Ilmeisesti nyt on taas aika, jolloin moni nuori pyrkii korkeakouluun. Toivottavasti heti päästyään ylioppilaaksi. Ilman sitä paljon puhuttua välivuotta.
Mutta todellisuudessa suomalaiset aloittavat korkeakouluopinnot huomattavan vanhoina verrattuina moniin muihin maihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Belgiassa miltei puolet 19-vuotiaista opiskelee korkeakoulussa. Suomessa samanikäisistä nuorista opintonsa on aloittanut vasta joka viides. 20-vuotiaista suomalaisista vain kolmannes on korkeakoulussa.
Opintojen alun viivästyminen johtuu siitä, että korkeakouluihin on Suomessa hankala päästä sisään. Moni pyrkii opiskelemaan vuoden toisensa perään. Tiedot perustuvat taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n vuosittaiseen koulutusjärjestelmien vertailuun.
Mikä meidän virtuaaliyhteiskunnassamme estää sen, että kaikki ylioppilastutkinnon suorittaneet pääsisivät aloittamaan? Heti yo-tutkinnan suoritettuaan. Ilman erillisiä kokeita, kuulusteluja, preppauskursseja, vuosien työskentelyä hanttihommissa ja toistuvaa yrittämistä? Ilman, että joutuisivat heittämään hukkaan omaa tulevaisuuttaan ja kansantalouden resurrsejaan.
Sisäänpääsyyn esimerkiksi todistusten mukaisesti pisteytettynä ja jatkomahdollisuudet turvaa ainoastaan edistyminen opinnoissa? Ensimmäinen tulostarkastelu lukukauden tai lukuvuoden päättyessä. Opiskeluoikeus peruutetaan niiltä, jotka eivät ole riittäviä opintonäytteitä osoittaneet. Seuraava tarkastelu seuraavana vuonna jne.
Raakilehan tämä on. Mutta yhtä suuri raakile on ajatus siitä, että nykyinen järjestelmä olisi henkisesti motivoiva, kansantaloudellisesti tarkoituksenmukainen ja laadun tae.
Eagles fly singly
torstai 11. kesäkuuta 2009
Kaikki halukkaat ylioppilaat heti korkeakouluun
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Vastatakseni 4nnen kappaleen kysymykseen, virtuaaliyhteiskunnassamme on se vika, että jos kaikki halukkaat pääsisivät korkeakouluun, tietyt tahot menettäisivät elitisminsä. Hyvänä esimerkkinä täysin keinotekoinen lääkäripula. Jos katsotaan lääkäriliiton hallitusta ja sidosryhmiä tavataan yllättävän paljon samoja nimiä, jotka päättävät kuka pääsee lääkäriksi opiskelemaan.
Samaten vikaa löytyy siinä, että preppauskursseilta vietäisi bisnesidea. On mielenkiintoista, että yliopistolain uudistusta kritisoidaan ja pelätään markkinavoimien jylläävän, mutta samaan aikaan lähes kehotetaan preppifirmojen luennoille istumaan. Preppausfirmat eivät eivät ole käytännössä mitenkään sidoksissa tai vastuusuhteessa yliopistoihin tai muuhunkaan akateemiseen maailmaan, mutta proffat norsunluutorseista hyrisevät tyytyväisyyttä koska heidän vaatimuksien tulkitsemiseksi on pitänyt perustaa kokonainen yritysala.
Kaikessa nousun huumassa on alettu jo puhua huippuyliopistosta, jossa taide ja tiede laitetaan repimään samoja määrärahoja ja voin kuvitella, että kauppatieteellisessa tiedekunnassa saattaa olla köyhä vuosi kun TAIKin ihmiset ovat hallitusvuorossa. Sanonpa vaan , että Aallosta ei huippua tule rahaa siihen kaatamalla!
eurooppalainen
Tiedä nyt tuosta elitismistä. Tai edes ansiotasosta. Lääkäripulasta olen kyllä toista mieltä (tuntematta yksityiskohtia). Meillä ei ole lääkäripulaa. Meillä on ilmeisesti ehkä jopa poikkeuksellisen surkea julkisen hallinnon johto ja päätöksentekojärjestelmä.
