Kuka muuten kysyi ja mitä kun naapurin presidentti otti kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen? Eipä siinä mitään uutta tai yllättävää toteavat ulkoministeri ja pääministeri. Eipä niin. Ja onhan meillä se optio. Onhan?Hei herra pääministeri! Hei herra ulkoministeri! Se juna meni jo! Jos Natoon olisi haluttu liittyä sen olisi jo pitänyt tapahtua muutama vuosi sitten. Se on tällä erää jo mennyt mahdollisuus. Pietarin paikka ei ole muuttunut, mutta naapurin itsetunto, jopa uho on noussut. Ja Pietari kasvaa. Lisäksi: menkää vaikka Google Earthilla katsomaan mitä Kannaksen länsirannalle ja Suomenlahden etelärannalle on jo rakennettu. Seuratkaa mitä muuta sinne on suunnitteilla. Ja ymmärtäkää millä tavalla Venäjän nykyhallinto rakentaa demokratiaansa, miten vähemmistöoikeuksia kunnioitetaan, miten valtion varallisuus keskittyy ja kasvaa, miten äänenpainot kovenevat.Ollaan nyt realisteja; kaikki itsenäisen Suomen syntymisen ja säilymisen kohtalonhetket liittyvät venäjän/neuvostoliiton heikkouden hetkiin. Sekä vapaus/kansalaissodassa, talvisodan loppunäytöksessä että jatkosodan päättyessä muut asiat olivat tulleet tärkeämmiksi kuin ne muutamat liitettävissä olevat neliöt Suomen niemellä. Muut asiat (ja itsepäisen hullut suomalaiset) estivät jo päätetyt ratkaisut.
Neuvostoliiton juuri hajottua tai tätä seuranneessa epäjärjestyksessä Nato-jäsenyys olisi ollut mahdollista. Mutta sitä emme halunneet. Meillä turvallisuusratkaisuksi hyväksyttiin EU . Natosta ei silloin keskusteltu, ei ole uskallettu keskustella sen jälkeen, eikä se keskustelu enää kannata.
Nyt on tarvittaessa jatkettava itsenäisellä puolustuksella yhdistyneessä Euroopassa. Ja toivotaan, että EU on todella turvallisuusratkaisu. Muille se lienee enintään maatalouspoliittinen ratkaisu.
Wolf H. Halstin aikoinaan, tosin liian myöhään julkaistun kirjan “Suomen puolustaminen” ilmaisemat realiteetit edellytyksistämme turvata itsenäisyytemme pitävät onneksi edelleen paikkansa. Ehkä nyt yli kuudenkymmenen vuoden jälkeen voisimme ottaa ne huomioon.
Pidetään samalla omasta puolustuskyvystämme mahdollisimman hyvää huolta. Toivottavasti sitä ei nyt tarvita.
Kuka muuten kysyi ja mitä?
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Putin ja Isovenäläinen itsetunto
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti