Kun uskon markkinatalouteen, omistusoikeuden koskemattomuuteen ja lehden kustantajan yksinomaiseen oikeuteen päättää julkaisunsa linjasta päätin, kohteliaana ja auktoriteettiuskoisena vastata niin ikään kohteliaasti:
Arvoisat Kauppalehti Moderaattorit
Olen vastaanottanut tämän viestinne ja nauranut itseni lähes kuoliaaksi.
Varmasti olette saaneet viestejä sieltä sun täältä, että lähes aina liitän kommenttiini lukijalle mahdollisuuden tutustua asiasta aiemmin, ja useimmiten yksityiskohtaisemmin, kirjoittamaani artikkeliin täällä KL.fin blogisivuilla. Jos olette moderaattoreina menneen viiden yhteistyövuotemme aikana toimineet, olette jossain vaiheesa varmasti moisen itsekin voineet todeta? En tiedä pakottaneeni ketään painamaan sitä. Enkä edelleenkään ymmärrä millä tavalla tämä lisämahdollisuus keskustelua häiritsee. Jopa mainos selityksenne jälkeen. Tehän mainostatte, mielestäni aivan ymmärrettävästi, "omia blogejanne" täysin ylivertaisesti tällaiseen tavisblogiin verrattuna. Sallin sen toki teille.
Jos erilaiset toimituksenne omat, sponssatut ja mainonnallisesti muuten tuetut bloginne saavat vähemmän lukijoita (20.9.) kuin allekirjoittanut, etsisin kyllä syytä jostain muualta kuin siitä, että liitän lukijalle mahdollisuuden asiaan liittyvään lisänäkökulmaan. Samalla tavalla toimin erityisesti Uudessa Suomessa siten, että sikäläiset lukijat edes hetkeksi siirtyvät näile Kauppalehden sivuille.
Mutta luonnollisesti Kauppalehti päättää omasta politiikastaan.
Olette ilmeisesti aikaansaaneet omaa erinomaisuuttanne tukevan Kauppalehden päätöksen, jonka mukaan 3.10. alkaen uutiskommentointi edellyttää kommentoijan nimen julkaisemista? Lupaan, että sen jälkeen en enää uutisianne kommentoi. Linkkivinkin voitte työntää ihan sinne minne ne kuuluvat. Jos uhkailunne seurauksista estävät uutiskommentointini siihen asti; minkäs minä moiselle typeryydelle voin?
Kuten varmasti tiedätte, olemme aiemminkin, aina yhtä päätoimittajaa ja entistä blogaria myöten tästä samasta asiasta keskustelleet? Viimeisin taltioimistani sähköposteista on päivätty 23.10.2010. Mikään ja alleviivaan mikään muu kuin edellä mainittu Kauppalehden päätös ei ole en jälkeen muuttunut. Paitsi Evan johtajan, ent. Aamulehden päätoimittajan Matti Apusen yli-innostunut tuliainen Bilderbergin viimeisimmästä ohjeistuspalaverista.
Aivan ilmeisesti sekä EVA, Bilderberg, Alma Media yleensä ja Kauppalehti erityisesti on päättänyt ryhtyä aktiivisesti kaventamaan kansalaisten sananvapautta. Kovin lyhytnäköinen median kantana, jopa yhden totuuden Suomessa. Mutta istuu ilmeisen hyvin aikaamme.
Edellisessä tätä asiaa koskevassa kirjoituksessani ryhdyin etsimään itselleni uutta kotia. Viisi vittuilun vuotta riittää noin 2500 - 3000 viikoittaisesta lukijasta kiitokseksi. (En kuitenkaan katso teidän olevan niistä minulle velkaa. Olitte aiemmin respektaabeli portaali.) Ja jos minusta on kiinni lupaan tehdä kaikkeni, että te Kauppalehden moderaattorit saatte ansionne mukaan.
Malttakaa vähän. Kyllä te minusta pääsette.
Hakki, Eagles fly singly
PS.
Mikä tai kuka virkamies valvoo tässä maassa sananvapauden toteutumista mediassa? Anteeksi, kenen virkamiehen tehtävänä on huolehtia kansalaisten sananvapauden toteutumisesta mediassa? Maksullisen median JSN ei enää ole uskottava. Sillä on oma lehmä ojassa. Ja syvässä.
