Eihän tuo lause "Nyky-yhteiskunnassa julkisen vallan tehtävä ei ole tuottaa" sinänsä mikään fakta ole vaan subjektiivinen mielipide. Lisäksi ongelmana esittämällesi mallille on infrastruktuuri, jossa helposti muodostuu monopoli. Voi ajatella että yhteiskunnan omistuksessa noilla on sentään ainakin "olevinaaan" joku kontrolli. Terveydenhuolto on myös järjestelmä jossa vaarana on joku Yhdysvaltain tyylinen järjestelmä, jossa muistaakseni kolmasosa kansasta (ja nimenomaan pienituloisista ja köyhistä) on kokonaan terveydenhuollon ulkopuolella. No Barack Obamahan on sitä nyt rukkaamassa - jos pystyy.
Kartellit ja monopolit on vaarana noissa yksityistämis- jä ulkoistusmalleissa. Mutta sitten taas vaarana noissa yhteiskunnalistamismalleissa on nyt jo esille tullut korruptio ja muu valvonnan vaikeus ja puute. Myönnän että yhtälö on vaikea. Mutta ihan 100% en silti allekirjoittasi tuota teesiäsi kaiken tuottamisen ulkoistamisesta yksityiselle sektorille. Mielipiteenä se on toki ihan validi mutta ei mielestäni välttämättä faktana.
Vähitellen palaillaan pikaiselta instant-lomalta. En muuten aiemmin ollut Ruotsin Hallandissa käynytkään. Ihan suositeltava osa entistä isänmaatamme. ;-)
Olen muuten kommenttisi osalta kanssasi samaa mieltä. "Mutta ihan 100% en silti allekirjoittaisi tuota teesiäsi kaiken tuottamisen ulkoistamisesta yksityiselle sektorille." Ihmisen peruspalvelujen siirtäminen yksityisen sektorin tuottamaksi edellyttää TOIMIVIA markkinoita. Toimivat markkinat taas vaativat riittävää kysyntää ja tarjontaa. Ja useimmissa tapauksissa maamme eri alueet ovat tähän aivan liian pieniä. Paras-hankkeen (vai mikä sen nimi sitten lieneekin) edellyttämä 20.000 väestöpohja ei käytännössä tule riittämään mihinkään muuhun, kuin ns. päättäjien omantunnon rauhoitteluun.
Mutta koska olen vakuuttunut pääteesini oikeellisuudesta "ideaalissa tilanteessa" herättäisin ihan toisen kysymyksen. Erityisesti SoTe-alalla kieli ja kulttuuri ovat asiakkaan saaman hyödyn ja palvelun toteutumisen ja onnistumisen kannalta keskeisiä. Nyt näyttää siltä, että kasvava määrä SoTe-alan henkilöstöä ei välttämättä suomea puhu. Edes sellaisella tasolla, että potilas ymmärtäisi annetut ohjeet. Puhumattakaan diagnoosin usein edellyttämästä keskinäisestä kommunikoinnista.
Mutta sitten pointti: Pitäisikö meidän mielestäsi keskittyä SoTe-henkilökunnan tehokkaampaan "kotouttamiseen" vai julkisen puolen SoTe-henkilökunnan palkkatason nostamiseen?
