Budjettikiireiden keskelle

Pääoman ja tulojen jakautumisesta. Lyhyt oppimäärä.

Näinkö rakennetaan tulevaisuutta? Yrittäjyyttä? Yhteisöllisyyttä? Nyt siis Jenkeissäkin? Vai onko todella niin, että "heikot" sortukoon elontiellä, kun jätkät porskuttavat? Heillä päin kun ollaan perinteisesti oltu vain "between jobs".

Even Harvard couldn't protect me. Neither my degrees nor my prestigious jobs prepared me for the endless anxiety of job hunting.

Meille, ainakin minulle tämä oli tuttua jo 1990-luvulla. Nyt sen kimpussa meillä on jo seuraava sukupolvi. Näinkö kehitymme? Tätäkö kehittyminen edellyttää? Jokin tässä yhtälössä ei vain istu.




PS.

The ballad of an ordinary man  saattaisi olla hyvä esittää myös budjettineuvottelujen siinä osassa, kun elinkeinoja edustavat alkavat varoittelemaan uhkaavasta työvoimapulasta.