On asioita, joita tällainen tavallinen tossunkuluttaja ei ymmärrä. Tai ymmärtää ja ”ymmärtää”, totta kai.
Yksi sellainen on nykyinen uuden, tulevan hallituksen toimenpidelistan rakentelu ja toimenpiteiden alkamisen rauhallinen odottelu. Kaikkea karmeaa sen odotetaankin tekevän. Veroastetta kiristetään 5 – 10 %, valtion ja kuntien menoja leikataan 5 – 10 % veroasteen kiristämisen lisäksi.
Hallituspuoluetta edustava eduskunnan puhemies väittää, että jopa valtion tämän vuoden budjetti on tyhjän päällä. Alijäämä lähes 10 %.
Tuotanto taantuu jopa nopeammin kuin edellisessä lamassa 1990-luvun alussa. Samoin vienti. Myös transitovientimme Venäjälle. BKT tippuu huippuvauhtia. Lisäksi perinteistä syömähammasta – metsäteollisuutta - kolottaa niin, että se ei enää näkyvissä olevassa tulevaisuudessa kuntoon tule. Sillä ei eletä. Uutta Nokiaa ei ole edes näköpiirissä, harvoinpa Loton päävoittokaan samalle pelurille kahta kertaa peräkkäin tulee.
Maailmaa koettelee suurin taloudellinen taantuma sitten 2. maailmansodan. Eurooppa, erityisesti Euroopan Unioni vielä odottelee ikiomaa rahoituskriisiään kunhan uusien Itä-Euroopan kansantaloudet alkavat poksahdella. Toivottavasti eivät ala, mutta todennäköiseltä sieltä koko Eurooppaan rantautuva dominoefekti näyttää. Niitten vaikutusta ei vielä ole edes leivottu "tulevan hallituksen" toimenpidelistaan. Ja aivan kuten viime lamassa, ainoa vahvaa kasvua osoittava toimiala on työttömyys.
Tällaisen pienen vientivetoisen maan tulevaisuuskin on siis täysin tyhjän päällä.
Samaan aikaan pääministeripuolue on menettänyt kaiken uskottavuutensa jo moneen kertaan kaikkien muitten, paitsi kiihkeimpien uskovaistensa joukossa. Koko hallitus etenee enää vain torjuntavoitosta torjuntavoittoon. Ottaa lisää lainaa 10 miljardia euroa vuodessa. Ja varautuu ottamaan lisää lainaa vielä pari kolme vuotta. Ja jatkaa saalistustaan. Ja hallinnointiaan. Miksi odottelemme?
Kriisissä odottelu on pahinta. Tekeminen, korjaavat toimenpiteet tai ainakin kriisin oireitten todettuja seurauksia rajoittavat ja ehkäisevät toimenpiteet pitää aloittaa niin aikaisin kuin mahdollista. Korjataan sitten ajan kuluessa lisää, tarvittaessa. Nyt on jo odoteltu ainakin lähes vuosi. Ja kasvatettu lainaa.
Onko meillä kansana ja valtiona todella tähän varaa? Odotella vielä pari vuotta ja yksi kesä ennen kuin aletaan tositoimiin? Kun samaan aikaan tiedossa on vain äärettömän mustaa tulevaisuutta? Joka mustuu hetki hetkeltä? Koska mitään ei tehdä.
Onko todella niin, että puolueitten eli poliittisen eliitin ns. poliittiset realiteetit ohittavat kaiken kansallisen järkevyyden ja kansalaisten edun? Mehän tiedämme jo etukäteen kuka on tämän leikin maksumies. Ja ketkä maksamiseen eivät osallistu.
PS.
Positiivista ajattelua edellä mainitussa kirjoituksessa on havainto, että voimme halutessamme tehdä jotain. Voimme erottaa hallituksen, hajottaa tarvittaessa eduskunnan ja jopa ennenaikaistaa eduskuntavaalit.
Ja ettei tarvitsisi kysyttäessä vastata siihen typerimpään kysymykseen: ”No mutta mikä muuttuisi?” Niin vastaus tässä samalla: ”Uusi hallitus alkaa tehdä edes jotain.”
Eagles fly singly
lauantai 13. kesäkuuta 2009
Tulevaa hallitusta etsimässä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Ihmeidentekijää odottanet ? Suomen Messias-Obamaa, joka muuttaisi veden viiniksi ja ruokkisi kansan. Kun viisi leipää ja kaksi kalaa riitti aikoinaan viidelle tuhannelle, olisiko Suomen kansa pelastettavissa viidellä tuhannella leivällä ja kahdella tuhannella kalalla !? Ainakin päiväksi.
Kaikki hallituskriittiset kovasti moittivat liialliseksi kokemaansa velanottoa. Urpilainen jopa haluaisi moittimansa velan päälle lisää velkaa. Isokallio näkee ympärillään typeryyttä ja osaamattomuutta, muttei kerro miten pitäisi tehdä oikein. Niinistö moittii, että tyhjän päälle tehdään salassa taloussuunnitelmia. Ei kuitenkaan paljasta sitä oikeaa toimintatapaa, millä Niinistön entisten amerikkalaiskollegojen subprimemarine nostettaisiin pohjasta jakamaan sitä vauraudenonnea, mitä tämän nykyajan Lentävän Hollantilaisen uskoteltiin kaikelle kansalle tuovan.
Eipä ole näkynyt sitä kaukokatseista visionääriä, joka tietäisi tulevaisuuden ja taikoisi tyhjästä ilmaista rahaa kymmenin miljardein.
Kepu-Korhosta on tosin vähän eppäilty. Rahaa kyllä on taikonut tyhjästä, mutta tulevaisuusvisiot ovat ovat olleet höpsismiä heikommat.
Onko siis Suomen kansan turvattava arvojohtaja-Tarjaansa, kaiken viisauden haltijaan, kansakunnan päivänsäteeseen, Kiillemoreenin prinsessaan !??
Hänkö hajoittaisi eduskunnan ja sallisi järjen ja viisauden vihdoin vapautuvan taikalampustaan ja hakeutuvan Arkadianmäelle !
Vox
En edes oikein kalasta tykkää. Leipä ja kunnon punkku olisivat kyllä paikallaan. :-)
Olen sitä mieltä, että PS. vastaa kaikkiin kysymyksiisi. Kun ei meillä ole runsasta kahta vuotta aikaa taas odottaa, että kyllä maailmankaupan kasvu ja Nokia ongelmamme hoitaa.
Valitettavasti ei Nokia enempää kuin maailmankauppakaan lyhyellä tähtäimellä tämänhetkisestä ahdingosta meitä pelasta. Edessä on useiden vuosien, ellei peräti vuosikymmenten ajan
kestävä hitaan, ellei peräti miinuskasvun aika. Se tarkoittaa vääjämättä ankaraa vyönkiristystä, verojen korotusta , kaikenlaista fiilausta ja höyläystä menopuolella.
En oikein ymmärrä niitäkään kannanottoja, joissa kuvitellaan kaiken pelastajaksi vanhanaikainen siltarumpupolitiikka, eli uusitaan jokaikisen kylän ja pitäjän ehkä hieman rappeutuneet
sillat, joita toki varmaan tässä suhdanteessa on perusteltua kohentaakin.
Tämänhetkinen lähes koko vientiteollisuuden pysähdyttänyt maailmanlaajuinen taantuma on mittasuhteiltaan niin totaalinen, että sen seurausten korjaaminen jollain paikallisilla tienparannus-
hankkeilla tuntuu lähinnä epätoivoiselta yritykseltä tilkitä vuotavaa valtamerialusta vesiohenteisella kitillä.
Ajellessani pari viikkoa sitten halki Suomen lännestä itään ja päinvastoin, huomasin käynnistetyn lukemattomia siltaremontteja, etenkin Savon suunnalla, hyvä niin, mutta mikä on nykyään
näiden hankkeiden työllisyys vaikutus. Pari työkonetta ja 3-4 miestä kussakin. Toista kuin joskus 50- luvulla, jolloin paikalla satakin miestä.
Vaikuttaa jotenkin näpertelyltä, sekä yritykseltä saada vaikutelma, että edes jotain yritetään tehdä. Käytännössä ohjauskyvytön laiva ajelehtii ikäänkuin tuuliajolla, eduskunnan kiirehtiessä
kesälomalleen, viimepäivinä yritetään saada äänestettyä mahdollisimman paljon lakeja valmiiksi. Syksyllä onkin edessä entistä suuremmat ongelmat.
Ei vaadi kummoisiakaan ennustajan taitoja voidakseen sanoa, että taloudellinen tilanne ei ainakaan tämän kesän aikana suuresti kohene, päinvastoin.
Keinoja asiantilan saattamiseksi toiselle tolalle ei valitettavasti löydy keneltäkään tätä palloa tallaavalta ihmiseltä. Talousviisaat niin Suomessa kuin muuallakin pyörittävät asiaa kuin kuumaa
perunaa suussaan. Suomenpankin pääjohtajan Erkki Liikasen lausunnot eivät varsinkaan luvanneet mitään toivon pilkahdustakaan, varsinkin kun hänen täytyy virkansa puolesta asetella
sanansa harkitusti ja yleistä optimismia herättäen. Eduskunnan puhemies Niinistö on joillain ulostuloillaan yrittänyt herätellä edes vakavaan keskusteluun asioita mutta hänet on yleensä
sivuutettu presidenttipeliään pelaavana entisenä katkeroituneena puoluejohtajana ja valtiovarainministerinä.
Eletään kaikenkaikkiaan mielenkiintoisia aikoja. Kotimaan ahdingon takaa olisi ehkä syytä luoda silmäys ulkopolitiikankin suuntaan. Aina silloin kun maailmalla asetellaan talouspalikoita
uuteen järjestykseen on käynnissä raju valtataistelu. Varsinkin Venäjä ja Kiina näyttävät pyrkivän irtiottoon. Viime tietojen mukaan Venäjä ei havittele kansainvälisen kauppajärjestön jäsenyyttä,
vaan pyrkii yhteiseen tullisopimukseen Valkovenäjän ja joidenkin muiden entisten neuvostovaltojen kanssa. Syynä on vastaveto Georgian ja lännen myötämielisille suhteille. Räjähdysherkkä alue.
En haluaisi maalata " piruja seinille ", mutta Putinin viimeisellä Suomen vierailulla esittämät jokseenkin kireät kannaotot otsa rypyillä eivät olleet ainakaan liennytys mielisiä.
Jotenkin tuli Neuvostoliiton aikainen sanelupolitiikka mieleen.
juhamatti
Mutta kun ei Kepu ole koskaan muuta tuntenut kuin siltarumpupolitiikkaa! Ja koko Kokiksien ykkösketjukin, Tumppia ehkä lukuun ottamatta, taitaa olla Kehä IIIn ulkopuolelta? Ainakin henkisesti. Ja yhdessä toteuttavat Sailaksen demaria talouspolitiikkaa. Joka ei ole muuttunut sitten Lipposen 1. Revi siitä sitten riemua.
Mutta noista muista visioistasi sitä riemua ei ainakaan löydy.
Totuushan taitaa olla nyt niinkuin Lipposenkin aikana , että Sailas tätä maata tosiasiallisesti johtaa, ja mitä se taitaa tähän kuuluu.
Riemun repiminen on kyllä työn ja tuskan takana.
Moni muu maa on samassa jamassa. Eikä se ole hallituksista kiinni. Hallituksien vaihtamisesta puhumattakaan. Meilläkin on onneksi varaa vähän pudottaakin elintasoamme, kun se joka tapauksessa on edessä, kaikkialla.
Luontaisena pessimistinä suhtaudun tilanteeseen miltei optimistisesti. ;)
Niin ja se alijäämäinen budjetti. Miten voisi toisin ollakaan? Velkaahan nyt otetaan. Kuinka paljon ja miten pitkään menee sen maksamisessa, aika näyttää.