Lääkärin ammattin harjoittamiseksi Suomessa tarvitsevat tietääkseni esimerkiksi ulkomaalaiset lääkärit riittävän suomenkielen taidon. Olen tavannut kiinalaisen Suomessa tohtoriksi väitelleen lääkärin joka puhui hyvin englantia mutta ei läpäissyt lääkärin lupiin tarvittavaa suomenkielen tenttiä (oli muuten taitava akupunkturisti!) . Minusta jonkinlaista suomenkielen taitoa voitaneen edellyttää kaikilta Suomeen pysyvästi asettautuvilta ammatista riippumatta. Myös isoperheisiltä ulkomaalaisäideiltä vaikka lapsilisillä ja sossun rahoilla yrittäisivätkin elää. Ihan tarkkaa mielipidettä minulla ei ole ole minkälaista aikataulua olisi kohtuullista tuollaisilta kotouttamistoimilta odottaa kun en olen asiantuntija. AInakin oma isäni joutui aikoinaan opettelemaan suomenkielen ja se oli aikoinaan jopa edellytys Suomen kansalaisuuden saamiselle (suomenkielen taidon oppi jo 1940-luvulla mutta kansalaisuuden sai v 1956). Silloin v 1956 kansalaisuuden saamista varten selvitettiin myös rikoksista vapaa elämä ja kyky tulla toimeen omilla ansioilla, ettei olluit maksamattomia veroja ja rikoksista vapaa menneisyys. Nykyäänhän pääsee käsittääkseni kansalaiseksi melkein kuka tahansa vain muutaman vuoden (5 v?) asumisella täällä eikä kukaan edes vaadi mitään kunnon kielitaitoa.
Olen seurannut sivusta yksityisiä kilpailutettuja vanhusten hoitokoteja. En ole vieläkään ihan vakuuttunut että se mikään ratkaisu on. Ainakaan nille vanhuksille jotka eivät omilla tuloillaan tai varoillaan kykene maksamaan täyskatteellisia hoitomaksuja. Kas kun keskimääräiset eläkkeemme ovat vieläkin aika vaatimattomat. Enemmänkin tulee mieleen eräänlainen "Endlösúng" kun yhteiskunta kilpailuttaa nuo hoitolaitokset "lähes kuoliaaksi". Jos hoitokodeissa vanhusten vaipat vaihdetaan kerran vuorokaudessa ja vangit ja lehmätkin saavat enemmän ulkoilua niin jotain on kovasti pielessä. Kuten sinäkin tiedät yksityinen hoitokoti joutuu huolehtimaan koko ajan että viivan alle jää jotain niin yhteiskunnan omistama hoitokoti voi sittenkin toimia hetken aikaa vaikka miinuksella.
Minulla ei ole suurta ymmärrystä ulkoistukselle tai yksityistämiselle - olen nähnyt liikaa järkyttäviä esimerkkejä. Kas kun kovasti pelkään ettei sitä ideaalista tilannetta josta puhut ole sittenkään olemassa. MInusta kovin suuret kokeilut ihmisten terveydenhoidolla tai vanhusten hoidolla tai vaikkapa lasten päivähoidolla eivät ole hyväksyttäviä. Jos julkinen liikenne, katsastus tai tienpito yms kilpailutetaan, ulkoistetaan ja yksityistetään siinä ei kuitenkaan ole ihmiset pelinappuloina.
Mutta kuten jo totesin kyse on minun mielestäni mielipiteistä ei faktoista - ei minunkaan puoleltani.
Ai niin, Heitän vielä haastellisen lisän keskusteluun. Kaikille aktiivi-iläisille himo-ulkoistajille ja yksityistäjille suosittelen aina että mitäpä jos alkaisimme heti ensimmäiseksi ulkoistaa ja yksityistää koko pikkulasten päivähoidon ja tehdään siitä täyskatteellinen bisnes. AIkamoinen on ollut vastustus heti kun usein se onkin kapsahtanut omaan nilkkaan.
Minulla omakohtaiset kokemukset rajoittuvat pitkälti lasten päivähoitoon.
Toiminnallisesti en ole juurikaan havainnut eroa yksityisen ja julkisen osalta. Täyskatteellisia eivät päiväkodit kieltämättä olleet, vaan osin toimineet kaupungin ostopalveluna. Eivät ne myöskään ole olleet bisneksiä siinä mielessä, että niillä kukaan rikastuisi.
Tässä muutama vuosi sitten jouduin työkseni arvioimaan mm. yksityisten päiväkotien kannattavuuden edellytyksiä. Niitä ei markkinahinnoilla, tavanomaisilla hoitomaksuilla ja toimintaa rajoittavilla laeilla ja säädöksillä yksinkertaisesti ollut. Tuskinpa tilanne siitä mihinkään on muuttunut.
