Tässä Euroopan ja euron vakauden ensisijaiset pelastusreseptit, jos on uskominen Bengt Holmströmiin ja Peter Nybergiin. Ja minähän uskon. Tästä näyttöä tämän blogin aiemmissa artikkeleissani. Ja kokokin on varsin selvä, "(ao.maan) budjettiin ja sen talouden kokoon nähden liian isot pankit kannattaa pienentää. Se kannattanee tehdä niin, että rajoittaa pankkien niitä toimintoja, joita valtio on valmis tukemaan." Tässä globaalissa maailmassa tämä taas edellyttää jopa Eurooppaa laajempaa yksimielisyyttä.
Mutta huolestuttavinta noista artikkeleista nouseva mielleyhtymä syntyy seuraavasta: "viranomaisiin ei voida luottaa. Ei tietenkään pankkeihin eikä sijoittajiin, mutta ei myöskään viranomaisiin. Kun on kyse systeemin kriisistä, ei voi luottaa, että valvoja, keskuspankki tai ministeriö keksisivät sen, mitä yksittäiset pankit eivät ole keksineet." Siitä voidaankin sitten edetä kysymään Mihin ihmeessä tarvitsemme valvovia virkamiehiä? Ainakaan tässä systeemikriisissä?
Eikä meillä täällä Suomessa systeemikriisi rajoitus ainoastaan finansseihin. Päivittäistavarakauppa, Kuntasektori tai oikeammin paikallishallinto ja sitä kautta SoTe ja Opetus- ja koulutus kaikilla tasoillaan, maatalous- ja metsäsektorit tulevat auttamatta mieleen. Kaiken huippuna puoluepoliittinen järjestelmämme, tämä kotoinen politbyrokratia jota äänestäjien protesti nyt kaltoin kohtelee.
Sillä talous on hyvinvoinnin pohja.
Ja huonosti toimiva talous on huonosti toimivan demokratian seuraus.
PS.
Pilkkominen ja paloittelu auttaisi finanssimarkkinan lisäksi myös päivittäistavarakaupassa ja "maatalousteollisuuden" (tie tuottajalta kuluttajalle) organisaatio- ja taustarakenteissa. Sen sijaan kuntapuolella ratkaisu olisi juuri päin vastainen. On yhdistettävä resursseja. Ilmeisesti tasapainoisten optimien löytäminen onkin meillä hakusessa.
PPS.
Suomella on nyt miljonan taalan paikka. Vielä hetken. Ei tyritä sitä perinteisellä nurkkakuntaisella, joustamattomalla kotiinpäinvedolla. Sehän nämä eduskuntavaalit hävisi. Katsottaisi nyt kerrankin kokonaisuuden tarpeita.
11 kommenttia:
Soittaakohan Jyrki nyt Ollilalle ja vaatii Bengt Holmströmin erottamista Nokian hallituksesta?
Autodidakti, kiitti kommentista
Tuskin. Ja taidat erehtyä? Jorma on kepulainen, eikä kokis ollenkaan.
Holmström kirjoitti selkokielellä koko homman.Nyt huolestuttaa onko tuleva valtiovarainministeri samalla tasolla.
Oliko Supon johtaja kokoomuslainen?
Vrt. http://www.nelonen.fi/uutiset/kotimaa/katainen-hy%C3%B6kk%C3%A4si-kovin-sanoin-supon-kimppuun-nato-asiassa
Entä jos Jykke soittaa MIT:hin. Ettei vaan menisi Holmströmin unelmat Nobelista taivaan tuuliin, kun ei ymmärrä nuoleskella oikeita tahoja. Kannattaisi ehkä ottaa mallia Ahtisaaresta. Tosin voihan tässä olla sellaiset arvovaltaiset tahot taustalla (USA?), joiden intresseihin lausunto sopii hyvin. Olen oppinut, että kannattaa usein pohdiskella motiiveja esiintuloille, entäpä, jos BH onkin seuraava valtiovarainministeri!?
OrNot
Ja yhdistettynä Nybergin raporttiin, sen pitäisi rautalangan vääntämiseksi jo olla riittävää? Mutta saapa nähdä.
Autodidakti
Ei ollut silloin. Mutta virkavapaalla nyt oleva ainakin on.
Valtionvarainministerin homma, niin arvovaltainen ja keskeinen kuin se onkin, on tuskin poliitikkojen halutuimpia posteja. Siksi siihen hyvin istuisi joku ulkopuolinen, jonka ei ole tarpeen miettiä seuraavia vaaleja. Mutta "teoreetikko"? Miksei, voisi olla hyväkin valinta.
Monet pankit ovat kansainvälisiä, vaikkapa meidän Nordeamme. Pääkonttorin sijoituspaikka ei vielä ratkaise sitä. Tuolla logiikalla pitäisi pienissä maissa olla vain pieniä pankkeja, jolloin niiden mahdollisuudet toimia kansanvälisillä pääomamarkkinoilla olisivat pienemmän kuin isojen maiden isoilla pankeilla. Eurooppalainen vakausmekanismi mahdollistaa sen, että myös Euroopasta voi syntyä kilpailua isoille Amerikkailaisille finnaissilaitoksille. Lainsäädäntö vakavaraisuudesta, valvonnasta ja myös tiedottaminen luototuksesta ja sen riskeistä pitää tehdä läpinäkyväksi, jotta USA:n tapaisia Lehdman Brothersin kaltaisia "äkkikuolemia" ei pääse syntymään.
Mitä toimivammat rahamarkkinat, sitä toimivamma hyödykemarkkinat, jotka taas hyödyttävät meitä vientivetoisena maana.
