1984 nyt

18.1.2008 10.15 | hakki47 | Työelämä, Politiikka, Teknologia, Uutiskommentit, Työ & bisnes

Nyt on kirjallisuuden juhlaviikko. Vuonna 1948, tasan 60 vuotta sitten, Georg Orwell kirjoitti kirjansa 1984. Isoveli alkaa kuitenkin valvoa vasta 2008, sukupolven myöhässä verrattuna George Orwellin “ennustukseen”. Ja tosi -tv:n ja reality shown kannattajille:

BIG BROTHER IS WATCHING YOU

Ihmiskunnan kuorossa löytyy varmasti ihmisiä, jotka toteavat kehityksen kehittyvän ja markkinoiden, kilpailukyvyn ja tehokkuuden vaativan. Mutta tätäkö me tarvitsemme? Haluamme? Tämänkö sallimme?

Kuten aina, ehdotuksessa on puolensa. On selkeästi aloja, joilla ruumiintoimintojen reaaliaikaisesta seuraamismahdollisuudesta on suurta hyötyä jopa kohteelle itselleen, työnantajalle ja yhteiskunnalle. Hyvinä esimerkkeinä lentäjät, astronautit ja palomiehet. Ja onhan niitä monia muitakin. Mutta valvontamahdollisuuden ulottaminen ns. tavallisissa töissä työskenteleviin on sen kuuluisan pikkusormen antaminen pirulle. Ja siihen käyttöön Microsoft ilmeisesti nyt hakee patenttia. Tämän mahdollisuuden sallimisesta on hyvin lyhyt hyppy siihen arialaiseen rodunjalostukseen, joka tuomittiin rikollisuutena ihmiskuntaa kohtaan kun Hitlerin porukka sitä yritti.

Ensin keksitään välineet, sitten annetaan mahdollisuus, sitten luodaan suositus, josta tehdään velvoite ja viimein siitä säädetään laki. Jonkin ajan kuluttua asia on osa jokapäiväistä käytäntöä, jonka kyseenalaistamisesta tehdään rikos, rikos puoluetta kohtaan.

Uuden yhteiskunnan ministeriöt Orwell jo nimesikin:

Ministry of Peace eli Minipax.

Ministry of Plenty eli Miniplenty.

Ministry of Truth eli Minitrue.

Ministry of Love eli Miniluv.

Ja Oseanian puolueen sloganitkin ovat muuttuneet todellisuudeksi.

• 
  

  WAR IS PEACE

  
  


• 
  

  FREEDOM IS SLAVERY

  
  


• 
  

  IGNORANCE IS STRENGTH

  
  

  Lisätietoja

  
  

“Microsoft haluaa tarkkailla työntekijöidensä ruumiintoimintoja.” Tietoviikko, Henna Savolainen 17.1.2008, 16:19.

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »

Markkinoiden nimeen

hakki47 | Hyvinvointi, Työelämä, Politiikka, Talous

Joskus 60-70 luvun taistolaisaikaan kokikset lanseerasivat aatteekseen sosiaalisen markkinatalouden. Vastapainona silloiselle ajattelun valtavirralle se tuntui hyvältä. Käsittääkseni se on mahdollinen. Mutta vaikka meille ihmisille minimit ja maksimit ovat aika helppoja, optimit, niiden arvolähtöisyydestä johtuen, ovat hankalia. Ei kyseessä kuitenkaan välttämättä ole tulen ja veden yhdistelmä, ei valinta yhteisen hyvän tai yksilön hyvän välillä.

Olematta puoluepoliittinen teoreetikko hahmotin sen näin: Yksilöt tarvitsevat yhteiskuntaa, sen lakeja, sääntöjä, insituutioita ja rakenteita, jotta mahdollisimman monet voivat toteuttaa omaa itseän, arvojaan, taitojaan, taipumuksiaan mahdollisimman tehokkaasti ja samalla yhteiseksi hyväksi. Varsinkin demokraattinen yhteiskunta perustuu kansalaisten tahtoon. Yhteiskunta on ihmisiä varten, ei kuten silloinen muoti tuntui edellyttävän - yksilöt ovat yhteiskuntaa, erityisesti sen johtajia varten.