Markkinahinnat muuttuvat ja käsitykset hoitomaksun tavanomaisuudesta samoin. Voi ainakin esittää kysymyksen siitä onko rajoittavissa laeissa ja säädöksissä myös tarkistamisen varaa?
Endlösungia, jopa positiivisesti ajateltuna, saamme kyllä odottaa maailman ääriin. Optimia kun ei sitä ennen löydy.
Mitä pienempi markkina, sitä suuremmat ongelmat vaikeudet liittyvät yksityistämiseen. Ja jos ajattelemme mielipidettäsi "kovin suuret kokeilut ihmisten terveydenhoidolla tai vanhusten hoidolla tai vaikkapa lasten päivähoidolla eivät ole hyväksyttäviä." Ei kai sitä vastaan voi olla. Mutta monopoli myös tällä herkällä alueella luovat väistämättä tehottomuutta ja laaduttomuutta, vaikka hyvät edellytykset tehokkaaseen ja laadukkaaseen toimintaan ovat mitä parhaat. Päälle vielä työtyytyväisyys- ja palkkausasiat, jotka eivät liene korkeimmillaan näillä aloilla.
Päästään siis ensimmäiseen yhteiseen tekijään, johtamiseen. Enkä nyt tarkoita työn johtamista. Poliittisen johtamisen kyvyttömyyskö tässä muodostaa keskeisimmän ongelman? Minun mielestäni kyllä. Se johtamismalli on tullut tiensä päähän.
@Granpalgor Ollessani saksanmaalla oppilasvaihdossa tutor-maikkamme piti yhteiskunta ja kulttuuri -kurssia. Tällöin vertailimme maiden eroja ja yksi mielenkiintoisimmista väitteistä, niinkuin minä sen ymmärsin, oli että Saksassa on (2006) Euroopan alhaisin syntyvyys. Syyksi kerrottiin, että kellään "normaalilla" perheellä ei yksinkertaisesti ollut varaa hankkia muksuja. Siinä vertailtiin elinkustannuksia ja todettiin että Suomessa on ruoka kallista ja bensa vähän kalliimpaa kuin Saksassa, mutta kunnallinen päivähoito on tuloista riippuvainen, max 200 eskoa kuussa/lapsi. Tähän ope sitten silmät pyöreinä, että "Onko teillä valtion puolesta päivähoito?" ...ja seuraavaksi kertoi, että Saksassa on alueellisia vaihteluita, mutta läntisessä etelässä jossa itse olin vertailukelpoinen luku, minkä opettaja sanoi, päivähoidon kustannuksiksi, oli 1000 euroa/kk/kakru! Katukuva vahvisti, sen minkä kurssi kertoi. Vain maahanmuuttajat lisääntyivät saksassa, alkoi olla 3-polven maahanmuuttajia (ei saksan kansalaisia virallisesti). Ns. Saksalaisissa lapsiperheissä isät/äipät 40 yli ja muksu rattaissa. Yksi omista solukämppiksistä tuolloin 27 vuotias yliopisto-opiskelija, jonka tyttöystävä asui pohjoisesta ja reissasivat vuoroviikonlopuin toistensa luona. Tämä kämppikseni oli 3 vuotta asunut solussa ja kun kysyin eikö tuollainen reissaaminen tule kalliiksi, että mikseivät muuta yhteen, vastaus oli, että ei ole mitään käytännön edellytyksiä. tyttöystävä oli parturikampaaja ja kämppis oli duunissa opiskeluiden ohella ihan osaamistaan vastaavissa tehtävissä, eli ei marketin kassana. Muita saksalaiselle taysin käsittämättömiä asioita olivat opintotuki, mitä ei tarvitse maksaa takaisin. Kysyttiin ihan suoraan, että vakavissaanko valtio maksaa opiskelusta, antaa ilmaista rahaa?
