28.4.2008 16.29 | hakki47 | Politiikka, Puolustaminen, Johtaminen
Kollegamme Nina Suomalainen puhuu tuttavallisesti TURPOsta puhuessaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta, jota Suomessa ollaan taas kerran valmistelemassa. Vanhus omaan blogiinsa oli liittänyt mielenkiintoisen linkin Turun Sanomien kolumnistina aloittaneen Markku Jokisipilän blogiin. Ja eilisen Veteraanipäivän seurauksena asialla saattaa muutenkin olla jonkinlaista ajankohtaisuutta.
Virkamiesten ”newspeak”ki on taas kirkastunut uuteen loistoonsa. TURPOsta tuli IDEA. Eiköhän meidän taas kannattaisi hetkeksi keskittyä vanhaan KISS-periaatteeseen, jotta tiedettäisi mistä puhutaan? Eivät meidän puolustuspolitiikkamme vaihtoehtoihin ensisijassa liity edes Afganistan, Darfur eikä Kosovokaan puhumattakaan Sierra Leonen tanssitytöistä, Moldivan pikkurikollisista tai Senegalilaisten poikien laivamatkoista. Olen valmis hyväksymään ajatuksen globaalista turvallisuuspolitiikasta ja jopa Suomelle roolin sen puitteissa. Mutta niillä ajatuksilla ei saa olla olennaista sijaa Suomen puolustuspoliittisessa selonteossa.
Puolustuspoliittisessa selonteossa tulisi ottaa kantaa siihen, millä edellytyksillä ja millä tavoilla Suomen kansalaisia ja Suomen valtion aluetta puolustetaan joutumasta sodankäyntialueeksi? Siinä on tulevaisuudessa ihan riittävästi tekemistä, jos maa halutaan säilyttää itsenäisenä. Nykyinen rajattomia mahdollisuuksia täynnänsä oleva avoin maailma on valitettavasti vain hetken viivähtävä kangastus. Sen ajan loppu on jo näköpiirissä vähintään siitä hetkestä lähtien kun Ranska ja Saksa uhrasivat Georgian ja Ukrainan (NATO jäsenyyden) Venäjän tyynnyttelyyn.
Kuten aiemmin blogeissani noin vuosi sitten olen tuonut esille on NATOn jäsenyyden perään turha enää haikailla. Se juna meni jo. Ja saattaa olla meille onneksi, kuten niin monta kertaa aiemminkin, että kykenemättömyytemme päätöksentekoon vaikeissa kansallisissa asioissa kääntyy meille loppujen lopuksi onneksi. Joten omillamme meidän suomalaisten on toimeen tultava, toivottavasti osana kehittyvää ja kiinteytyvää Euroopan Unionia.
Meillä on täsmälleen yksi puolustuspoliittinen pohde: Venäjä. Ja vastattavanamme aivan samat realiteetit kuin koko itsenäisyytemme ajan tähänkin mennessä: Mitkä ovat ne keinot, jolla saamme Venäjän kulloinkin vallassa olevan johdon luottamaan kykyymme puolustaa aluettamme tehokkaasti? Myös ja erityisesti sellaiselta hyökkäykseltä, jonka Venäjä katsoo suuntautuvan sitä vastaan, meidän alueemme kautta.
Yhteenvetona:
Halutaanko Suomi säilyttää itsenäisenä?
Millä edellytyksillä ja millä tavoilla Suomen kansalaisia ja Suomen valtion aluetta puolustetaan joutumasta sodankäyntialueeksi?
Mitkä ovat ne keinot, jolla saamme Venäjän kulloinkin vallassa olevan johdon luottamaan kykyymme puolustaa aluettamme tehokkaasti?
Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti