J'Accuse!

Syytän oikeusministeri Tuija Braxia, oikeusministeriötä ja Suomen hallitusta poliittisen korruptoinnin suosimisesta ja väärän todistuksen antamisesta GRECOlle Lahjonnan vastaiselle valtioiden ryhmälle.

Oikeusministeri on, sattuneesta hyvin konkreettisesta ja yhä vain jatkuvasta syystä, nimittänyt toimikunnan valmistelemaan puolue- ja vaalirahoitusta säätelevän lainsäädännön kehittämistä. Sen puheenjohtaja on oikeustieteen lisensiaatti Lauri Tarasti. Varapuheenjohtaja on vaalijohtaja Arto Jääskeläinen oikeusministeriöstä. Jäsenet ovat professori Sami Borg Tampereen yliopistosta, tutkija Anu Kantola Helsingin yliopistosta, lainsäädäntösihteeri Liisa Vanhala oikeusministeriöstä sekä eduskuntapuolueiden edustajat puoluesihteeri Sari Essayah, Suomen Kristillisdemokraatit, kansanedustaja Pekka Haavisto, Vihreä liitto, puheenjohtaja Eero Heinäluoma, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, puoluesihteeri Jarmo Korhonen, Suomen Keskusta, kansanedustaja Mats Nylund, Ruotsalainen kansanpuolue, puoluesihteeri Sirpa Puhakka, Vasemmistoliitto, kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner, Perussuomalaiset, ja puoluesihteeri Taru Tujunen, Kansallinen Kokoomus.

On pukki taas pantu kaalimaan vartijaksi. On käsittämätöntä, että toimikunnan enemmistö koostuu puolueiden edustajista. Mahdollisilla säädösmuutoksilla kun on suora vaikutus vain ja ainoastaan puolueiden toimintaan. Tämä tekee puolueista esteellisen valmistella lainsäädäntöä omassa asiassaan? Korostetusti tämä koskee puoluesihteereitä, joiden yhtenä keskeisimpänä tehtävänä on puolueen varainhankinta? Ja puheenjohtajaa koko puolueen ykkösenä. Tilaisuus tekee varkaan. Aina.

Kun media tiedusteli Lauri Tarastilta puolueiden edustajien läsnäolosta toimikunnassa, hän vetosi siihen käytännön asiantuntemukseen, joka puolueilla asiasta on. Samalla perusteella rikoslakia tulevaisuudessa uudistettaessa, rikollisten tai vähintään rikoksista tuomittujen tulee muodostaa toimikunnan enemmistö. Päätellen parhaillaan käytävästä vaali- ja puoluerahoituskeskustelusta, rinnastus ei ole lainkaan kaukaa haettu. Maan Tapa ei tällä tavalla muutu.

Tarvittaessa puolueiden edustajia voidaan toki kuulla asiantuntijoina. Mutta eiväthän he saa osallistua itseään koskevaan lainvalmisteluun, toimikunnan jäseninä. Sille emme ilmeisesti mitään mahda, että he saavat lopullisesti päättää asiasta?

Se, että mukana on vain kaksi yliopistomaailman edustajaa on jo sellaisenaan hämmästyttävää. Vielä enemmän kuitenkin hämmästyttää se, että vain toinen on edes tullut tunnetuksi vaalien ja vaalitulosten tutkijana. Toisen ollessa ilmeisesti lähinnä viestinnän tutkija. Kuitenkin vaali- ja puoluerahoituksen säätely on ensiarvoista kansalaisten luottamuksen säilyttämiseksi puoluejärjestelmään ja suomalaiseen demokratiaan.

Olettaisi maasta löytyvän useampiakin ja pätevämpiä valtio-opin, kansalaisten perusoikeuksien ja perustuslakien asiantuntijoita, joilla olisi tietoa ja osaamista tarkastella asiaa kansalaisten kokeman oikeudenmukaisuuden kannalta? Voisi kuvitella, että Helsingin Yliopistolta löytyisi alan asiantuntijoitakin? Ehkä jopa oikeuslaitoksellakin olisi annettavaa? Viestintä- ja mediatutkimus tuskin on vaali- ja puoluerahoituksen kriittisin alue? Eikä kai olisi poissuljettua pyytää ulkomaista asiantuntemusta vaikkapa GRECOlta?


Vastauksessaan 24.6.2009 antamassaan Oikeusministeriö toteaa: ”Vaali- ja puoluerahoitustoimikunta on laaja-alainen ja edustaa oikeusministeriön lisäksi kaikkia eduskunnassa edustettuina olevia puolueita sekä useita yliopistoja.” Kaksi yliopiston edustajaa ei ole useita yliopistoja. Eikä varsinkaan, kun toinen edustajista ei edes ole aihepiirin tutkija. Kun puhtaasti puolueista ja virkamiehistä koostuvaa toimikuntaa kutsutaan laaja-alaiseksi, hirvittää ajatella millainen olisi suppea-alainen toimikunta.

Edellä oleviin näkökulmiin tutustuminen ja niiden huomioiminen saattaisivat parantaa oikeusministeriön heikoksi kuvattua lainvalmistelutyön tasoa. Ettei toistettaisi samaa typeryyttä ja kansalaisoikeuksien kaventamista, joka koettiin sekä vaalirahoituskohun väliaikaisen pikapäätöksen että varsinaisen lain säätämisen osalta.

Perusongelmana ei suinkaan ole ollut yksittäisen edustajan yksityiseltä sektorilta saama vaalituki eikä edes sen liian suuri taso vaan se, että edustajat rikkoivat itse säätämäänsä lakia jättämällä saamansa vaalituen ilmoittamatta. Ja se, että kansalaisilla ei ole mahdollisuutta tutustua ehdokkaiden kytköksiin ulkopuolisiin tahoihin.

Määrittelemällä ehdokkaiden yksittäisille vaalituille katon ja jättämällä puolueiden vastaanottamilta tuilta katto määrittelemättä, asetetaan ehdokkaat eriarvoiseen asemaan puolueeseensa nähden. Halutessaan puolue voi pyrkiä varmistamaan itselleen sopivien ehdokkaiden läpimenon, keskittämällä rahallisen tukensa vain heille. Puolueen tukea ilman jäävän ehdokkaan vaalituen hankkimista sen sijaan on entisestään vaikeutettu.

On jälleen otettu askel puolueiden vallan kasvattamiseen, kansalaisten vallan kustannuksella.

Summa summarum:

Mitä tai keitä varten tätä lainsäädäntötarkennusta ollaan työstämässä?