IMF vaatii, että Suomi leikkaisi selvästi kohoavia terveydenhuollon ja eläkejärjestelmän kustannuksia. Ja saahan sitä vaatia. Se, millä tavalla Suomi vaatimukseen reagoi, on kuitenkin meidän oma asiamme. Meidän päätettävissä. Ja aina kannattaa kysyä itseltään myös, minkä kansainvälisen ja/tai suomalaisen intressenttitahon suulla IMF puhuu? Rajoitun tässä ainoastaan terveydenhuoltoon.
Kaiken takana lienee täysin perusteltu pelko julkisen sektorin jatkuvasta lisävelkaantumisesta. Näinollen, samalla kun harkitaan keinoja terveydenhoidon tehostamiseksi ja eläkejärjestelmän kulujen vähentämiseksi, meidän olisi syytä pitää miellessään kaikki yhteiskuntamme keskeiset kuluerät. Sikäli kun niitä voidaan karsia riittävästi, ei esimerkiksi terveydenhuollon tai eläkejärjestelmän kustannuksia ole pakko pienentää siten, että saavutettua palvelutaso vaaraantuisi. Näin ainakin, ellei IMFn vaatimukseen sisälly yksityistämistä ideologisena perusteena.
Yksityinen terveydenhuolto on väitteitten ja mahdollisesti tutkimustenkin mukaan merkittävästi julkista tehokkaampaa? Kuitenkin suuressa, väestöltään vähäisessä, ja harjoitetun aluepoliitiikan tavoitteiden mukaisesti edelleen liian haja-asutetussa maassa, julkisella terveydenhuollolla on selkeä tehokkuusetu puolellaan. On täysin kiistatonta, että julkinen ja yksityinen terveydenhuolto eroavat toisistaan lähinnä vain päätöksenteon osalta. Julkisen kustannuksia rasittaa ns. poliittinen päätöksenteko. Pääsääntöisesti muita eroja ei ole. Kannattaisi varmaan miettiä keinoja, jolla harjoitetun (puolue)poliittisen päätöksenteon lisäkustannukset saataisi julkiselta sektorilta poistettua? Tai ensin ainakin vähennettyä minimiinsä?
Poliittinen päätöksenteko Suomaessa toteutuu vain puolueiden kautta, olipa kyseessä sitten valtion tai kunnan päätöksenteko. Päätöksentekoon osallistuvat eivät lähtökohtaisesti ole terveydenhuollon ammattilaisia. Ei edes, vaikka heillä alan koulutus, tutkinto, jopa ammatti olisikin. He ovat ennen kaikkea puolueittensa edustajia. Sen edustajina he käyvät kauppaa muiden puolueiden edustajien kanssa kaikesta, mistä päättämään joutuvat. Ja samoin sopivat. Mutta puolueet eivät tee päätöksiään alan asiantuntijan mielipiteen mukaan. Siellä ratkaisut perustuvat poliittisiin realiteetteihin. Peliin, jonka tarkoituksena on turvata puolueen jatkuva menestys. Ja mitä lähemmäksi varsinaista tekemisen tasoa poliittinen päätös viedään, sitä laaduttomampi ja huonompi se itse asian kannalta on.
Poliittista päätöstä pitäisi verrata yrityksen strateegisiin ratkaisuihin. Ne ovat yhtiön hallituksen päätettäviä asioita yhtiön linjasta, suunnasta, tulosvaateista ja resurssien jakautumisesta. Ja vain niitä. Eivät hallituksen jäsenet osallistu operatiivisiin asioihin muuten, kuin ottamalla ja erottamalla toimitusjohtajan. Vaikkapa yksityisen sairaalan tai oppilaitoksen johtajan. Vaan miten toimii poliittinen päätöksenteko vastaavissa yksiköissä tässä pienten kuntien maassa, jossa jokainen vielä - hyvässä ja pahassa - tuntee toisensa paremmin kuin ao. henkilö itse? Jossa isät, äidit, sedät, tädit, isovanhemmat ja heidänkin vanhempansa luovat paineet henkilön käyttäytymiselle?
