Protesti on esitetty. On remontin aika.

Kun Esko Aho keväällä 1991 teetti ryhmätöitä hallitusohjelmaksi Suomi oli jo hyvää vauhtia syöksymässä vuosisadan syvimpään lamaan. Aikaa hukattiin. Ei siihen ollut varaa silloinkaan. Ei ole nytkään.

Suomessa, Euroopassa ja maailmassakin epävarmuus on kahdessakymmenessä vuodessa, ja korostetusti parina viimeisenä olennaisesti lisääntynyt. Kaikenkarvaiset myrskypilvet nousevat. Kun vaalien jälkeen on olemassa vain yksi todellinen hallitusvaihtoehto toivoisi, että nyt ei uutta alkua pilata samalla turhalla tavalla kuin 20 vuotta sitten.

Suunnitella pitää mutta kaikkeen tulevaan ei voi, ei kannata, eikä pidä varautua. Yhteinen visio siitä mihin tavoitellaan hallituskauden lopulla päästävän ja minkä asioiden osalta, riittää hyvin. Missään tapauksessa ei nyt avautunutta mahdollisuutta pidä pilata siksi, että pyrittäisi aikaansaamaan samanlainen hallitusohjelman pakkopaita kuin viimeisin.

Etujärjestölobbarit kiertävät taas erityisesti persujen, kokiksien ja demareiden puoluetoimistoja,  päätyen lopulta varmaan Säätytaloon. Blogaajilla ei ole etujärjestöjä, lobbareista tai Säätytaloon kutsuista nyt puhumattakaan. Yksityisenä kansalaisena ojentaisin tulevalle hallitusyhteistyölle auttavan käteni.

Hallitusohjelman pohjapaperiksi:

1. Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


2. Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


3. Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään tasaisesti kaikilta aloilta. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä.


4. Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.


5. Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjitusten määrästä.


6. Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.


7. Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.


8. Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekäisyydet poistetaan.


9. Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennenkuin lait säädetään. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa. Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.


10. Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.

Nyt hallitukselta vaaditaan poliittista johtajuutta. Virkamiesmäisyys tai pelkkä asiajohtaminen ei äänestäjille enää riitä. Nyt kansa kaipaa visionääristä ja innostavaa johtajuutta.