Moraalia politiikkaan. Politiikasta puuttuu moraali.

Ajattelin tässä vähitellen siirtyä taas viettämään kesää. Nyt kun EU-parlamenttivaalitkin on käyty. Tuskinpa tällä kertaa vaalien jälkeen havaittaisi taas jotain yhtä mielenkiintoista kuin mihin Kehittyvien Maakuntien Suomi antoi aihetta viime kesänä. Ei siksi, etteikö rahoittamista olisi tapahtunut. Sehän on laillista ja kannatettavaakin. Vaan siksi, että luulen MEPPI-ehdokkaiden taatusti olleen varovaisia. Kukin omalla tavallaan. Siitä huolimatta, että uusi vaalirahoituslaki ei vielä näitä vaaleja edes koske.

Äänestysaktiivisuus laski 40,2 prosenttiin. Reilusti yli puolet äänestäjistä ilmaisi EVVK. Valitan. Se ei riitä, jotta demokratia toimisi. Siis toimisi siten, että sitä voisi hyvällä omallatunnolla kutsua ihmisen keksimistä valtiomuodoista vähiten huonoksi. Toivottavasti perinteiset puolueet ottaisivat opikseen.

Temppuja ja julkkiksia lisäämällä ei äänestysaktiivisuus kasva. Nyt olisi taas kerran peiliin katsomisen paikka. Ja se ei tunnetusti ole hauskaa. Mutta lienee kaikille vähänkään politiikka seuraaville selvää mitä tämäkin tapaus ja tulos kertoo. Myös suomalainen demokratia on kriisissä. Ja syyllinen löytyy sieltä peilistä.

Retoriikalla ei silläkään, onneksi kauan aikaan voi ratsastaa. Kysymys onkin, kuinka kauan? Ja milloin on liian myöhäistä? Siis liian myöhäistä korjata rempallaan olevaa demokratiaa. Ja siitä tässä on ollut kysymys jo kauan. Siitä oireena pitäisin Timo Soinin ja Mitro Revon saamia äänimääriä.

Timo Soini on puhtaaksi viljelty, myöhäissyntyinen poliittinen broileri. Veikko Vennamon opissa hioutunut populisti. Persujen noustossa mestarityönsä antanut agitaattori. Riittävän kansanjoukon messiaaksi korottama. Joka saa ihmiset uskomaan, että tulevaisuus on olemassa. Ja, että hän tuo tuon tulevaisuuden heille.

Mitro Repo. Virassa toiminut ortodoksipappi. Niin kaukana sosialistista kuin ajatella saattaa. Mutta pappi. Papilla uskotaan ainakin moraalin olevan kunnossa. Hyväksytään, että ainakaan hän ei moraalittomaan politiikkaan kykene. Hän myös antaa siis uskon tulevaisuudesta. Puhtaan aatteen tulevaisuudesta.

Siinä taitaa olla perinteisten puolueitten suurin ongelma. Niistä on tullut osa hallintoa. Aate, idealismi ovat kadonneet valtapolitiikan tieltä. Puolueen tarpeet ovat ohittaneet kansalaisten tarpeet. Ja äänestäjät, Itsenäisen Suomen historian parhaiten koulutetut äänestäjät, näkevät kyllä mikä heidän osalta muuttuu puolueiden prosenttien muuttuessa. Ei mikään.

Hallinnon hoitamisesta maksamme palkkaa virkamiehille. Poliitikkojen pitäisi johtaa virkamiehiä. Siis johtaa, mutta miten? Poliitikkojen pitäisi valita oikean ja väärän, eli toimia moraalin tasolla. Heidän pitäisi näyttää suuntaa. Ja jättää hallinnon teknokratia byrokraateille. Nyt moraali ja byrokratia sekoittuvat kestämättömään politbyrokratiaan. Josta kansalainen lisäksi on unohdettu. Paitsi juuri ennen vaaleja. Vaalikampanjan ajan.