11 kommenttia:
Sensuurin ylistäminen kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin. Ylistetty olkoon sensuuri, sillä se vapauttaa.
http://sossumedia.blogspot.com/2011/07/paatoimittajat-ylistivat-sensuuria.html
Hakki
Olen monen vuoden ajan seurannut Sinun, useinkin briljantista ajatuksen juoksua, en kritisoiden, vaan, sanoisinko ihaillen taituruuttasi jolla olet tuonnut esiin mielentuotteitasi. Kuten hyvin tiedät, mielipiteet ovat sanapalikoista, mielin määrin tehtyja ajatushökkeleitä joita jokainen voi kayttää mielenääriin saakka ja kulloisenkin mielentilansa hulaumalla tavalla. Kutsut sitä ”sananvapaudeksi”, mutta mitä sellaisessa on vapaata jossa kayttäjä, sinä tai minä, on sidottu taustaansa niin fyysillisesti kuin psykologisesti ja voi toimia vain noiden tekijöiden, siteiden pitelemissä puitteissa? Vapaus, jos sellaista todellakin olisi olemassa, ei olisi vapautta jostakin, vaan pikemminkin mielentila jossa voisi tehdä havaintoja, katsoa asioita sellaisina kuin ne ilmentävät itseään, ilman pakonomaisia mielipiteitä ja mielipiteiden luomia vastakkaisia kuvitelmia siitä kuinka asiat pitäisi olla, vaan kuinka ne todellisuudessa ovat. Sana, silloin kun se on vapaa omista agressioistaan, omista mielipiteistään, mitkä ovat useimmiten hyökkääviä, ei voi, eikä nähdäkseni tarvitse ”alapään lannoitteita”, vaan enemmänkin ajatusta herättäviä virikkeitä. Reaktiot ja vastareaktiot eivät koskaan rakenna, tai edes anna mahdollisuutta rakentaa uutta ajatusta, uutta suuntaa ajatuksille ja sitä jos mitään muuta tarvitsemme enemmän.
Lippe
Kiitti kommentistasi ja siihen sisältyneestä TEDin linkistä käsitellen juuri nettiajan sananvapautta. Suosittelen kaikille lämpimästi.
Kun valitettavasti en osaa siirtää itse videota tälle sivulle, yritän ainakin liittää sen linkin.
http://www.ted.com/talks/view/lang/eng//id/1188
Ajattelun aihetta tänne lintukotoon. Jos emme ole varovaisia ja aktiivisesti puolusta oikeuksiamme, meillä ei kohta enää ole mitä puolustaa. Pätee sekä valtioiden että yksilöiden suhteen.
Karl
Kiitti kannustavista sanoistasi.
Minulle elämä ei koskaan ole ollut metafyysisten periaatteiden käsitteellinen konstruktio. Se on ollut arkipäivää, siten kun sen olen kokenut. Tässä ja nyt. En myöskään kuulu niihin, jotka välittömästi vaikenevat vahvemman voiman vaateesta. Katson, että minulla on oikeuksia siinä kuin muillakin yksittäisillä ihmisillä. Olen ilmeisesti idealisti vielä näillä aikuisina aikoinani, enkä hyväksy sen paremmin typeryyttä kuin epäoikeudenmukaisuutta, en varsinkaan silloin kun se suoraan kohdistuu läheisiini, rakkaisiini tai itseeni tai muihin mielestäni altavastaajan asemassa oleviin. Ja erityisesti jälkimmäistä porukkaa maailmassa riittää.
Jurnuttaminen ja käden nyrkkiin puristaminen taskussa, ei riitä minulle sellaisessa asiassa, jota pidän oikeutena.
If it is to be,
it is up to me.
Mutta koska en koskaan ole ollut taipuvainen käyttämään sen paremmin fyysistä voimaa kuin henkistä alistamista työvälineenäni, jää näinä päivinä jäljelle vain kirjoittaminen, mieluiten sen pohjalta käytävä debatti.
On valitettavaa, että mm. artikkelissa mainitut tahot ja monet muut kaltaisensa pitävät oikeutenaan mestaroida yksilön sananvapausoikeutta yhteiskunnassa. Eikö 9/11 tapahtumien jälkeisessä sodassa terrorismia vastaan sillä tiellä vielä ole tarpeeksi pitkälle edetty? Se on kuitenkin tie jossa voidaan edetä yksilön ja yhteisöjenkin kannalta vain huonosta vielä huonompaan ja lopulliseen totalitarismiin.
Hakki,
Onnitteluni. Olet päässyt samaan törkykirjoittajien arvostettuun ja kuuluisaan kategoriaan kuin kapteenikin. Meidän pitäisi olla ylpeitä saavutuksestamme, sillä ryhdytäänhän osin meidän takiamme Suomessa murtamaan demokratiaa ja kansalaisoikeuksia ja rikkomaan kaikkia Suomen allekirjoittamia sopimuksia sensuroimalla ja rajoittamalla sananvapautta.
Hakki,
Perääntyminen ei kuitenkaan ole oikea keino taistella, päin vastoin. Suomalainen, joka haluaa taistella omien oikeuksiensa puolesta, tekee sen viimeiseen hengenvetoon saakka eturintamalla.
Ensimmäiseksi kapteeni tekisi rikosilmoituksen laittomasta uhkauksesta, sillä sitähän tuollainen nimetön kirje on.
Toisekseen kapteeni lähettäisi Kauppalehden toimitukselle kirjeen, jossa hän toivoo moderaattorien jatkossa esiintyvän omilla nimillään.