Tämän vuoksi yksinkertaisin, tehokkain ja muutenkin perustelluin tapa leikata terveydenhuollon kuluja olisi, valtion ja kuntien nykyisen työnjaon puitteissa, korvata nykyinen kunnallinen itsehallinto maakunnallisella itsehallinnolla ja organisoida terveydenhuolto sen mukaisesti. Samalla voitaisi organisoida myös muut kuntien tehtävät vastaavasti.
Toiseksi paras tapa olisi poistaa kunnilta terveydenhuollon vastuu kokonaisuudessaan (ja samalla vastuu kaikesta muustakin, ml. verotusoikeus) ja siirtää vastuut valtiolle.
Ehdottomasti huonoin tapa olisi jatkaa nykyisen järjestelmän alasajoa yksityistämällä terveydenhuoltoa kunnalliselta pohjalta kritiikittömästi sieltä täältä. Siitä ei pitkällä aikavälillä seuraa kuin lisää kustannuksia, kansalaisten terveydenhuollon tason lasku ja kansalaisten tarpeeton eriarvoistuminen valtion keskeisen vastuualueen osalta.
4 kommenttia:
Olennainen epäily onkin "Näin ainakin, ellei IMFn vaatimukseen sisälly yksityistämistä ideologisena perusteena."
Tottakai, tuollainenhan on IMF:n linja ollut ennenkin ja muissakin asioissa.
Jos esikuvana on amerikkalainen vakuutuspohjainen yksityistetty terveydenhuolto niin huhuh. On siellä valinnan varaa jos sinulla on oikea ja hemmetin kallis sairausvakuutus. Niin ja Ylkipäänsä sinulle sellainen edes myännetään. Jos sinulla esimerkiksi on joku sairaus jo vakuutusta ottaen niin se suljetaan vakuutuksen ulkopuolelle.
Meillä on esimerkkejä kunnista missä julkinen terveydenhuolto on saatu pelaamaan hyvin ilman yksityistämistä ja ulkoistamista.
Minä en henkilökohtaisesti usko edes siihen kuuluisaan suuruuden ekonomiaankaan että se mitenkäään tehokkaammaksi tuota terveydenhuoltoa tekisi. Se taas on ihan terveellä järjelläkin ymmärrettävä että kovin pienessä kunnassa yksi vakavasti sairastunut kuntalainen voi saada koko kunnan terveydenhuoltomenot sekaisin. Mutta en minä usko että tuota varten pitää rakentaa jotain erillisiä uutta byrokratia lisääviä hallintomalleja.
Mutta ennakkoluulottomia ajattelumalleja pitäisi kuitenkin ottaa käyttöön kustannusten kurissa pitämiseksi.
Eläkejutuissa on taas kovin ristiriitaisia tietoja liikkeellä hyvin asiantuntevillakin tahoilla että minä en uskaltaisi pelkästään luottaa tai uskoa "asiantuntijoina" jättimäisiä varallisuseriä hallitsevien eläkevakuutusyhtiöiden palkollisia tai johtajia. Heillähän on oma lehmä ojassa - selvä intressiristiriita - mikä väistämättä värittää heidän näkemyksiään. IMF:n oma näkemys tuskin perustuu kovin syväluotaaviin selvityksiin IMF:n taholta vaan heille on toimitettu Suomesta valmis aineisto ehkä jopa puolivalmiine johtopäätöksineen.
IsoIgor
Ei suuruuden ekonomiaa ensisijaisesti tarvita vaan ammattiosaamista. Enkä ole lainkaan peräänkuuluttamassa terveydenhuollon ammatillista osaamista, vaan hallinnon. Poliittinen päätöksenteko on kansanvaltaisessa yhteiskunnassa vähiten huono, kun tehdään strategisia ratkaisuja. Mutta se on sekä hidas, kallis ja typerä tapa tehdä operatiivisia ratkaisuja, jotka vaativat asiaosaamista. Se johtaa juuri siihen mihin se meillä on johtanut. Ammatti-ihmiset joutuvat tekemään laadutonta tulosta, kun tämä poliittinen välvouhka sitoo kädet ja estää asioiden järkevän hoitamisen. Päälle päätteeksi resurssoinneissa ei suinkaan aina painotu ammatti-ihmisen toteamat tosiasiat ja tarpeet vaan ns. poliittinen lehmänkauppa.
Siinä menee motivaatio, jos poliittisin argumentein maksetaan pienempää palkka, töitä tehdään huonommassa ilmapiirissä, ja saneeraukset kohdistetaan aina suorittavaan portaaseen. Sen sijaan poliittisiin suojatyöpaikkoihin, niihin ei kosketa. Kaiken maailman sairaalakuntayhtymissä ja mitä ihmeellisimmillä mutta taatusti erilaisilla kunnallisilla yhteistyömalleilla yritetään vain paikkailla romutuskunnossa olevaa rakennetta. Ja kaikki tämä siksi, että yksi puolue turvaisi äänestäjiensä pysymisen nykyisillä asuma-alueillaan.
Suomelle leikkausvaatimus
Hakki
Yhteistyo sopimus, mita EU on, myoskin vaatii Suomen hyvaksymaan sen, Yhteison edellyttavan paatoksen noudattamista. Kuten tiedat, yleismaailmallinen tilanne vaatii ehdotonta ja rajoitettua kayttaytymista ollakseen . "Leikkauksia" tarvitaan aina silloin kun kansa, tai kansat eivat sita itse ole havainneet valttamattomaksi heidan omassa talousbutjetissa ja elavat helpon velan huumeissa.
Pankit ottavat tilanteesta haluamansa voitton, eika pankkeja voi syyttaa tyhmien velkaantumisesta, he antavat rahaa, mutta kuten kaikki muukin toiminto, lainarahan kayttaminen tulee tapahtua jarjestyksen raameissa. Pyrkimalla rajoittamaan maarattyja "leikkausalueita" on luonnollinen seuraus tuhlausalueen suuruudesta ja mika on henkisesti sairaan valtion suurin kustannus - terveys. Ehka olisi parempi sanoa itseaiheutettu sairaus, niin henkinen kuin fyysillinenkin. Sliloin kun hyvaksyme henkisen kurjuuden, mika on yleismaailmallinen, seurauksena on kaikki muutkin kurjuuden ilmentymat. Mutta mitapas noista, sota antaa tilaa uuden yrityshalun rakentamiseen, ja kuten tiedat, me ihmiset emme ole loytaneet muuta uudistumisen m uotoa kuin tuhoamalla vanhaa brutaalisin tavoin.
Anonyymi
Kun terveydenhuoltokulumme asukasta kohti ovat käsitykseni mukaan vähintäänkin kilpailukykyisiä kansainvälisesti ja erityisesti verrattuna USAan ja lisäksi valtionvelkamme on "vasta" runsas 50% BKTstä, voi IMF korkeintaan varoittaa kehityksen suunnasta yleensä. Ja jos, siis jos, me pystymme uusin toimintamallein ja/tai resurssejamme uudelleen organisoimalla pitämään velkaantumisemme järjellisellä tasolla, ei siihen ole sen paremmin EUlla kuin IMFllä nokan koputtamista, jos jonkun yksittäisen menopiikin kustannukset ylittyvät.
"me ihmiset emme ole loytaneet muuta uudistumisen muotoa kuin tuhoamalla vanhaa brutaalisin tavoin." Uusi, vaikkakin todennäköisesti valitettavan oikea, versio Schumpeterin Luovasta Tuhosta?
Lähetä kommentti