Miten markkinatalous toteutuu yrityksissä, jotka eivät voi mennä nurin? Onko sellaisia yrityksiä? Eikö markkinataloudessa lähtökohtana olekaan kilpailu, jonka viimeisenä sanktiona on konkurssi tai olemassaolon häviäminen muulla tavalla?
Viime kuukausina on toistettu, että maailmalla tämä tai tuo on liian suuri kaatumaan. Mieleen tulevat esimerkiksi General Motors ja Ford sekä ilmeisesti kaikki muutkin autonvalmistajat eri puolilla maailmaa. Ehkä Saabia ja Volvoa lukuunottamatta? Tai sitten Funny Freddie, amerikkalainen yleishyödyllinen asuntoluotottaja kaksikko tai Citibank tai AIG. Isoja pankkeja ja muita rahoituslaitoksia yleensäkään ei kai uskalleta päästää nurin, koska seurauksena olisi dominovaikutuksena koko alan nurin meno. Niin ja tietysti Boing ja Airbus ja mitä niitä nyt onkaan.
Mitkä yritykset Suomessa ovat niin suuria, että niitä ei voi päästää kaatumaan? Nokia on luonnollisesti ilmiselvä, vaikkakaan ei enää suomalaisessa omistuksessa. Mutta voimmeko antaa Varman tai Ilmarisen kaatua? Entä Fortumin tai Neste Oilin? Finnairin? Miten on Elisa, jonka osakkeita valtio osteli kuulemma sinivalkoisen pääoman nimissä ja mahdollisesti ylihintaan?
Ja miksi juuri niiden yritysten johdolle, joita ilmeisestikin nykynäkemyksen mukaan ei saa päästää kaatumaan, maksetaan suurin palkka ja miljoonabonukset? Eihän niillä ole riskiä. Riskiä kaatua. Eiväthän ne edes toimi markkinaehtoisesti kilpaillen.
Mitä tällaisille yrityksille pitäisi tehdä? Kansallistaa? Myydä ulkolaisille sijoittajille? Vai pilkkoa sellaiseen kokoon, että ne voivat toimia markkinoilla? Kilpailutilanteessa.
Entä näiden yritysten johdon palkoille ja muille ansioeduille? Miksi heille pitää maksaa päättömiä palkkoja? Eihän heillä ole riskiä. Jos alkaa mennä huonosti valtio, politbyrokratian edustajana ja veronmaksajan rahoilla, tulee aina pelastamaan. Asettaa mahdollisesti uuden johdon. Tai sitten ei.
Kun ne ovat liian suuria kaatumaan.
Eagles fly singly
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Liian suuri kaatumaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Koko on suhteellinen kysymys.
Suomelle vain yksi ja ainoa on "liian" iso - Nokia . Se on "valtio" valtiossa. Sille on samantekevää missä se on ja mitä sen johto ansaitsee. Vain Suomi tarvitsee sitä. Muut haluaisivat sen - eteenkin naapuri Ruåtsi ja uskon että myös Putinia.
Jos Nokialla alkaa mennä huonosti menee Suomellakin huonosti. Jos Ameriikoissa GM tai Ford kaatuvat, menee jenkeillä ja taalalla huonosti. Elisat, Fortumit sun muut ovat pieniä pipanoita globaalissa taloudessa, mutta pienelle populalle ne ovat tärkeitä. Meillä ei olisi varaa päästää kasvukykyisiä, kehittyviä ja tuottavia yrityksiä konkurssiin, sillä niillä suomalainen elää - tai paremminkin hankkii niissä elämiseen tarvittavan vaihdannan välineistön.
Kansallisesti tärkeiden yritysten - "pienten" tai "isojen" - kansallistamista älä haaveile. Saat aikaan rojua, roskaa, varkaita ja valehtelijoita. Ne taas luovat ihan uudet elämisen "säännöt". Meillä on lait, verotus, valvonta, asetukset ja säännöt, jotka määrittelevät miten yritykset elävät - jos elävät - ja useat sitäkin kituen.
Osakeomistusta ja kansallista yritysomistusta pitää suosia. Sitä pitäisi jopa aivan erityisesti palkita. Se on kansan varallisuutta, jossa on "kasvollinen" johto. Osuustoiminta ei ole sitä, mutta se on pääomaköyhälle mahdollisuus. Se luo isoksi kasvaesaan "kasvottoman" vaikutuskoneiston.
Yhteiskuntamme ei ole yritys- ja yrittäjäystävällinen. Se pyrkii "rahastamaan" ja osallistumaan jokaisen yrityksen elämään. Vain torikauppa ja käpyjen keräily ovat jonkinverran hyväksyttyjä. Yritys- ja yrittäjäystävällisyys ovat suomalaista juhlapuhesanastoa. Mikään Suomessa ja suomalaisessa omistuksessa oleva yritys ei ole liian iso, eikä toimi riskeittä. Ne ovat lähes kaikki liian pieniä ja vielä kasvu- sekä kehityskyvyttömiä.
Liian isoja maassamme ovat vain lähes monopolistisesti toimivat ketjut, joita voisi pakkoyksityistää, mutta siitä seuraisi se haitta, että leipä pohjoisessa olisi hinnaltaan moninkertaista verrattuna etelän leivän hintaan. Liian iso maa pienelle porukalle, mutta senhän huomasi aikoinaan jo isä aurinkoinen.
Pitkänlinjalainen
Kuten varmaan olet aiemmin jo havainnut uskon mahdollisimman avoimilla markkinoilla toimivaan yksityiseen yritystoimintaan. Siis silloin kun se on paras vaihtoehto. Ja vapailla markkinoilla se on.
Mutta onko kyseessä avoimilla markkinoilla toimiva yksityinen yritystoiminta jos valtio sen aina tarvittaessa pelastaa? Eikö se siinä tapauksessa toimi väärin edellytyksin? Pilaa markkinoita, koska sen johdon ei ole pakko toimia mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti? Vääristää markkinoita samasta syystä? Tappaa kilpailijat tai estää kilpailun syntymisen?
Itseasiassa se ei ole yritys ollenkaan, vaan virasto. Virasto joka myy tuotteita tai palveluja. Siis kuten TE-keskus.
Ei kai TE-keskuksen pitäisi johtajalle, vaikka olisi ammatissaan kuinka pätevä, maksaa samaa palkkaa kuin sellaisen suuryrityksen johtajalle, jonka tehtävänä on tehdä voittoa ja luoda kansallista lisäarvoa ja työtä? Ei hänellä ole liiketaloudellista riskiä. Hän on ennemminkin verrattavissa osuuskaupanhoitajaan.
Sanot, että Suomi ei ole yritysystävällinen. Ei olekaan. Jos näin on, ja jos yllä esimerkissä mainitut eivät itse asiassa ole yrityksiä, vaan yrityksen muodon saaneita virastoja, eikö olisi paras kansallistaa ne ja pankit. Kun niillä ei ole yritysriskiä ollenkaan. Saataisi bonusongelmatkin hoidettua saman tien.
Lähetä kommentti