Sosiaalinen markkinatalous ei sitten toteutunut. Kun kokikset pääsivät valtaan toteutettiin ensin hallittu rakennemuutos ja nyt edistetään globaalin liberalistisen markkinatalouden toteuttamista. Nykyisestä markkinataloudesta sosiaalisuus on hyvin, hyvin kaukana. Korkeintaan kyseessä on darvinistinen markkinatalous, jonka lopputulemana voi olla vain oligarkinen markkinatalous.

Kun taistolaiset halusivat valtaan työläisten bolshevikkien muodostaman etujoukon (tai oikeastaan stalinistisen kommunismin) kokikset ja kepulit ovat nyt ajamassa rikkaita oligarkkeja yhteiskuntamme ohjeistajiksi. Määritelmän mukaan vähemmistöjä kummatkin. Näin se maailma muuttuu.

Kun olen itselleni hahmottanut yhteiskuntien kehittymistä olen ajatellut jatkuvasti, vaikkakin hyvin hitaasti tasaantuvaa sini-aaltoa. Jos 60 – 70-lukujen vasemmistohihhulointi muodosti aallon toisen käännekohdan, oligarkinen kapitalismi muodostaa toisen. Missä vaiheessa nyt olemme? En tiedä. Kumpi sitten näistä on tällaisen taviksen kannalta vähemmän huono? En todellakaan tiedä.

PS.

Jaa, että mikäkö toi tämänkaltaiset ajatukset mieleen? Kemijärvi, Elisa, valtionyhtiöiden yhteiskuntavastuu, terveydenhoidon yksityistäminen, kuntien vaikeudet, kiihtyvä maaltapako, nykypoliitikkojen omanvoitonpyynti, Turun Sinappi, ja viimeksi StumbleUpon.

“The GDP (Gross Domestic Product) of the poorest 48 nations (i.e. a quarter of the world’s countries) is less than the wealth of the world’s three richest people combined. 1 billion children live in poverty (1 in 2 children in the world).”

Markkinoiden nimeen

Joskus 60-70 luvun taistolaisaikaan kokikset lanseerasivat aatteekseen sosiaalisen markkinatalouden. Vastapainona silloiselle ajattelun valtavirralle se tuntui hyvältä. Käsittääkseni se on mahdollinen. Mutta vaikka meille ihmisille minimit ja maksimit ovat aika helppoja, optimit, niiden arvolähtöisyydestä johtuen, ovat hankalia. Ei kyseessä kuitenkaan välttämättä ole tulen ja veden yhdistelmä, ei valinta yhteisen hyvän tai yksilön hyvän välillä.

Olematta puoluepoliittinen teoreetikko hahmotin sen näin: Yksilöt tarvitsevat yhteiskuntaa, sen lakeja, sääntöjä, instituutioita ja rakenteita, jotta mahdollisimman monet voivat toteuttaa omaa itseään, arvojaan, taitojaan, taipumuksiaan mahdollisimman tehokkaasti ja samalla yhteiseksi hyväksi. Varsinkin demokraattinen yhteiskunta perustuu kansalaisten tahtoon. Yhteiskunta on ihmisiä varten, ei kuten silloinen muoti tuntui edellyttävän - yksilöt ovat yhteiskuntaa, erityisesti sen johtajia varten.

Sosiaalinen markkinatalous ei sitten toteutunut. Kun kokikset pääsivät valtaan toteutettiin ensin hallittu rakennemuutos ja nyt edistetään globaalin liberalistisen markkinatalouden toteuttamista. Nykyisestä markkinataloudesta sosiaalisuus on hyvin, hyvin kaukana. Korkeintaan kyseessä on darvinistinen markkinatalous, jonka lopputulemana voi olla vain oligarkinen markkinatalous.

