Hullu mies Huittisista...

Milloin on oikea aika menoleikkauksille?

Nousukaudella puolueita edustavat kansanedustajat haluavat jakaa kaikkea sitä hyvää mikä verorahoista irti lähtee, ja vähän enemmänkin. Sillä on ihan käsitekin, jakovara. Ei silloin sovi leikkauksia vaatia.

Laskukaudella tai hitaan kasvun aikana menoleikkauksia ei sovi vaatia ollenkaan, koska se heiveröinenkin kasvu saattaa taittua tai taantuma, kasvavan työttömyyden seurauksena syvetä. Ei silloin sovi leikkauksia vaatia. Silloin täytyy elvyttää. Ja onpa kyseessä sitten uusklassisesta tai Keynsiläisestä teoriasta, kumpikin on omiaan kasvattamaan julkisen sektorin velkataakkaa entisestään.

Kuitenkin on olemassa myös käsite kestävyysvaje. Kestävyysvaje kertoo kuinka paljon veroastetta tulisi nostaa tai menoastetta alentaa, jotta julkinen talous olisi pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla. Sen merkitystä selventää myös suomalainen sananlasku: Hullu mies Huittisista, syö enemmän kuin tienaa.

Hallitusohjelmassa puolueet suuressa viisaudessaan arvioivat sen muistaakseni noin 2,5 miljardiksi euroksi, vvm ennen hallitusneuvotteluja noin 10 miljardiksi. Siitä päätellen miten julkinen sektori vuosittain lainataakkaamme kasvattaa on tässä syytä ennemminkin uskoa ministeriötä.

Siis vastaus johdannon kysymykseen on, että nousukautena ei voi, eikä laskukautena ainakaan voi. Kestävyysvajeesta kun voidaan olla niin montaa mieltä.

Ehkäpä juuri tämän vuoksi meillä hallituksen muodostavia puoleita edustavat ministerit tarttuvatkin heti härkää sarvista?

Valtionvarainministeri lainatakuuksien vakuuksiin(?), peruspalveluministeri oluen alkoholiprosenttiin, liikenneministeri kehittelee satelliittipohjaisen laskutusautomaatin, opetusministeri esittää lukio-opiskelijoille maksuttomia oppikirjoja, sisäministeri avioliittolain muuttamisen vastustamiseen.... Prioriteettinsa kullakin.

Ehkä meidän tässä tilanteessa vuonna 2011 sittenkin olisi syytä omaksua Joseph Schumpeterin varsin kriittinen käsitys elvyttämisen hyödystä? Jos vaivautuu seuraamaan poliitikkojen ja virkamiesten toimintaa vain viimeisten vuosien USAssa, EUssa ja Suomessakin ei voi kuin yhtyä hänen näkemykseensä. Siinä on vinha perä.

Turhaa nykään on housujaan kastella. Pakkanenkin on taas tulossa.




PS.

Jotain todella perverssiä on esimerkiksi tavassamme mitata suhteellista hyvinvointiamme.