. Ja varsinkin silloin kun ne paperit joihin sen edellytetään nimensä panevan ovat perusteiltaan kyseenalaisia. Sillä Musta Pekka voi olla muodoltaa myös toisenlainen: taatut valtiot ajautuvat konkurssiin, takaukset tulevat maksuun, pääomapanos pysyvään järjestelyyn menetetään ja euro valuuttana purkautuu. Olen aiheesta muutamankin yksityiskohtaisemman artikkelin kirjoittanut. Viimeksi tämän kuukauden aikana:







Ja nyt sitten tulevat esille tiedot 16 suuren kansainväliseen pankkiin kohdistuvista rikosepäilyistä (enkä todellakaan löydä nyt linkkiä) juuri sillä alueella, joilla ne ovat mahdollisesti yrittäneet pienentää maariskejään. Samalla EU alueen inflaatio on kovassa kasvussa ja työttömyys säilyy korkealla tasollaan, ellei syvene sekin. Yhdessä ikääntyvän ja teollisuudeltaan taantuvan Euroopan kanssa, en voi tulla kuin yhteen johtopäätökseen.

Suomen ei pidä hyväksyä nyt olevaa esitystä Portugalin pelastamiseksi. Eikä edes vain siksi, että me edelleen säilyisimme EUn mallioppilaana. Vaan siksi, että hinta on meille liian suuri. Kun Saksan, Ranskan ja Ison Britannian pankit ovat myöntäneet eri valtioille (ehkä Suomi mukaan lukien) luottoja, joita ei olisi pitänyt myöntää, näiden maiden pankkien ongelma on ensisijassa ihan heidän omansa ja toissijaisesti niiden valtioiden ongelma, jossa he toimivat. Valtioiden ongelma puutteellisen lainsäädännön ja valvonnan johdosta. Hoitakoot he vaikka ihan itse omat pankkikriisinsä ja -tukensa. Niin ovat muutkin saaneet tehdä.

En tarkoita, että Portugali olisi jätettävä omillaan toimeen tulemaan. Mutta sen rahoitustarpeet ovat hoidettavissa ilman, että Suomi kaksinkertaistaa nykyiset sitoumuksensa. Jos Saksa, Ranska ja Iso Britannia (jotka edustavat noin 40+ % EU väestöstä) eivät suostu vastaamaan pankkiensa virheellisistä rahoituspäätöksistä edes siihen pisteeseen, mihin ne ovat ylilainoittaneet PIIGS maita, ei ongelmaa voi siirtää myöskään valtiolle, joka edustaa 1 prosenttia EUsta.

Nyt on sekä kansallisesti että EU-lähtöisesti KORKEINTAAN hitaan kiiruhtamisen paikka. Olisi nimittäin korkea aika jonkun rauhassa miettiä mihin tämä kaikki voi johtaa. Aivan ilmeisesti siihen ei ole Suomen puolueiden nokkahenkilöistä.