Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Noudatetaan Britannian esimerkkiä. Ei makseta.
Upea häkkyrä eikö? Nappasin sen Jan Hurrin artikkelista Suomi siivoaa sotkun Britannia korjaa saaliin. Taloussanomissa.
Se taas pohjautuu siihen samaiseen ESCP Europe -kauppakorkeakoulun velkatutkimukseenThe great EU debt write off josta kirjoitin samannimisen artikkelin kesäkuun alussa. Tutkimuksen ainakin minun mielestäni mielenkiintoisimpana antina on selvittää, mitä tälle Eurooppaa lamaan ajavalle talouskriisille olisi tehtävissä netottamalla valtioitten eri toimijoiden keskinäisiä velkasuhteita. Vaikka tarkastelun tuomitsisi kuinka teoreettiseksi ja käytännölle vieraaksi, se avaa uusia ajattelun ja ratkaisuvaihtoehtojen elementtejä.
Yksi tämänhetkisen tarkastelun keskeisimmistä on havainto Britannian painoarvosta tässä Eurooppa – kokonaisuudessa. Se on suurempi kuin Saksa ja Ranska yhdessä. Sen pankeilla on suurimmat saatavat euro-maista, ja euron kaatuminen, joko Kreikan ja/tai Portugalin ja/tai Italia ja/tai … tuhoasi jo muutenkin savialoilla horjuvan Albionin talouden.
Vanha sanonta velkasuhteitten vaikutuksista sopijaosapuolten suhteeseen maksuhäirötilanteessa menee kai jotenkin näin. Jos olet velkaa pankille 10 000 euroa, etkä voi maksaa, se on sinun ongelmasi mutta, jos olet velkaa 100 000 000, se on pankin ongelma. Mutta nykytilanteessa Britannia ei joudu kantamaan huolta ei vastuuta pankkiensa holtittomasta rahoitustoiminnasta. Eihän se edes kuulu euroon.
Sen sijaan Suomi kuuluu euroon ja, vaikka ei juurikaan ole Välimerenmaita rahoittanut, joutuu Britanniaakin suuremmaksi maksumieheksi. Ja miksi? Koska David Cameronin hallitus on onnistunut vakuuttamaan Saksan ja Ranskan kollegansa, että nykykriisin ratkaiseminen on euro-maiden murhe. Ja kun Ranska ja Saksa pystyvät vastaavalla periaatteella pienentämään omien pankkiensa vastuita vyöryttämällä vastuut kaikille muille euromaille, se sopii heille mallikkaasti.
Sixten Korkman taas puhuu kreikanvelka-, euro-, talous- tai finanssikriisistä nyt jo potentiaalisena pankkikriisinä. Sitähän se on ja on ollut jo pitkään. Kesäkuun lopulla 28.06. kirjoitin siitäkin artikkelin Ruma sana sanottava niin kuin se on.
Meillä täällä Suomessa oli pankkikriisi. Sitä hoidettiin väärin ja siitä selvittiin rimaa hipoen. Mutta siitä selvittiin. Eikä rahoittajatahoiksi muita ilmoittautunut, eikä kyllä pyydettykään.
Ymmärrän kansallisvaltioiden solidaarisuuden tarpeen Euroopan yhteisöllisyyden ja yhteistyön rakentamisessa. Kannatankin sitä. Mutta tolkku on säilytettävä mukana. Puhdistetaan ensin suurten EU-maiden poliittisten päättäjien ja heidän valtioissaan kotiaan pitävien pankkien menneet synnit pöydältä. Meillä ei ole eikä ole ollut niihin osaa eikä arpaa.
Ja palataan sitten solidaarisuuskeskusteluun. Ei latin latia enää Eurooppaan ennen sitä.
PS.
Miksiköhän USAn valtionvarainministeri Geithner pyytämättä ja yllättäen ilmestyi eurooppalaisten kollegojensa kokoukseen Puolassa männä viikolla? Voisikohan menossa olevan kriisin parhaiten mediassa vaietulla salaisuudella olla jotain tekemistä asian kanssa?
"Uutisraporttien mukaan jopa puolet ongelmaluotoista on yhdysvaltalaisissa rahamarkkinarahastoissa tai osallisina johdannaisuhkapeleissä. Nyt ei siis olla pelastamassa vain eurooppalaisia pankkeja, vaan myös riskiä ottaneita yhdysvaltalaisia keinottelijoita."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti