Yhden kohdan hallitusohjelmaksi

Suomen osallistumistapa euron vakauttamistalkoisiin ei ole seuraavan hallituksen keskeisin pohde. Yritteliäisyyden edistäminen on. Kaikilla tavoilla, kaikilla tasoilla. Siinä tulevan hallituksen keskeisin tehtävä. Vain sitä kautta, sen avulla voidaan luoda maahamme sekä tekemisen meininki että työtä ja kansainvälisesti kilpailukykyistä lisärvoa.

Yrittäjyys on vain yritteliäisyyden kaupallinen toteutustapa. Yrittelijäisyyttä tarvitaan kuitenkin joka puolella yhteiskuntaa, jos haluamme maatamme edelleen kehittää. Se ei kysy yhtiömuotoa, ei sukupuolta, ikää, työtä tai tointa, alaa tai toimialaa, välittömästä palkkiosta puhumattakaan.

Eilisen uutisblogin innoittamana kaivelin arkistoani ja löysin artikkelin, joka hyvin liittyy 1400 Pikku Nokian perustamisintoihin. Varmaan virkamiesten valmiudet edistää yrittäjyyttä ovat vajaan parinkymmenen vuoden aikana parantuneet, mutta sitä sopii kyllä ... muistella. Ja yrittää ottaa opiksi, sikäli jos siitä oppia voi?

”Kasvuyritykseksi valittiin arvovaltaisen raadin toimesta tänään 08.01.2008 nanoteknologiaa kehittävä Beneq . Onnittelut voittajalle ja kaikille niille, jotka olivat lupautuneet kisaan mukaan. Voittajia hekin. Kannustusta tarvitaan tähän urheiluun osallistumiseen, sillä lajin tuloksekkaasta laajenemisesta riippuu kansamme tulevaisuus.

Vaan eipä ole raadin osa helppo. Oikeaan osuminen on sattuman kauppaa. Edellisellä kerralla, vuonna 2000, valinnassa mukana olleista noin puolet on jo lopettanut, osa konkurssin kautta. Todellista menestystarinaa ei edes 8 vuodessa ole syntynyt, tuista huolimatta. Silti voittajan valinta puolustaa paikkaansa. Tavalla tai toisella meidän on synnytettävä ja kasvatettava pysyviä, kannattavia yrityksiä ei pelkkiä liikeideoita keksijänsä rahastettavaksi. Sillä vain yritystoiminta tuo kansallista lisäarvoa.

Mutta kannattavan yrityksen synnyttäminen ei ole helppoa. Ehkä sen jo vähitellen hyväksyvät jopa entisen Työministeriön virkamiehet, jotka eräässä vaiheessa usuttivat jokaisen mahdollisen ja jopa mahdottoman työttömän yrittäjäksi, starttirahan avulla. Tiedä häntä kuinka monesta konkurssista heidätkin tulisi panna vastuuseen?

Suurin osa perustettavista yrityksistä on tarkoitettu yrittäjän ammatin harjoittamiseen. Vain hyvin pieni osa aloittavista yrittäjävetoisista yrityksistä on tarkoitettu varsinaisesti busineksi. Nyt jo hatusta temmattuna lukuna, enintään 10 prosenttia kaikista. Mutta kasvuyrityksiä voi syntyä kummastakin ryhmästä. Ei niitä pakolla eikä hallinnollisilla päätöksillä synny. Yritteliäät ihmiset ovat edellytys uusien yritysten syntymiseksi. Ja erityisesti niiden kasvamiseksi.

Meillä yritystoiminnan kehittäminen, kasvuyritykset mukaan luettuna, on haluttu jättää institutionaalisten toimijoiden tehtäväksi. TE-keskus, Hautomot, Finnvera, Teollistamisrahasto, alueelliset riskirahoittajat, oppilaitokset, Tekes ja Sitra ensin mieleen tulevina. Ja niinhän se tietysti on, että nimenomaan virkamies on ehdottomasti osaavin auttamaan yrityksiä kehittymään? Ei muuten ole.

Väittäisin, että valtaosa valtion yritystoiminnan kehittämiseen uhratusta rahoituksesta häviää jälkiä jättämättä, taivaan tuuliin. Niillä rahoitetaan tiloja, koulutus- ja kehittämisohjelmien opettajien ja projektihenkilöstön palkkoja, nettisivujen tekemistä, mitä ihmeellisimpiä hankkeita joilla taas edesautetaan muutaman hankevastaavan palkkoja jne. Ja samalla valitettavan usein opetetaan yrittäjät rahoittamaan osa toiminnastaan tuilla. Ja autetaan samalla yrittäjää unohtamaan yritystoiminnan tehtävä kansantaloudessa: luoda lisäarvoa, tehdä rahaa, tuoda työtä.

Tulee mieleen virkamiesten, valtionoraakkeli Sailas etunenässä, usko innovaatiotoiminnan edistämiseen hallintoa uudistamalla. Kolme laatikkoa yhteen ja roppakaupalla rahaa, joka ei ole mistään pois, yhteen isoon tuuttiin niin johan alkaa luovuuden kipinät lentää. InnoYliopisto on synnytetty. Tai kaksi ministeriötä yhteen, samat virkamiehet töihin niin onhan se kumma jos ei Suomen elinkeinoelämä kehity innovatiiviseksi. Järki hoi!!

Mikä on se tapa, jolla saataisi rakennettua järjestelmä, jossa toimivan elinkeinoelämän edustajat saataisi hallinnoimaan niitä satoja miljoonia jopa miljardeja vuodessa, joita yritysten kehittämiseen ja kasvuun syydetään? Ja panostamaan omaa osaamistaan uusien kasvuideoiden ja -yritysten kehittämiseen? Se on ainoa tapa saada edes jonkinlainen järjellinen tuotto kehityspanoksille. ”

Lapset ovat luonnostaan yrittelijäitä. Oppimaan, kasvamaan, kehittymään. Mutta vähitellen yrittelijäisyys useimmissa meistä vähenee. "Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä."  Jotkut ottavat palautteesta opiksi, jotkut vielä enemmän. Myönteistä palautetta saava yrittää edelleen. Ja oppii, kasvaa ja kehittyy koko ikänsä. Ja kansa siinä ohessa.