Pieni ajatusleikki: oletetetaan, että Etelä-Euroopan maista useampi yht´äkkiä jätettäisi kaiken lainoituksen ulkopuolelle - ko. maiden ostot muilta mailta loppuisivat kuin seinään ja he joutuisivat nopeasti reivaamaan julkisen sektorin alas ja muukin paikallinen kysyntä romahtaisi ja moni paikallinen yritys joituisi vaikeuksiin eikä voisi rahoittaa toimintaansa - seurauksena suurtyöttymyys. Vähitellen tilanteen pakottamana ko. maassa alkaisi toimia sisäinen rahoitusmarkkina ja välttämättömiä hyödykkeitä tuotettaisi kotimaisin voimin. Sen jälkeen vähitellen palkkataso alenisi ja myös syhtyisi yrityksiä, joilla olisi kilpailukykyä kansanvälisillä markkinoilla. Eli ko. maan suuruinen aukko olisi melko pitkään hyödykemarkkinoilla ja Suomikin menettäisi lähes kokonaan ja sen vientitulon, joka ko. maasta olisi saatu, mikäli järjestelmää ei olisi romutettu kertaheitolla, vaan hallitusti. On parempi, että ko. maassa on protesteja palkkatason alennuksia vastaan ja julkisen sektorin säästöjä vastaan kuin, että ne toteutetaan suurtyöttymyyden ja taluden täydellisen pysäyttämisen kautta.
Mike
Taisin todeta, että "Tässä globaalissa maailmassa tämä taas edellyttää jopa Eurooppaa laajempaa yksimielisyyttä."
Mutta Nybergiin viitaten, kuka sitten rahalaitoksia ja finanssimarkkinaa lopulta valvoo, jos kehenkään ei voi uskoa eikä luottaa? On turha kuvitella, että " Lainsäädäntö vakavaraisuudesta, valvonnasta ja myös tiedottaminen luototuksesta ja sen riskeistä pitää tehdä läpinäkyväksi, jotta USA:n tapaisia Lehman Brothersin kaltaisia "äkkikuolemia" ei pääse syntymään." koskaan olisi riittävää.
Mutta ilmeisesti tarvitaan joko kansainvälinen, tiukka finanssimarkkinalaki, joka pitäisi sisällään edellyttämäsi (ja jota on turha odotella ainakaan seuraavaan 100 vuoteen), globalisaation purku ja protektionistiseen maailmantalouteen palaaminen, kunnon sota tai rahajärjestelmämme täydellinen remontti.
http://www.michaeljournal.org/myth.htm
Hakki, olen pilkkomisesta ja paloittelusta hyvin samaa mieltä noilla mainitsemillasi toimialoilla. Suuruuden ekonomia ei ole mikään luonnonlaki eikä muutenkaan mikään oikotie onneen.
Jättiläiskoko mahdollistaa monopoleja, vaarallisia riskikeskittymiä eikä huono hallinto sekään parane organisaation/yrityksen koon kasvaessa.
Kuntapuolella ymmärrän resurssien yhdistämisen vaikkapa terveyspalveluissa mutta ei sekään vaadi kuntakoon kaavamaista<(b> suurentamista kuntaliitoksilla. Lukuisia muitakin yhteistyön muotoja on olemassa. Ja terveyspalvelujen pullonkaulatkin ovat muualla kuin pelkässä pienessä kuntakoossa
Ja mitä tulee tuollaisten harvojen (40-50 kpl) megakuntien/maakuntien perustamiseen niin miksi ei saman tien sulauteta kaikki kunnat suoraan valtioelimiin ja valtioon?
Pitäisi enää löytää vain jostain se albertspeer organisoimaan koko juttu :)
Korjaan edellisen kirjoitukseni virheen - väärän lihavoinnin lopetusmerkin.
albertspeer
Pienet kunnat poistavat samalla vaalisalaisuuden ja sitä kautta vääristävät päätöksenteon, aiheuttavat sisäänpäin kääntynyttä nurkkakuntaisuutta ja ovat omiaan estämään muutoksen ja kehittymisen. Ja vaikka esimerkki onkin eräässä mielessä vähän kauempaa haettu, ovat samalla aikaansaamassa pedofilia-tyyppisiä ilmiöitä, "sisäsiittoisuutta" ja "lahkolaisuutta" kunnissakin.
Kovasti tunnut "pelkäävän" kuntakoon suurentamista. Miksi? Kunnat ovat sellaisen historian tuote, jolloin ei ollut valtaväyliä, ei puhelimia, ei televisioita. Ne todella olivat määrätyn, suhteellisen pienen maantieteellisen alueen tärkeitä yksiköitä. Nyt kaikki välimatkat ovat tulleet merkityksettömiksi. Kansalaisten kulttuuria leimaa enemmän TV, ei suinkaan kunta jossa asuvat. Siitä on tullut se talo, jossa on vaakuna ja virkamiehiä töissä.
Esimerkiksi juuri SoTe ja opetussektorilla kunnista on tullut osittain kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun este. Enkä nyt puhu vain pienistä kunnista. Olen vuosikymmeniä ihmetellyt sitä suurta viisautta mihin yhdessä kaupungissa "pääkaupungissa" tarvitaan 4 kuntaa?
Siispä 40-50 itsehallinnollista maakuntaa ajaa nykyään saman asian kuin yli 450 kuntaa vielä 10 - 15 vuotta sitten. Miksi ei?
PS.
Sitä paitsi. Maakunnat ovat jo olemassa. Niiden tarvitsee vain ottaa lisäksi kuntien nykytehtävät ja rakentaa virkamieskoneistoa ohjaamaan kansalaisten itsehallintoelimet.
Lähetä kommentti