Subjektiivista päivähoito-oikeutta käytetään niin räikeästi väärin Suomessa, että itse olen ankarien kiristystoimien kannalla. Lapsiperheiden on tässä maassa aivan turha valittaa! Periaatteessa olen sitä mieltä, että myös opiskelijoiden on turha valittaa, mutta käytännössä, jos saksalaisia on 80M ja meitä 5M, ei ole vaikeaa ymmärtää mitä pitää tehdä sivistyksen suhteen kansakunnan säilyttämiseksi kilpailukykyisenä.
Eurooppalaiselle: Otin tuon lasten päivähoidon ihan piruuttani esimerkiksi. Miksi? En minäkään vastaan ole. Nykyisillä aktiivi-ikäisillä on lapsia päivähoidossa ja koulussa jne ja nostavat lapsilisiä yms tulonsiirtoja. Ja todennäköisesti ovat juuri kertomallasi tavalla opiskellessaan saaneeet opintotukea asumislisineen yms.
Olen usein kuullut juuri tulon ikäisten hyvin itsekkäästi puhuvan työttömien, vanhusten ja sairaiden erilaisten hoitojen, eläkkeiden ja etuuksien "tehostamisesta" joka valitettavasti usein olisi tarkoittanut vain noiden kaventamista. Kun olen ottanut keskusteluun mukaan heidän itsensä samaan aikaan nostamat melkosien korkeatkin tulonsiirrot tyrehtyy keskustelu melkein heti. He nyt eivät vain ole jotenkin muistaneet tai ottaneet huomioon itsekin hyötyvänsä järjestelmästämme.
Olen samaa mieltä eurooppalaisen kanssa siitä että kohtuullisen hyvänä pysynyt syntyvyys ja naisten korkea työssäkäynti yms ovat seurausta (minunkin mielestä) onnistuneesta lainsäädännöstö ja sosiaalipolitiikasta. Kyllä keski-Euroopassa on edelleen paljon Suomea enemmän naisen ura tuota Kueche, Kirche, Kinder linjaa. Enkä minä ainakaan haluaisi palauttaa yhteiskuntaamme sille linjalle.
7 kommenttia:
Eihän tuo lause "Nyky-yhteiskunnassa julkisen vallan tehtävä ei ole tuottaa" sinänsä mikään fakta ole vaan subjektiivinen mielipide. Lisäksi ongelmana esittämällesi mallille on infrastruktuuri, jossa helposti muodostuu monopoli. Voi ajatella että yhteiskunnan omistuksessa noilla on sentään ainakin "olevinaaan" joku kontrolli. Terveydenhuolto on myös järjestelmä jossa vaarana on joku Yhdysvaltain tyylinen järjestelmä, jossa muistaakseni kolmasosa kansasta (ja nimenomaan pienituloisista ja köyhistä) on kokonaan terveydenhuollon ulkopuolella. No Barack Obamahan on sitä nyt rukkaamassa - jos pystyy.
Kartellit ja monopolit on vaarana noissa yksityistämis- jä ulkoistusmalleissa. Mutta sitten taas vaarana noissa yhteiskunnalistamismalleissa on nyt jo esille tullut korruptio ja muu valvonnan vaikeus ja puute. Myönnän että yhtälö on vaikea. Mutta ihan 100% en silti allekirjoittasi tuota teesiäsi kaiken tuottamisen ulkoistamisesta yksityiselle sektorille. Mielipiteenä se on toki ihan validi mutta ei mielestäni välttämättä faktana.
IsoIgor
Vähitellen palaillaan pikaiselta instant-lomalta. En muuten aiemmin ollut Ruotsin Hallandissa käynytkään. Ihan suositeltava osa entistä isänmaatamme. ;-)
Olen muuten kommenttisi osalta kanssasi samaa mieltä. "Mutta ihan 100% en silti allekirjoittaisi tuota teesiäsi kaiken tuottamisen ulkoistamisesta yksityiselle sektorille." Ihmisen peruspalvelujen siirtäminen yksityisen sektorin tuottamaksi edellyttää TOIMIVIA markkinoita. Toimivat markkinat taas vaativat riittävää kysyntää ja tarjontaa. Ja useimmissa tapauksissa maamme eri alueet ovat tähän aivan liian pieniä. Paras-hankkeen (vai mikä sen nimi sitten lieneekin) edellyttämä 20.000 väestöpohja ei käytännössä tule riittämään mihinkään muuhun, kuin ns. päättäjien omantunnon rauhoitteluun.