Kolmanneksi kapteeni kysyisi Julkisen sanan neuvostolta, onko nimetön moderointi ja nimettömien viestien lähettäminen hyvän lehtimiestavan mukaista, kun se muuten on monessa yhteydessä todettu jos ei laittomaksi niin ainakin hyvän tavan vastaiseksi - viitaten kauppalehden pyrkimykseen poistaa nimetön kommentointi.
Kiusa se on pienikin...
PS Jos kuitenkin päätät poistua keskuudestamme, laita kommenttina Kapteenin blogiin, mistä sinut löytää.
Kiitos Hakki blogeistasi.
Nimimerkkikirjoittelu netissä on paikoin todella asiatonta häiriköintiä. Mutta eihän autoiluakaan voi kieltää siksi, että pieni vähemmistö ajaa jatkuvasti kännissä. Itse kirjoitan nimimerkin takaa, mutta huolehdin siitä, etten koskaan loukkaa ketään henkilökohtaisesti.
Matti Apusen palkanmaksajien maailmankuva on ikävä. He haluavat päästä eroon kaikesta mahdollisesta huonosta julkisuudesta, kuten sisäpiirikauppaepäilyistä tai vaikkapa henkilöstöoptioiden siirtämisestä henkilökohtaisten osakeyhtiöiden taakse veronkiertotarkoituksessa. Asioita lobataan Apusen kaltaisten leppoisan oloisten kansanmiesten suulla, jotta lobbaus näyttäisi inhimillisemmältä.
Nimettömiä blogisteja tarvitaan siksi, että kirjoittamisesta palkkaa nostavat toimittajat eivät aina a) tiedä asioista tarpeeksi ja b) eivät voi liiketaloudellisista syistä kertoa kaikkea, mitä tietävät. Eliittiä kritisoiva mediaväline näet huomaisi yhtäkkiä olevansa tiedotusväline, jossa ei ole mainoksia.
Mitä politiikkaan tulee, toimittajilla ja poliitikoilla on niin pitkä yhteinen työrupeama takana, että moni toimittaja ei enää edes huomaa yhteiskunnassamme olevan pahoja rakenteellisia jäänteitä menneisyydestä. Kun esimerkiksi ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeus on ollut monen toimittajan syntymästä asti olemassa, ei sen kyseenlaistaminen tule edes mieleen, vaikka se tarkoittaa yli 200 miljoonan euron vuosittaista tukea jo ennestään upporikkaille ammattiliitoille.
Tällaisia epäkohtia varten tarvitaan myös nimimerkin takaa kirjoittavia blogisteja, jotka toivottavasti saavat ammattitoimittajien silmät aukeamaan.
Kapteeni, Kiitti
En ole ainakaan vielä lähdössä mihinkään, koska sopivaa pesäpaikkaa ei vielä ole löytynyt. Tämä lapsellinen "uhkailuhan" koskee ainoastaan toimintaani verkkolehden keskustelupalstan kommentointia lisäämällä tekstiin linkin, yleensä omalle samaisen lehden blogisivustolle. Mutta vähäiseksi jäävät täällä vapausasteet. Blogin pitämistä KL.fissä se ei koske. Vielä. Samoin voi kommentoida keskustelupalstaa ilman linkkejä.
Toisaalta, koska en enää halua tukea KL.fin levikin/lukijain kasvua, tänne on turha jäädäkään.
Katsotaan nyt. Sven Dufvaksi minusta ei ole, mutta en myöskään ala kerätä reunakivilöitä Lampion hiekkakujille.
Frank Hoboken, kiitti kommentista.
Matti Apusen palkanmaksajien maailmankuva taitaa ennemmin olla sairas kuin ikävä? Vielä enemmän huolissani olen kuitenkin heistä itsestään. Noista periaatteettomista käskyläisistä jotka ilmeisesti ovat valmiita tekemään mitä tahansa mitä sosiaalisen asemansa ja taloutensa katsovat vaativan. Minä, minä, heti, tässä, nyt, minä - kulttuuri on viimeisen 10 -15 vuoden aikana, globaalin liberalistisen kapitalismini myötä noussut jo lähes sietämättömälle tasolla.
Näin parlamentaarinen kansalaisten demokratia on rapautuu puolueiden ja etujärjestöjen demokratiaksi, etuja haalivaksi politbyroratiaksi.
PS.
Kuten edellä Kapteenille kommentoin, en vielä ole menossa mihinkään.
Suomalaisissa riittää aina Lammioita, Koskeloita ja Rokkia, muita unohtamatta. Nyt ovat Lammiot vallassa, mutta ikävästihän niillekin käy. Sitä ikävämmin, mitä kireämmälle kansakuntaa suitsitaan.
Liian pitkälle kun mennään, voi verikin vuotaa. Siitä on esimerkkejä erilaisissa (ennen tai nyt) totalitäärisissä yhteiskunnissa. Toivottavasti huomaavat virheensä ennen sitä.
Täällä on siis sittenkin elämää.
Kaivaidun juuri poterooni miettimään ammunko takaisin vai otanko vastaan.
OrNot
Minne täältä elämä katoaisi? Periksi ei anneta. Ei ennen kuin henki menee.
Lähetä kommentti