Helanes
Olen pitkälti samaa mieltä, myös pessimistiksi leimautuneena eri foorumeilla viimeisen vuoden aikana kommentoineena tähän asti valitettavasti oikeaan ennustuksissa osuneena
toivoisin olleeni väärässä.Silti ikuisena optimistina uskon parempaan huomiseen, joka toivottavasti perustuu vähemmän aineellisten arvojen perässä juoksemiseen, mihin on kyllä vaikea uskoa.
Hyvää kesää kaikille ! Nimimerkki poistuu ahon laitaa pitkin savusaunan suuntaan sinisiä ajatuksia miettien, syksyllä jälleen aktivoidutaan.
Hakki 47,
Kuten hyvin olet tietoinen "mikaan ei muutu", jollei tekija muutu ja kuten viela paremmin tiedat, tekija on se haluton party. Muistanet vanhan hyvan neuvon, kun joutuu eksyksiin, pitaa pysahtya ja katsoa ymparilleen and find one's bearings.
As your also are aware "running like a chook without a head" is the worst we can do. So, why not take a spell and reorientate. If the "spell" is not taken with seriesness and earnest intention, consenquensies, what ever they may be, will follow, unavoidably.
Meidan ohjelmointi ei anna paljoakaan mahdollisuutta toimia itsenaisesti ja tuloksena on luottaminen "hallituksiin" ja poliittisiin yhtymiin. Hallitukset ovat rakentuneet monista yksiloista ja voi olla vain jaljennos materiaalista josta se on rakennettu. Uusi hallitus on aina pakoitettu, ainakin aluksi, tekemaan jyrkkiakin muutoksia. Mutta kuten tiedamme ne eivat useinkaan ole populariteetin suojelemia kovinkaan kauan.
Taalla meilla on juuri tuollainen "hallitus", ehka liiankin jyrkkakaanteinen, mutta on ottanut vakavan asenteen, etenkin ilmaston muutokseen nahden. Ns. Demokratian puitteissa intelligenttinen toiminta ei ole mahdollista. Siina otetaan huomioon populariteetti, ristiriitainen sekoitus alya ja alyttomyytta, jossa alyttomyys usein tulee voittajaksi.
Joskus tulee mieleen, etta ehkapa kysymyksessa olikin Demonocratia.
helanes
Ensinnäkin; minun puolestani saavat olla vaikka kaikki muut. Toiseksi; se, että muut on ei väistämättä edellytä, että meidänkin pitäisi. Kolmanneksi; en havainnut tätä kuvaamaasi otetta muissa, kun meillä meni huonosti viime laman aikana. Neljänneksi; luulisi, että meillä edes joku olisi jotain oppinut viime lamasta.
Tekemättömyys, toimettomuus, tahdottomuus ei yksinkertaisesti vain pue ihmisiä, jotka ovat kansakunnan johdossa. Jos kansan valtaosa vaipuu armeliaaseen toimettomuuteen ja kääntää pankolla kylkeään, ei sitä voi tehdä koko kansa seurauksitta.
juhamatti
"Silti ikuisena optimistina uskon parempaan huomiseen, joka toivottavasti perustuu vähemmän aineellisten arvojen perässä juoksemiseen, mihin on kyllä vaikea uskoa." - Kyllä Herra airot antaa, mutta itse tarttis soutaa.
Hyvää kesää.
Karl
Asioita voidaan tarkastella kovin monelta kantilta, kuten tiedät. "Lay down and die" - on myös yksi kantti. Ja minusta vähän, tai oikeastaan vähän enemmänkin, alkaa olla selvää, että perimämme slaavinen melankolia on ottanut meistä vallan. Varmasti siihen vaikuttaa voimattomuuden tuntu, ehkä vähän enemmän kesä mutta eniten välinpitämättömyys. Ilmeisesti menee liian hyvin, että suostuttaisi näkemään, tulevaisuutta ei ole "Isossa kirjassa" säädetty. Että edistyminen, kehittyminen, ratkaisujen tekeminen ja tekeminen yleensä on edellytys sille, että lapsillamme ja lastemme lapsilla on vähintään yhtä hyvät edellytykset elää ja olla kuin meillä oli.
If it is to be,
it is up to me.
Lähetä kommentti