Vladimir Putin kävi kylässä. Ei innostunut Anton-pojan Suomeen palauttamisesta. Ei aivan ilmeisesti ollut liikkeellä hyväntahdon lähettilään ominaisuudessa. Ei vaikka Haloska varmaan taas itse tekemäänsä raparperimehua tarjoili. Mutta diplomaattinen hymy ei väistynyt vielä silloin.
Mutta Vanhasen kanssa ei ilmeisesti sanoja säästelty. Oli nimittäin body language kuin suoraan oppikirjasta. Pöydän kummallakin puolilla.
Ihmettelin jo aiemmin miten mahtaa reagoida. Se tietysti selvää, että tavalla joka ei jätä epäselväksi, että Nasse-setä on hyvin, hyvin vihainen. Ja reaktio tuli välittömästi:
"Venäjä ei myöntänyt purjehtijoille lupaa Suursaaren kiertämiseen." Ensimmäiseen kertaan 19 vuoteen. Sattumaa? Ehkä. Mutta tuskin. Asialle toivoisi Venäjän mediassa näyttävää käsittelyä.
Toivotaan, että se kattaisi Anton pojan palauttamiskustannukset. Sitten jäisi meille enää maksettavaksi Matti Vanhasen miinojen määrän laskenta.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Hammas hampaasta
Tunnisteet:
Crises,
Ihminen,
johtaminen,
Kansankulttuuri,
politiikka,
Uutiset
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Joskus sitä miettii, että pitääkö asioita tehdä vain siksi, kun uskaltaa. Periaatteen vuoksi ja ettei luultaisi pelkuriksi. Vai nojataanko selkä EU:hun
Toivottavasti kasvaa vielä poliitikkoja jotka kykenee läheisempään kanssakäyntiin naapurimaiden kollegojen kanssa, että ylimääräinen jäykistely jäisi pois. Kai siinä on osa julkisuuspelleilylläkin, kun pitää saada kertoa mistä uskallettiin puhua. Yleensähän asiat tuppaa lutviutumaan parhaiten mikäli niistä saa puhua rauhassa eikä tartte heti tehdä selontekoa.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Oli valitettavaa, että Matti joko joutui tai itse aktiivisesti hakeutui tähän keskusteluun. Tuskin sen paremmin Tumppi kuin Jyrki-boy olisi asian noin tyrinnyt. Sillä kun ihmisten välillä on merkitystä miten asiat sanotaan.
Periaatteet käyvät pienille kalliiksi. Ja suurinta typeryyttä osoittaa jatkuva toitotus aktiivisesta Venäjän politiikasta EUn kautta. Venäjä on naapurimme niin kauan kuin Suomi on olemassa. Kyllä meidän itse täytyy osata hoitaa naapurisuhteemme. Ei meidän EUn jäsenyys ole meille haitaksi, mutta siihen jatkuvasti vetoaminen on itsepetosta. Siihen meillä ei ole varaa.
Lähetä kommentti