Kun taistolaiset halusivat valtaan työläisten bolshevikkien muodostaman etujoukon (tai oikeastaan stalinistisen kommunismin) kokikset ja kepulit ovat nyt ajamassa rikkaita oligarkkeja yhteiskuntamme ohjeistajiksi. Määritelmän mukaan vähemmistöjä kummatkin. Näin se maailma muuttuu.

Kun olen itselleni hahmottanut yhteiskuntien kehittymistä olen ajatellut jatkuvasti, vaikkakin hyvin hitaasti tasaantuvaa sini-aaltoa. Jos 60 – 70-lukujen vasemmistohihhulointi muodosti aallon toisen käännekohdan, oligarkinen kapitalismi muodostaa toisen. Missä vaiheessa nyt olemme? En tiedä. Kumpi sitten näistä on tällaisen taviksen kannalta vähemmän huono? En todellakaan tiedä.


PS.

Jaa, että mikäkö toi tämänkaltaiset ajatukset mieleen? Kemijärvi, Elisa, valtionyhtiöiden yhteiskuntavastuu, terveydenhoidon yksityistäminen, kuntien vaikeudet, kiihtyvä maaltapako, nykypoliitikkojen omanvoitonpyynti, Turun Sinappi, ja viimeksi StumbleUpon.

“The GDP (Gross Domestic Product) of the poorest 48 nations (i.e. a quarter of the world’s countries) is less than the wealth of the world’s three richest people combined. 1 billion children live in poverty (1 in 2 children in the world).”

Näin on näppylät

hakki47 | Työelämä, Politiikka

Jos jonkin yksittäisen tapahtuman mukaan pitäisi nyt päätellä mitä kello, maailmapoliittisella ja erityisesti Uuden Euroopan taivaalla on lyönyt, se on tämä: “Puola ja Tshekki jarruttelevat Yhdysvaltain ohjuskilpihanketta.”

Niin se on katoavaista vasta hankittu vapaus, usko, voima, uho, NATOn suojeleva 5. artikla ja monet muutkin lupaukset. EU on se mikä se on, ei tainnut Uusi Eurooppa syntyä tälläkään kertaa Saksan ehdoilla.

Sillä EU:ssakin: “Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit´ei hanki.” Idealismi väistyy realismin tieltä. On pakko. Paikkaansa kun tällä pallolla ei mikään hallitus, eduskunta tai kansa voi vapaasti valita. Haluammepa tai emme, realiteetit pysyvät. EU on maatalouspoliittinen yhteisö. Se niistä turvatakuista.

Nyt sitten tuulee taas muutaman vuoden idästä. Ei nyt tällä kertaa käännetä sinne selkää, vaan kasvot.

Kauppa se on mikä kannattaa.

Facebook is so last year

hakki47 | Työelämä, Teknologia, Työ & bisnes

Guardian: “Facebook is so last year - welcome to the hit websites of 2008?.

Ei nuo kauan nykyjänsä kestä nuo hittituotteet. Tuskin olivat Jaikun perustajat myyneet yrityksensä Googlelle kun, muistaakseni eilen, joku lehti jo raportoi palvelun kehittämisen tömähtäneen seinään jopa siihen pisteeseen, että uusia käyttäjiä ei hyväksytä mukaan. Kommenteissa todettiin, että tyypillinen tapaus potentiaalisen kilpailijan ostamisesta. Ja sattuuhan sitäkin.

