Osaamisen vai aivojen vientiä

Suomi ei elä matkailulla ja päivittäistavarakaupalla. Ei edes palvelulla yleensä. Paitsi jos pystymme kehittämään sellaista palvelua, josta joku maamme rajojen ulkopuolelta meille maksaa. Sen rahan ei tarvitse tulla EU:n ulkopuolelta ei edes EMU:n ulkopuolelta. Riittää kun se tulee Suomen rajojen ulkopuolelta. Tuo tänne lisäarvoa jolla voimme ostaa tarvitsemiamme raaka-aineita ja tarvikkeita ulkomailta. Kansallisella kauppataseella ei ehkä enää ole merkitystä? Mutta vaihtotaseella edelleen on.

Viimeiset 90 vuotta olemme rakentaneet teollisuutta, suurteollisuutta ja erityisesti metsäteollisuutta elämisemme ehdoksi. Ensin lähti TEVANAKE-teollisuus. Sitten autonvalmistusta, laivanrakennusta, konepajoja, elektroniikkaa. Nyt sitten ei kuulemma metsäteollisuuskaan enää elätä. Koneita ja tehtaita suljetaan. Markkinat siirtyvät Atlantin ympäristöstä Tyynen meren ympäristöön. Millä maahamme jäävät eläisivät jatkossa?

Neuvostoliiton romahtaminen ja sitä seuranneet muutokset maailmantaloudessa mahdollistivat globalisaation alkamisen toden teolla. Tuotetaan siellä missä on halvinta. Myydään sinne missä maksetaan eniten. Koko maailma on avoin. Jotta voitaisi tuottaa täytyy investoida. Jotta voi investoida tarvitaan rahaa. Ja rahan, pääoman, liike on myös vapaata. Siirretään sitä sieltä missä se ei tuota sinne missä voitto on maksimoitavissa.

Omistajuudella ei ole väliä. Kansallinen vai kansainvälinen, sama se? Nokiako sumensi silmät? Sillä on merkitystä kuka tai ketkä tekevät päätökset ja ennen kaikkea kenellä on rahat. Ja toivottavasti Suomen ”kruununjalokivistä” - yhdessä rakennetuista teollisuusyrityksistä - myynneistä tuloutetut rahat ovat tallessa, käytettävissä meidän ja lastemme elämisen ehtojen ylläpitämiseen. Sitten kun investointeja tarvitaan. Sekin aika kun tulee.

Nyt kun teollisuutemme lyödään tai on jo lyöty lihoiksi meidän pitäisi kuulemma elää palvelulla ja osaamisen viennillä. Siis aletaan viedä osaamista. Osaamisen viennistä vaan tulee liian nopeasti ja liian usein aivovientiä. Ja kun riittävän kauan aivoja viedään, ei enää ole ole osaamista, jota viedä. Osaajat muuttavat maasta tai ainakin siirtävät rahansa turvaan muualle, eivätkä ainakaan sitä enää tänne investoi. Miksi pitäisikään? Eiväthän ne tuota. Nopeasti mieleen tulevista esimerkeistä MySQL ja Jaiku? Mitä näitten osaamisesta tuloutuu maamme talouselämälle pitkässä juoksussa?

Kun nyt olemme vuosikymmeniä investoineet valtion miljardituilla Lappiin, saadaan vihdoin tuloja Lapin hangilta. Ja hyvä niin. Nyt sitten pitäisi tuotteistaa kevät, ja kesä ja syksy. Aurinko ja sateet. Ja kyllä sekin varmasti tehtävissä on, kun toimeen tartutaan. Ja sitten olisi vielä tuotteistettava Pohjanmaa, Kainuu, Pohjois-Karjala, Uusimaa ja mitä niitä sitten onkaan. Avainsana on tuotteistaa ja saada niistä rahaa. Ja kun matkailutuloista tällä hetkellä noin puolet tulee Uudeltamaalta töitä riittää. Varsinkin jos liikematkailu hiipuu, Suomen tuotannollisen toiminnan hiipuessa. Sitä se noin puolet matkailutulosta nimittäin on. Liikematkailua.

Matkailu on lisäksi äärimmäisen suhdanneherkkä toimiala. Sen osoitti aika ennen EMUa. Silloin matkailubusiness tapettiin valtion suosiollisella myötävaikutuksella metsäteollisuuden edellyttämillä toistuvilla devalvaatioilla joka 5. – 10.vuosi. Ja valuuttakurssien muutokset ovat edelleen mahdollisia. Suhdanneherkkyyden osoittivat myös sodat. Eivätkä yksin sellaiset, joissa itse olimme osallisina. Kansainvälisen epävarmuuden lisääntyessä matkailu kärsii ensimmäisenä. Ja ilmastonmuutos hävittää niitä lumia myös Lapista.

Voidaksemme vakuuttua siitä, että elämme palvelulla meidän pitäisi kyetä estämään osaajien muuttaminen maasta ja huolehtia siitä, että heidän rahansa myös tänne jäisivät. Riittävän suuressa määrin.