"Preppauskursseilta vietäisi bisnesidea." Niin tai erityisesti niiltä vietäisi asiakkaat ja sitä kautta rahat. Saataisi sekin porukka tekemään jotain, josta on kansallista lisäarvoa. Saattaa kyllä kaupallisella puolella olla rahoituksen tarvekin vähän pienempi kuin TAIKin tai TKKn perinteisten alueitten?
Siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että "Aallosta ei huippua tule rahaa siihen kaatamalla!" Totta kai lisäraha on aina kivaa. Kysymys on kuitenkin ennemminkin siitä, kuinka sitä käytetään. Ja huiput eivät välttämättä synny silloinkaan. Koko tutkimus-, opetus ja opiskelukulttuurin muutos saattaisi huippujen syntymistä edistää.
Nyt puutuit taas tärkeään asiaan.
Ideana oli kai alunperin jonkinlainen ohjattu koulutusjärjestelmä, joka tuottaisi tasaisesti yhteiskunnan tarvitsemaa koulutusta juuri sopivasti. Ettei meillä esimerkiksi valmistu 5000 historian opettajaa vuosittain jos heitä tarvitaan vain 200 kpl/vuodessa. JA suojelisi tietenkin lääkärien hyviä bisneksiä. Sekataloutta vai peräti suunnitelmataloutta?
Minun lapseni ovat lähteneet ulkomaille opiskelemaan kun kotomaa ei mahdollistanut heidän toivomiaan opintoja. Olisi pitänyt valita joitain 3. tai 4. vaihtoehtoja. Todella motivoivaa. Mutta ovathan oppineet näin kilpailutalouden aakkoset.
Eli se kauheasti pelätty aivovienti käynnistyy jo tässä vaiheessa. Ei siis siten kuin on pelätty että ensin valmistutaan ja sitten lähdetään. SItä tekevät ennemminkin suomalaisten veronmaksajien kalliilla rahoilla lähes ilmaiseksi koulutetut ulkomaiset opiskelijat. Joita ymmärtääkseni vielä jotenkin sisäänpääsyssä suositaan peräti. Ulkomaille opiskelemaan ajetuilla suomalaisilla nuorilla on jo lähtiessä opiskelemaan otettuna se ensimmäinen aivovientiin johtava askel. Voisi leikillisesti liioitella ja sanoa että vain luuserit jäävät tänne.
Ja pääministerihän on perään kuuluttanut että pitäisi saada nuoret nopeammin työelämään Ehdottomallasi tavallahan se tulisi usein ikään kuin sivutuotteena.
Nuo sisäänpääsyn preppauskurssithan ovat hinnaltaan aivan järkyttäviä 500-1000 euroahan taitaa olla ihan normaali taksa . Minkälainen bisnes ne ovat noille oppilaitosten opettajille kun siellä heidän kirjoittamiaan kirjoja luetutetaan? Mistä köyhien tai työttömien lahjakkaat lapset hankkivat sellaiset rahat kun eivät pääse muutenkaan edes kesätöihin.
"Voisi leikillisesti liioitella ja sanoa että vain luuserit jäävät tänne." Tästä on leikki kaukana, koska tässä on totta enemmän kuin se paljon puhuttu toinen puoli.
Kun tähän nykyiseen nuorten ihmisten "pakolliseen" tyhjäkäyntiin liitetään vaikkapa vain se, että meillä ei enää kohta ole kansallista kotimaista teollista toimintaa ja palveluiden viennin onnistuminen riittävän suuressa mittakaavassa ei ole näköpiirissä, niin täältä häviävät elämisen edellytykset. Kaikista maailman ihmisistä, jotka asuvat näillä leveysasteilla suomalaiset muodostavat puolet. Molemmat pallonpuoliskot mukaan lukien. Eikä Agraari- tai PalveluSuomi pysty elättämään kuin runsaat puolet nykyporukasta.
Puhumattakaan siitä, mitä niille halukkaille nuorille tapahtuu, jotka vuodesta toiseen yrittävät, käyvät hanttitöissä tai elävät toimeentulotuen turvin. Tai jotenkin. Ja yrittävät.
Sinänsä kaunis ajatus, että kaikki tuosta vain pääsisivät opiskelemaan mitä vain haluaisivat. Tietysti yhteiskunnan kustannuksella.
Suuri mutta olisi opetusresurssien mitoitus. Opettajia ja tiloja, ja siis rahaa tarvittaisiin paljon enemmän kuin mitä todellisen tarpeen mukaan olisi viisasta.
Elämän realiteetit iskisivät päin opiskelijan kasvoja vuoden parin sisällä. Opinnot eivät etenisikään niin kuin jalat irti maasta unelmoitiin. Homma alkaisi ehkä muuten vain tympiä. Aidan takaa pilkottaisikin yllättäen vihreämpää ruohoa.
Osalta opinnot tyssäisivät siihen, ettei suorituksia millään tahtoisi syntyä. Leikkuri iskisi ja heittäisi tumpelolaiskurin pellolle. Osalle kritiikittömästi valittu ala olisi kyvyt ja taidot ylittävä inhimillinen tragedia loppuelämäksi. Ikuisen ylioppilaan saappaat vain olisivat tarjolla. Kallista koulutuskapasiteettia olisi tuhlattu turhaan. Jotkut vetäisivät opinnot läpi hampaat irvessä, kun varaa lopettamiseen ei enää henkisesti tai taloudellisesti olisi. Mutta väärä ala ei työllistäisi minimisuorittajaa. Onnettomia ylikoulutettuja luusereita roikkuisi hanttihommissa. Vähän kuin nytkin.
Jonkinlainen seula heti opintojen alussa olisi kyllä välttämätön. Pääsykokeita ja preppauskursseja ei välttämättä tarvittaisi. Joillekin yksittäisille aloille voitaisiin kuitenkin tarvita ylioppilastutkintoa laajempi sisäänpääsytesti. Muuten ylioppilastutkintotodistus ja lukion päästötodistus voisivat aivan hyvin riittää. Opintosuunta/tutkintokohtaiset aloituspaikat olisivat tietysti alakohtaisesti rajallisia, niin ettei todellakaan otettaisi koulutettavaksi tarpeeseen nähden moninkertaista määrää opiskelijoita joillekin suosikkialoille. Tämäkään järjestelmä ei poistaisi sellaista nytkin tunnettua ongelmaa, että joillekin aloille hakeutuisi vähemmän opiskelijoita kuin mikä olisi minimitarve.
Alakohtaisten opiskelijamäärien oikea mitoitus vuosia ennen valmistumista, varsinainen kristallipalloprojekti, saisi olla hieman nykysooloilua keskitetymmin junailtua.
Ns. lääkäripula, suosikki-ilmiö yhteiskuntakriittisten puheissa ja teksteissä, on tietysti mitä suurimmassa määrin rakenteellisten vääristymien luomaa illuusiota.
Lähitarkkailijana näen ainakin seuraavat aiheuttajat:
1) Toimimattomat tietojärjestelmät, jotka syövät tehokasta työaikaa erikoisalasta ja tehtävästä riippuen 20-60% kokonaistyöajasta. Tämä lienee nykyisin pahin lääkäripulan aiheuttaja.
2) Lääkärikunnan naisistuminen. Nuoremmasta lääkärikunnasta noin 2/3 on naisia, koko lääkärikunnasta puolet. Nuoret lääkärit joutuvat ns. eurolääkärivaiheessa ja sittemmin erikoistumisvaiheessa ( valmistumisen jälkeen yht. n. 7 vuotta tai yli ) lentojätkän tapaan vaihtamaan työpaikkaansa tämän tästä. Nuoret naiset ovat tässä krantumpia kuin miehet. Lapset ja perhe ovat naisille suurempi käytännön rajoitin kuin miehille. Naiset ovat miehiä enemmän äitiyslomilla ja myös sairaslomilla. Naiset tekevät lyhyempää kokomnaistyöaikaa kuin miehet. Päivystyksiä ei niin rakasteta, mikä omalta osaltaan on ollut luomassa reppufirmalääkäri-ilmiötä.
Naisistumisen takana on puolestaan akateemisesti koulutetuille yhteinen syy, 1970-luvulla pohjoisesta käsin koko Suomeen levitetty peruskoulu, jonka yläasteella peruskouluyhteensopimattomat pojat pullautetaan korkeammasta koulutuksesta pois. Lukioon jatkaa tytöistä 2/3 ja pojista 1/3. Tämä yhteiskunnan luoma rakenteellinen sukupuolivääristymä on heijastunut ylioppilaitten sukupuolijakaumaan 1980-luvun puolivälistä, ja sitten muutamaa vuotta myöhemmin valmistuvien lääkäreitten jakaumaan.
Mediaseksikäs lääkäripula ei sillä katoaisi, että tiedekuntiin otettaisiin yhä vain enemmän opiskelijoita. Nytkään eivät tilat, opettajat ja opetuspotilaat tahdo riittää.
Nykyinen rima on asetettu siten, että n. 1,3 % kustakin naisikäluokasta ja n. 0,7 % miesikäluokasta koulutetaan lääkäreiksi. Tämän alemmaksi ei rimaa ole syytä enää laskea.
Se, että kaikki pääsisivät opiskelemaan, mitä haluaisivat, voi olla liikaa vaadittu, mutta suuri osa opetuksesta voitaisiin toteuttaa netin kautta. Harjoitustyöt voi palauttaa sähköpostilla, professorin kanssa voi videoneuvotella, osan tenteistäkin voisi suorittaa netissä, luentoja ja opintomateriaalia voi tallettaa verkkoon. Laboratoriot, paikalla oloa edellyttävät tentit, seminaarit ja muut tiloja vaativat varaukset voitaisiin jakaa esim. suoritusten mukaan pisteytettynä.
Monissa yliopistoissa ensimmäiset pari vuotta opiskellaan melko yleisluontoisia opintoja, joten alan vaihtokaan ei ole kohtuutonta. Olen joskus pohtinut, että yliopisto-opinnot voisi jakaa jonkinlaisiin paketteihin, joita voisi suorittaa milloin haluaa. Pitäisi suorittaa esim. vuoden opintoja vastaava kokonaisuus, josta saisi todistuksen. Sen jälkeen voisi sitten pitää taukoa, tehdä töitä tai jatkaa opintoja joko samassa paikassa tai jossain muualla. Jonkin tittelin saisi, kun on suoritettu neljä sellaista pakettia (paketit pitää tietenkin luokitella sopivasti), että ne täyttävät vaatimukset alan tutkinnolle.
Tuo (Vox Populin) valitus opiskelun kalleudesta on vähän, miten sen näkee. 1980-luvulla Martti Tiuri valitti, että suomalaista lehmää tuetaan enemmän kuin teknillisen korkeakoulun opiskelijaa. En tiedä, mikä nyt on tilanne, mutta luulen, että opiskelu kuitenkin on kannattava investointi. Enkä ymmärrä, mitä auttaa, että "lahjaton" opiskelija yrittää päästä sisälle yliopistoon monta kertaa sen sijaan, että suorittaisi oikeasti hyödyllisiä kursseja. Samalla hän näkisi hyvin pian, mitä jonkin alan opiskelu oikein on ja voisi halutesaan äkkiä vaihtaa. "Lahjatonkin" opiskelija usein taitaa lopulta päästä sinne, minne on menossa. Kun huomaa monen vuoden yrittämisen jälkeen, ettei tämä lakitiede olekaan kivaa, voi järkytys olla vielä suurempi kuin se olisi ollut huomata ajoissa. Ja monella sisään päässeelläkin näyttää ne opinnot jäävän roikkumaan, enkä usko, että lisätestaaminen sisäänpäästvaiheessa auttaa mitään. Se on pikemminkin kaikkein suurinta resurssien tuhlausta.
Lääkäripulaan yksi kääke olisi varmaan jakaa tehtävät järkevämmin esim. sien, että terveydenhoitajat seuloisivat potilaat ennen lääkärille menoa ja yleislääkäri voisi konsultoida suoraan erikoislääkäriä samalla kun tutkii potilasta. Tietotekniikkaakin taidetaan hyödyntää heikosti, vaikkapa potilaan oireiden perusteella voitaisiin etsiä sairautta tarkoitukseen rakennetulla hakukoneella (vähän kehittyneemmällä kuin google, jo nykyisinhän potilaat kertovat vastaanotolle mennessään, mitä tautia google on oireisiin tarjonnut).
Enpä oikein asiasta tiedä, koska itse menin korkeakouluun vedonlyönnin pohjalta ja keskikoulun sekä iltaopiston käyneenä, kun nuo "korkeasti oppineet" rehvastelivat oppiarvoilla.
