Karnevaalia ja hypetystä

En pidä Helsingin Sanomien tavasta karnevalisoida EU-parlamenttivaaleja.

Helsingin Sanomien järjestämät eurovaali-iltamat keräsivät tiistai-iltana Vanhan ylioppilastalon juhlasaliin monisatapäisen yleisön ja 20 poliittista puhujaa. Heistä yksi oli ministeri, muut ehdokkaita, jotka pyrkivät EU:n parlamenttiin.

Mutta mielestäni demokraattisiin vaaleihin karnevaali ei vain kuulu. Myönnän, että moni on ja saa ollakin, eri mieltä. Vaaleissa edellytetään käytettävän järkeä, karnevaaleissa järjestä ei ole kuin haittaa. Hypetys lähestyy meilläkin jo amerikkalaisia mittasuhteita. Sen syynä lienee huoli äänestysvilkkaudesta? Tai oikeastaan nukkuvien aina vain kasvavasta puolueesta? Ja kun ei muuta herättämisen tapaa keksitä, hypetetään.

Onhan hypetyksellä varmasti toinenkin tarkoitus. Uskovaisten ja ehkä-uskovaisten uskonvahvistus. Ja laumaan samastuminen. Siinä ei järkevyyttä toivota. Samaistumisen ilolla tai syrjäyttämisen pelolla halutaan vaikuttaa tunteeseen. Ja ihminen on tunne-eläin. Onneksi?

Vaalien merkitys on demokratian toimivuuden kannalta keskeinen. Kyseessä eivät ole samanlaiset ”vaikuta” kehotukset, joita tavataan TV-ohjelmien yhteydessä esittää. Kyseessä ovat reaalimaailman arkipäivän tärkeät asiat. Toimeentulon, terveyden- ja sairaudenhoidon, oppimisen ja esimerkiksi turvallisuuden asiat. Siinä annetaan oma valta toisen käytettäväksi. Avoin asianajovaltakirja. Määräajaksi. Mutta ilman peruuttamisen mahdollisuutta. Se on järjen asia.

Jos todella on niin kuten näyttää, että maamme puolueet eivät juurikaan EU-vaaleihin ykkösketjuaan panosta, en voi muuta olettaa kuin, että he ovat todenneet että sieltä ei suoraan ole tiristettävissä rahaa omaan lompakkoon eikä puolueen kassaan. Eli juuri siksi, minkä vuoksi esimerkiksi minun mielestäni EUiin aikoinaan piti liittyä. Jotta poliittis-taloudellinen korruptio maassa saataisi loppumaan.

Vaan eipä ole loppunut. Mutta tuskinpa se on EU-jäsenyytemme syy. Ennemminkin syy on siinä, että äänestäjät eivät vaivaudu äänestämään myös silloin, kun annetuista vaihtoehdoista ei sitä oikeaa löydy. Ja siksi tärkeämpää kuin hypettää, olisi antaa äänestäjille todellinen syy äänestää.

Ainoa aito protestiääni koko puoluejärjestelmälle on ääni Kirkkoveneelle, Ruksille, Aku Ankalle, Joku Muulle. Se ei ole protestiääni demokratialle, ei edes parlamentaariselle demokratialle vaan sen nykyiselle puolueohjatulle irvikuvalle, politbyrokratialle. Se on protestiääni demokratian, erityisesti parlamentaarisen demokratian palauttamiseksi. Puoluevallan poistamiseksi ja kansanvallan palauttamiseksi.