Mutta koska olen vakuuttunut pääteesini oikeellisuudesta "ideaalissa tilanteessa" herättäisin ihan toisen kysymyksen. Erityisesti SoTe-alalla kieli ja kulttuuri ovat asiakkaan saaman hyödyn ja palvelun toteutumisen ja onnistumisen kannalta keskeisiä. Nyt näyttää siltä, että kasvava määrä SoTe-alan henkilöstöä ei välttämättä suomea puhu. Edes sellaisella tasolla, että potilas ymmärtäisi annetut ohjeet. Puhumattakaan diagnoosin usein edellyttämästä keskinäisestä kommunikoinnista.
Mutta sitten pointti: Pitäisikö meidän mielestäsi keskittyä SoTe-henkilökunnan tehokkaampaan "kotouttamiseen" vai julkisen puolen SoTe-henkilökunnan palkkatason nostamiseen?
Lääkärin ammattin harjoittamiseksi Suomessa tarvitsevat tietääkseni esimerkiksi ulkomaalaiset lääkärit riittävän suomenkielen taidon. Olen tavannut kiinalaisen Suomessa tohtoriksi väitelleen lääkärin joka puhui hyvin englantia mutta ei läpäissyt lääkärin lupiin tarvittavaa suomenkielen tenttiä (oli muuten taitava akupunkturisti!) . Minusta jonkinlaista suomenkielen taitoa voitaneen edellyttää kaikilta Suomeen pysyvästi asettautuvilta ammatista riippumatta. Myös isoperheisiltä ulkomaalaisäideiltä vaikka lapsilisillä ja sossun rahoilla yrittäisivätkin elää. Ihan tarkkaa mielipidettä minulla ei ole ole minkälaista aikataulua olisi kohtuullista tuollaisilta kotouttamistoimilta odottaa kun en olen asiantuntija. AInakin oma isäni joutui aikoinaan opettelemaan suomenkielen ja se oli aikoinaan jopa edellytys Suomen kansalaisuuden saamiselle (suomenkielen taidon oppi jo 1940-luvulla mutta kansalaisuuden sai v 1956). Silloin v 1956 kansalaisuuden saamista varten selvitettiin myös rikoksista vapaa elämä ja kyky tulla toimeen omilla ansioilla, ettei olluit maksamattomia veroja ja rikoksista vapaa menneisyys. Nykyäänhän pääsee käsittääkseni kansalaiseksi melkein kuka tahansa vain muutaman vuoden (5 v?) asumisella täällä eikä kukaan edes vaadi mitään kunnon kielitaitoa.
Olen seurannut sivusta yksityisiä kilpailutettuja vanhusten hoitokoteja. En ole vieläkään ihan vakuuttunut että se mikään ratkaisu on. Ainakaan nille vanhuksille jotka eivät omilla tuloillaan tai varoillaan kykene maksamaan täyskatteellisia hoitomaksuja. Kas kun keskimääräiset eläkkeemme ovat vieläkin aika vaatimattomat. Enemmänkin tulee mieleen eräänlainen "Endlösúng" kun yhteiskunta kilpailuttaa nuo hoitolaitokset "lähes kuoliaaksi". Jos hoitokodeissa vanhusten vaipat vaihdetaan kerran vuorokaudessa ja vangit ja lehmätkin saavat enemmän ulkoilua niin jotain on kovasti pielessä. Kuten sinäkin tiedät yksityinen hoitokoti joutuu huolehtimaan koko ajan että viivan alle jää jotain niin yhteiskunnan omistama hoitokoti voi sittenkin toimia hetken aikaa vaikka miinuksella.