Tänään törmäsin yllämainittuun juttuun Dopplr´ista Tietoviikon sivuilla. Näköjään kyseessä on hyötysegmentointi FB:stä. Johan oli aikakin. Ja varmasti lisää vielä seuraa. Liikematkaajille ja muutenkin paljon matkustaville suunnattu palvelu mahdollistaa tapaamiset yms. missä tahansa maailmassa. Kun nyt vaan satutte sielläpäin olemaan. Ihan hyvän tuntuinen työkalu, kun hakuja voi tehdä tietokonemaisesti ristiin rastiin, itse ja muut palvelua käyttävät kaverit.

Mitäköhän ne keksii seuraavaksi? Sen selvittämiseksi suosittelen ainakin tutustumaan hakuohjelmaan nimelta StumbleUpon. Määrittelemällä omat kiinnostusksesi kohteet pääset seuraamaan esimerkiksi netissä alalta esiintyviä uusia sovelluksia tai sivuja yleensä. Siinä sitä on nykyihmiselle riittävästi heikkoja ja vähän vahvempiakin signaaleja.

Eikun kompastelemaan.

PS

Muutaman ajan kuluttua löytyy varmasti myös Jaikulle ja Twitterille hyötysovelluksia.

Kasvuyrittäjyys

8.1.2008 19.52 | hakki47 | Hyvinvointi, Sijoittaminen, Talous, Kasvatus, Teknologia, Työ & bisnes

Kasvuyritykseksi valittiin arvovaltaisen raadin toimesta tänään 08.01.2008 nanoteknologiaa kehittävä Beneq . Onnittelut voittajalle ja kaikille niille, jotka olivat lupautuneet kisaan mukaan. Voittajia hekin. Kannustusta tarvitaan tähän urheiluun osallistumiseen, sillä lajin tuloksekkaasta laajenemisesta riippuu kansamme tulevaisuus.

Vaan eipä ole raadin osa helppo. Oikeaan osuminen on sattuman kauppaa. Edellisellä kerralla, vuonna 2000, valinnassa mukana olleista noin puolet on jo lopettanut, osa konkurssin kautta. Todellista menestystarinaa ei edes 8 vuodessa ole syntynyt, tuista huolimatta. Silti voittajan valinta puolustaa paikkaansa. Tavalla tai toisella meidän on synnytettävä ja kasvatettava pysyviä, kannattavia yrityksiä ei pelkkiä liikeideoita keksijänsä rahastettavaksi. Sillä vain yritystoiminta tuo kansallista lisäarvoa.

Mutta kannattavan yrityksen synnyttäminen ei ole helppoa. Ehkä sen jo vähitellen hyväksyvät jopa entisen Työministeriön virkamiehet, jotka eräässä vaiheessa usuttivat jokaisen mahdollisen ja jopa mahdottoman työttömän yrittäjäksi, starttirahan avulla. Tiedä häntä kuinka monesta konkurssista heidätkin tulisi panna vastuuseen.

Suurin osa perustettavista yrityksistä on tarkoitettu yrittäjän ammatin harjoittamiseen. Vain hyvin pieni osa aloittavista yrittäjävetoisista yrityksistä on tarkoitettu varsinaisesti busineksi. Nyt jo hatusta temmattuna lukuna, enintään 10 prosenttia kaikista. Mutta kasvuyrityksiä voi syntyä kummastakin ryhmästä. Ei niitä pakolla eikä hallinnollisilla päätöksillä synny. Yrittäjä tai yrittäjät ovat edellytys uusien yritysten syntymiseksi. Ja erityisesti niiden kasvamiseksi.

Meillä yritystoiminnan kehittäminen, kasvuyritykset mukaan luettuna, on haluttu jättää institutionaalisten toimijoiden tehtäväksi. TE-keskus, Hautomot, Finnvera, Teollistamisrahasto, alueelliset riskirahoittajat, oppilaitokset, Tekes ja Sitra ensin mieleen tulevina. Ja niinhän se tietysti on, että virkamies on ehdottomasti osaavin auttamaan yrityksiä kehittymään? Ei muuten ole.

Väittäisin, että valtaosa valtion yritystoiminnan kehittämiseen uhratusta rahoituksesta häviää jälkiä jättämättä, taivaan tuuliin. Niillä rahoitetaan tiloja, koulutus- ja kehittämisohjelmien opettajien ja projektihenkilöstön palkkoja, nettisivujen tekemistä, mitä ihmeellisimpiä hankkeita joilla taas edesautetaan muutaman hankevastaavan palkkoja jne. Ja samalla valitettavan usein opetetaan yrittäjät rahoittamaan osa toiminnastaan tuilla. Ja autetaan samalla yrittäjää unohtamaan yritystoiminnan tehtävä kansantaloudessa: luoda lisäarvoa, tehdä rahaa, tuoda työtä.

Tulee mieleen virkamiesten, valtionoraakkeli Sailas etunenässä, usko innovaatiotoiminnan edistämiseen hallintoa uudistamalla. Kolme laatikkoa yhteen ja roppakaupalla rahaa, joka ei ole mistään pois, yhteen isoon tuuttiin niin johan alkaa luovuuden kipinät lentää. InnoYliopisto on synnytetty. Tai kaksi ministeriötä yhteen, samat virkamiehet töihin niin onhan se kumma jos ei Suomen elinkeinoelämä kehity innovatiiviseksi. Järki hoi!!

Mikä on se tapa, jolla saataisi rakennettua järjestelmä, jossa toimivan elinkeinoelämän edustajat saataisi hallinnoimaan niitä satoja miljoonia jopa miljardeja vuodessa, joita yritysten kehittämiseen ja kasvuun syydetään? Ja panostamaan omaa osaamistaan uusien kasvuideoiden ja -yritysten kehittämiseen? Se on ainoa tapa saada edes jonkinlainen järjellinen tuotto kehityspanoksille.

Pysyvä linkki | 12 kommenttia »

Lättytaivaassa

6.1.2008 16.15 | hakki47 | Hyvinvointi

Kaikille muillekin blogisteille menestystä vuodelle 2008.

Olen taivastellut erilaisten tietoteknisten kremppojen viidakossa jo jonkun aikaan. Krempat karsivat luomisen innon. Siitä johtuen blogailukin jäi aiempaa vähäisemmäksi.

Vaimokin väsyi. Lopullisesti. Oli valitellut jo yli vuoden sitä, että työhuoneeni täytti parhaimmillaan 4 tietokonetta ,joista kaksi oli ikivanhoja pöytäkoneita putkinäyttöineen, yksi ikivanha läppäri jossa 64 megaa muistia ja vain yksi edes jossain määrin ajanmukaisen läppäri. Sitten se viimeinenkin aloitti kränäämisensä.

Tämä taas pakotti minut siirtymään äärist`hitaan “putkikoneen” käyttäjäksi. Putki enintään 17” ja tekniikka ajalta ennen nettiä. Moisen takaiskun seurauksena maailma sanan mukaisesti pimeni ympäriltäni. Päivä päivältä pimeämmäksi. Surffailu maistui öklöltä ja yhteydenpito ei enää innostanut. Omien ajatusten selvittely ei ollut enää tarpeen. Tiesin täsmälleen mitä ajattelin. Samalla sanavarastoni ilmeisesti yksipuolistui liiaksi? Vaimo ryhtyi toimeen.

Vei eilen kauppaan hankkimaan “edes kunnon näytön”. Omistukseeni siirtyi uljas uusi lätty. Ja iso – 22”. Voi että tätä riemua. Vaimo maksoi ja minä nautin. Tosi jouduin samalla poistamaan kellariin yhden tietokoneen ja kaksi putkea. Tilaa tuli pöydälle ruhtinaallisesti ja lätyn myötä valoisuuskin lisääntyi. Kyllä ne tytöt osaa.

Eikä konekaan enää tunnu yhtään hitaalta.

Vuosi 2008 alkoi menestyksellä. Sitä siis kaikille.