Ja pörssisukellus jatkuu tänään

Usko markkinoihin on kai hävinnyt? Joko tänään rikkoutuu 4000? Milloin hypitään taas ikkunoista?

Aina välillä pörssit yrittävät pyristellä tutkainta vastaa. Eihän tuo ihme voi olla? Siellä toimivat ja asioivat ovat jo menettäneet paljon. Uskostaan kohta kaiken. Eikä kukaan kai vapaaehtoisesti halua lisää menettää? Ja aivan yhtä usein, ellei useamminkin, pörssi on joutunut perääntymään. Olemme ilmeisesti siirtyneet aikaan, jolloin pörssi ei ole hintojen osalta aina oikeassa. Vai olemmeko?

Viikko viikolta ennusteet yksittäisten valtioitten, unionin ja jopa koko maailman kasvunäkymistä heikkenevät. Ja inhottaa kirjoittaakin, mutta loppua ei vieläkään ole näkyvissä. Olemme edelleen vapaassa pudotuksessa, jota esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla ei vielä huomaa mistään muusta kuin uutisista. Viimeksi eilen EKPn pääjohtaja järkytti markkinoita ennakoimalla euroalueen ”kasvuksi” - 2,2 – 3,2 prosenttia kuluvalle vuodelle. Siis ”onneksi” nyt ei enää puhuta kasvusta vaan, realistisesti, kutistumisesta. Onneksi siksi, että lausumassa kuuluu jo realismia. Uskoa se putoaminenkin vaatii.

Tähän samaan kuvaan kuuluu keskuspankkien kilpailu keskisimmän aseensa, koron alentamisesta. USAssa se on jo jonkun aikaa ollut käytännössä 0 (nolla) prosenttia. Nyt Englannin keskuspankki tiputti sen jo 0,5 (puoleen) prosenttiin. Lasku oli historiaallinen. Se oli alin korko pankin vuonna 1694 alkaneessa historiassa. EKP on laskenut omaansa vasta 1,5 (puoleentoista) prosenttiin. Odotan mielenkiinnolla milloin siirrymme negatiivisiin lainakorkoihin. Ehkä senkin vielä näen?

Jo ”aika päivää” sitten valtiot ,USA ja IsoBritannia etunenässä ovat ottaneet vastatakseen kaikesta mahdollisesta omassa kansantaloudessaan. Venäjä ja Kiina ovat sitä tehneet jo kauan. Miljardit ja miljardit lentelevät. Tuetaan ja taataan pankit, suurimmat yksittäiset työnantajat autoteollisuus etunenässä. Ja kohta aletaan rakentamaan infraa; rautateitä, teitä, siltoja, öljyputkia ja tiedä häntä mitä. Milloin koostetaan (toivottavasti?) uusi ”New Deal”. USAlle? Ensimmäiselle maailmalle? Vai maailmalle?

Väittävät, että USA on siirtynyt setelirahoitukseen jo aikapäiviä sitten. Mutta onhan taala monessa mielessä paljon muutakin kuin USAn kansallinen valuutta. Englannin keskuspankki on viimein alkanut ostaa valtion velkakirjoja, eli siirtyä sekin setelirahoituksen puolelle. Kummassakin maassa puhutaan miljardeista. Jopa sadoista jopa tuhansista miljardeista. Taitaa olla aika moni muukin valuutta kohta setelirahoituksen tiellä? Olemmeko Mugaben tiellä Zimbabwesta?

Ei vallassa olevia voi ainakaan syyttää siitä, että oltaisi oltu aivan toimettomana. Mutta onko tehty oikeita asioita? Tarpeeksi nopeasti ja näyttävästi? Obamankin etsikkoaika alkaa kulua umpeen. Nyt alkaa nimittäin jo olla aika myöhäistä repäistä ihmiset irti laman ajatuksista. Ja kuitenkin juuri siitä, johtajuudessa olisi nyt kysymys. Repiä lama pois korvien välistä. Jos sitä eivät onnistu tekemään valitut valtapoliitikot sen tekevät vallattomat, ns. uudet luudat. Niin on käynyt aina aiemminkin. Äärimmäisin huonoin tuloksin.

Saattaisiko olla niin, että maailman mahtavat luottavat enemmän kansantaloustieteen perinteisiin syy – seuraus – suhteitten mekaniikkaan kuin siihen, että nykytilanne vaatii jotain aivan uutta? Mitä pidemmälle tämä tilanne on kehittynyt, sitä ilmeisemmäksi on käynyt, että perinteiset axioomat, teoriat ja Excel-taulukot eivät toimi. Usko markkinoihin, politiikkaan ja tulevaisuuteen on häviämässä Ensimmäisestä Maailmasta. Ilmeisesti raha, käytetään sitä kuinka suurissa määrin tahansa, ei yksin ole enää ratkaisu.

Kehittäkää uutta.