Minulla ei ole suurta ymmärrystä ulkoistukselle tai yksityistämiselle - olen nähnyt liikaa järkyttäviä esimerkkejä. Kas kun kovasti pelkään ettei sitä ideaalista tilannetta josta puhut ole sittenkään olemassa. MInusta kovin suuret kokeilut ihmisten terveydenhoidolla tai vanhusten hoidolla tai vaikkapa lasten päivähoidolla eivät ole hyväksyttäviä. Jos julkinen liikenne, katsastus tai tienpito yms kilpailutetaan, ulkoistetaan ja yksityistetään siinä ei kuitenkaan ole ihmiset pelinappuloina.
Mutta kuten jo totesin kyse on minun mielestäni mielipiteistä ei faktoista - ei minunkaan puoleltani.
.
Ai niin, Heitän vielä haastellisen lisän keskusteluun. Kaikille aktiivi-iläisille himo-ulkoistajille ja yksityistäjille suosittelen aina että mitäpä jos alkaisimme heti ensimmäiseksi ulkoistaa ja yksityistää koko pikkulasten päivähoidon ja tehdään siitä täyskatteellinen bisnes. AIkamoinen on ollut vastustus heti kun usein se onkin kapsahtanut omaan nilkkaan.
Minulla omakohtaiset kokemukset rajoittuvat pitkälti lasten päivähoitoon.
Toiminnallisesti en ole juurikaan havainnut eroa yksityisen ja julkisen osalta. Täyskatteellisia eivät päiväkodit kieltämättä olleet, vaan osin toimineet kaupungin ostopalveluna. Eivät ne myöskään ole olleet bisneksiä siinä mielessä, että niillä kukaan rikastuisi.
Tässä muutama vuosi sitten jouduin työkseni arvioimaan mm. yksityisten päiväkotien kannattavuuden edellytyksiä. Niitä ei markkinahinnoilla, tavanomaisilla hoitomaksuilla ja toimintaa rajoittavilla laeilla ja säädöksillä yksinkertaisesti ollut. Tuskinpa tilanne siitä mihinkään on muuttunut.
Markkinahinnat muuttuvat ja käsitykset hoitomaksun tavanomaisuudesta samoin. Voi ainakin esittää kysymyksen siitä onko rajoittavissa laeissa ja säädöksissä myös tarkistamisen varaa?
Endlösungia, jopa positiivisesti ajateltuna, saamme kyllä odottaa maailman ääriin. Optimia kun ei sitä ennen löydy.
Mitä pienempi markkina, sitä suuremmat ongelmat vaikeudet liittyvät yksityistämiseen. Ja jos ajattelemme mielipidettäsi "kovin suuret kokeilut ihmisten terveydenhoidolla tai vanhusten hoidolla tai vaikkapa lasten päivähoidolla eivät ole hyväksyttäviä." Ei kai sitä vastaan voi olla. Mutta monopoli myös tällä herkällä alueella luovat väistämättä tehottomuutta ja laaduttomuutta, vaikka hyvät edellytykset tehokkaaseen ja laadukkaaseen toimintaan ovat mitä parhaat. Päälle vielä työtyytyväisyys- ja palkkausasiat, jotka eivät liene korkeimmillaan näillä aloilla.
Päästään siis ensimmäiseen yhteiseen tekijään, johtamiseen. Enkä nyt tarkoita työn johtamista. Poliittisen johtamisen kyvyttömyyskö tässä muodostaa keskeisimmän ongelman? Minun mielestäni kyllä. Se johtamismalli on tullut tiensä päähän.