Oman ja tietenkin myös sukulaisten suureksi hämmästykseksi pääsin ekahaulla sisään systeemiin, joka sitten vei "pykälä pykälältä" töiden ohessa oppiarvoissa "ylöspäin". Toisaalta on samantekevää, minkä ikävuosien kuluessa unohtaa. Veto oli magnum pullo VVSOP:tä - voitin. Opiskelumotiivi oli siis korkealla.
Vox, kiitti perusteellisest kommentista.
"When there´s a will, there´s a way." Nykyjärjestelmän haitat ylittävät käsitykseni mukaan moninkertaisesti korkeakouluopetuksen avaamisen kustannukset ja haitat.
"Suuri mutta olisi opetusresurssien mitoitus. Elämän realiteetit iskisivät päin opiskelijan kasvoja vuoden parin sisällä. Osalta opinnot tyssäisivät siihen, ettei suorituksia millään tahtoisi syntyä. Jonkinlainen seula heti opintojen alussa olisi kyllä välttämätön."
Tuskinpa opetusresursseja kauheasti lisätä tarvitsisi jos todella alettaisi miettiä miten opetus uudella tavalla hoidettaisi. Ajatuksina: Virtuaalikoulutus? Netin mahdollisuudet? Perusopintoja? Vaihtokelpoisia opinto-osia? Syventävää "tutustumista" aiottuun koulutusalaan urana? Perusopetus osin jatko-opiskelijoiden toteuttamana?
Ja eikö sittenkin "jonkinlainen seula" lukukauden, lukuvuoden, toisen ja kolmannenkin jälkeen ole tehokkaampi elämän realiteettien airut kuin ulkopuolella pitäminen, toivon ylläpitäminen, jatkuva yrittäminen ja oman "potentiaalin" tuhoaminen?
Tuosta akateemisen koulutuksen naisistumisesta ja erityisesti sen syistä ja korjaamismahdollisuuksista olen jo niin usein kirjoittanut, että en asiaa tähän enää pura. Olkahisen koulun ja Sitran hakusanoilla niitä löytyy artikkeleissani muutamakin.
Autodidaktix
Kun luin kirjoituksesi alkoi tuntua siltä, että ajattelemme varsin samoilla tavoilla? Omat ajatukseni olen kirjannut tuohon vastaukseen Voxille ja siinä mainittuihin aiempiin artikkeleihin.
Ne heijastavat samoja ajatuksia, joita ehdotin vuonna 1992 syksyllä saatuani velvoitetyöpaikan entisessä opinahjossani tarkoituksena perustaa avoin korkeakoulu ao. oppilaitokseen. (Nettiä mahdollisuutena ei silloin juurikaan ollut.) Opiskeluaikaiset kaverini olivat professoreina ja ilmeisesti pelästyivät "vallankumouksellisia" ehdotuksia siihen määrään, että esimieheni kanssa sovimme loistavasta järjestelystä; hän maksaa palkan kunhan en pestin loppuaikana enää tule töihin.
Eli omakohtaisen kokemuksen perusteella uskallan väittää, että ajattelun taso ainakin tuossa oppilaitoksessa oli ainakin muutamin paikoin jähmettynyt. Anteeksi piti sanomani Kivettynyt. Ja tuskinpa nopeasti siitä muuttuu.
Tervehdys pitkäsiltaiselle, siellä jossain
Jos oikein muistan, kerroit sen maistuneen? Ja tuskin sitä ihan koko opinto-ajallesi riitti?
“korkeasti oppineet” rehvastelivat oppiarvoilla - kateus, vai hatutusko tuon nyt on - motivoi pitkäksi ajaksi ja syvästi. :-)
Terkkuja ja näkemisiin.
:-)
Ja havaitsin juuri, että eduskunta suuressa viisaudessaan, on viime yön aikana hyväksynyt uuden yliopistolain ja torjunut kaikki opposition muutosehdotukset. Uusi laki tuskin, toivottavasti ainakaan, estää valintamenettelyjen kehittämistä valtakunnan tasolla. Siis jos halua riittää.
Kerrankin kohtuullisen nopeaa reagoimista blogikirjoitteluun. :-)
Lähetä kommentti