@Granpalgor
Ollessani saksanmaalla oppilasvaihdossa tutor-maikkamme piti yhteiskunta ja kulttuuri -kurssia. Tällöin vertailimme maiden eroja ja yksi mielenkiintoisimmista väitteistä, niinkuin minä sen ymmärsin, oli että Saksassa on (2006) Euroopan alhaisin syntyvyys. Syyksi kerrottiin, että kellään "normaalilla" perheellä ei yksinkertaisesti ollut varaa hankkia muksuja. Siinä vertailtiin elinkustannuksia ja todettiin että Suomessa on ruoka kallista ja bensa vähän kalliimpaa kuin Saksassa, mutta kunnallinen päivähoito on tuloista riippuvainen, max 200 eskoa kuussa/lapsi. Tähän ope sitten silmät pyöreinä, että "Onko teillä valtion puolesta päivähoito?" ...ja seuraavaksi kertoi, että Saksassa on alueellisia vaihteluita, mutta läntisessä etelässä jossa itse olin vertailukelpoinen luku, minkä opettaja sanoi, päivähoidon kustannuksiksi, oli 1000 euroa/kk/kakru!
Katukuva vahvisti, sen minkä kurssi kertoi. Vain maahanmuuttajat lisääntyivät saksassa, alkoi olla 3-polven maahanmuuttajia (ei saksan kansalaisia virallisesti). Ns. Saksalaisissa lapsiperheissä isät/äipät 40 yli ja muksu rattaissa. Yksi omista solukämppiksistä tuolloin 27 vuotias yliopisto-opiskelija, jonka tyttöystävä asui pohjoisesta ja reissasivat vuoroviikonlopuin toistensa luona. Tämä kämppikseni oli 3 vuotta asunut solussa ja kun kysyin eikö tuollainen reissaaminen tule kalliiksi, että mikseivät muuta yhteen, vastaus oli, että ei ole mitään käytännön edellytyksiä. tyttöystävä oli parturikampaaja ja kämppis oli duunissa opiskeluiden ohella ihan osaamistaan vastaavissa tehtävissä, eli ei marketin kassana.
Muita saksalaiselle taysin käsittämättömiä asioita olivat opintotuki, mitä ei tarvitse maksaa takaisin. Kysyttiin ihan suoraan, että vakavissaanko valtio maksaa opiskelusta, antaa ilmaista rahaa?
Subjektiivista päivähoito-oikeutta käytetään niin räikeästi väärin Suomessa, että itse olen ankarien kiristystoimien kannalla. Lapsiperheiden on tässä maassa aivan turha valittaa! Periaatteessa olen sitä mieltä, että myös opiskelijoiden on turha valittaa, mutta käytännössä, jos saksalaisia on 80M ja meitä 5M, ei ole vaikeaa ymmärtää mitä pitää tehdä sivistyksen suhteen kansakunnan säilyttämiseksi kilpailukykyisenä.
Eurooppalaiselle: Otin tuon lasten päivähoidon ihan piruuttani esimerkiksi. Miksi? En minäkään vastaan ole. Nykyisillä aktiivi-ikäisillä on lapsia päivähoidossa ja koulussa jne ja nostavat lapsilisiä yms tulonsiirtoja. Ja todennäköisesti ovat juuri kertomallasi tavalla opiskellessaan saaneeet opintotukea asumislisineen yms.
Olen usein kuullut juuri tulon ikäisten hyvin itsekkäästi puhuvan työttömien, vanhusten ja sairaiden erilaisten hoitojen, eläkkeiden ja etuuksien "tehostamisesta" joka valitettavasti usein olisi tarkoittanut vain noiden kaventamista. Kun olen ottanut keskusteluun mukaan heidän itsensä samaan aikaan nostamat melkosien korkeatkin tulonsiirrot tyrehtyy keskustelu melkein heti. He nyt eivät vain ole jotenkin muistaneet tai ottaneet huomioon itsekin hyötyvänsä järjestelmästämme.
Olen samaa mieltä eurooppalaisen kanssa siitä että kohtuullisen hyvänä pysynyt syntyvyys ja naisten korkea työssäkäynti yms ovat seurausta (minunkin mielestä) onnistuneesta lainsäädännöstö ja sosiaalipolitiikasta. Kyllä keski-Euroopassa on edelleen paljon Suomea enemmän naisen ura tuota Kueche, Kirche, Kinder linjaa. Enkä minä ainakaan haluaisi palauttaa yhteiskuntaamme sille linjalle.
Lähetä kommentti