Eikö olekin mukavaa aloittaa uusi vuosi palauttamalla konkreettisesti kaikkien mieleen suomalaisen yhteiskunan, kansantalouden ja erityisesti parlamentaarisen demokratiamme koko kuva? Muuten; maho tarkoittaa hedelmätöntä, lisääntymiskyvytöntä. Ja taitaa olla niin, että myös meidän taloutemme pohja täyttää tunnusmerkit.
”Kansanedustajan tehtävät ensi keväänä vapaaehtoisesti jättävä Jacob Söderman (sd.) uskoo, että eduskunnan ja kansan väliin repesi kuilu 1990-luvun laman aikana.
Eduskunta nousi kuin avaruusalus vähän matkan päähän kansalaisista. Kun tulin takaisin, täällä oli paljon paksummat seinät. Puhuttiin budjettiraameista, infrastruktuureista ja kaiken maailman systeemeistä enemmän kuin kansalaisten hädästä, edustajan ja kansan väliin oli tullut kuilu, sitreeraa Uusi Suomi Kalevaa.
Samalla Söderman kertoo, että lamasta nousu edellytti muutamia "temppuja", ja kun markkinataloutta ei tämän jälkeen enää haluttu rajoittaa "tulonjako repsahti". 72-vuotias kansanedustaja sanoo nyt, että laman jälkeen "olisi pitänyt palata pohjoismaisempaan politiikkaan".
Söderman arvostelee eduskunnan nykymenoa. Hänen mukaansa etenkin hallitusohjelmista on tullut liian yksityiskohtaisia asiakirjoja, joiden sisältöön ei uskalleta kajota, vaikka maailma ympärillä muuttuisi täysin. Hän hämmästelee myös, miten nykyinen hallitus ja eduskunta ei kykene puuttumaan perustulonjakoon ja yhtiöiden ylisuuriin korvauksiin.
Parlamentarismia ei ole yksittäisen kansanedustajan näkökulmasta paljon enemmän kuin Kuubassa.” Näin Uusi Suomi eilen.
”Vaalirahoitukseen liittyvän rikostutkinnan kohteena on kaikkiaan kuusi nykyistä tai entistä kansanedustajaa - joukossa myös entinen pääministeri Matti Vanhanen.
Eduskunnassa ratkeaa lähiviikkoina, joutuuko Vanhanen valtakunnanoikeuteen. Viittä muuta nykyistä tai entistä kansanedustajaa koskevat syyteharkinnat valmistuvat kevään kuluessa.
Vaalirahoitusta koskevaa rikostutkintaa ja syyteharkintaa johtaa valtakunnansyyttäjänvirasto. Syyteharkintaan on valjastettu kahdeksan kihlakunnansyyttäjää ja neljä valtionsyyttäjää. Syyttäjäkonetta ohjaa ja koordinoi apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Monet poliitikot ovat kehottaneet oikeusviranomaisia kiirehtimään tutkimuksia.” Näin Hesari eilen.
Varmaan demokraattisen tasapuolisuuden nimissä tutkinnan kohteena on kolme kokista ja kolme kepulia? Kumpikin puolue sietää sen, että pienimmät tai muutenkin ilmeiset pelinappulat uhrataan, yhtä monta kummastakin puolueesta? Kannattaahan kansan vihalle muutama lammas uhrata, ihan vaan vallan jatkuvuuden turvaamiseksi. Ja opittuaan, että kertaus on kaiken oppimisen äiti, he huolehtivat siitä, että media kirjoittaa, ja edellämainityt median kunniakkaat edustajat kirjoittavat aiheista kumpikin myös tänään.
Olen Jacob Södermanin kanssa eri mieltä siitä, milloin eduskunnan ja kansan väliin repesi kuilu. Väitän, että viimeistään silloin kun puolueiden selkärangattomuuden seurauksena UKK kaikkien ”vastuullisten puolueiden” toimesta sai jatkaa ilman, että kansa sai edes käyttää sitä ainoaa kansalaisoikeuttaan. Uskoisin, että todennäköisin syy löytyy kyllä sitäkin aiempaa ay-jäsenmaksujen työnantajaperinnästä, maataloustulolaista, puoluetukilain säätämisestä, noottikriisistä tai jopa UKKn ensimmäisestä valinnasta Tasavallan Presidentiksi. Tai sitten kaikesta siitä, mitä puolue-eliitti on päällemme vuosikymmesien aikaan kumuloinut.
Samaa mieltä kuitenkin itse asiasta. Joka kohdasta. Lihavoiduista olen viimeisen 4 vuoden aikana kirjoittanut muutamankin artikkelin, jopa liikaakin. Mutta miksi, miksi, miksi kansanedustaja Jacob Södermanin meriiteillä varustettu eliitin jäsen tuo näin merkittävän asian esille vasta nyt? Hänellähän on, kansanedustajana ja ties minä, ollut vuosikymmeniä aikaa vaikuttaa puolueessaan ja politiikassa. Jopa EUssa? Vai onko niin, että puolueyhteisö yhä tarkemmin muistuttaa suomalaista vapaamuurariutta, Ku-Klux-Klania tai peräti Mafiaa? Omertoineen päivineen? Kuitenkin tämänkin valossa on kai aika selvää, että yhteisön sisältä korjaus ei ole tehtävissä? Se mahdollisuus meni jo aikaa sitten.
On luonnollisesti ihailtavaa, että syyttäjälaitos on alkanut tutkia asiaa edes vuonna 2010, kaksi vuotta sen jälkeen kun tavalliselle kansalle oli tullut päivänselväksi, että tarkan rikostutkinnan syytä on yllin kyllin. Miksi on pitänyt odottaa, että pääministeri itse luopuu tehtävästään? Miksi muiden, siis vaikkapa kaikkien niiden 41 Kehittyvien Maakuntien Suomen ostaman kansanedustajan, jotka järjestelmällisesti jättivät rahoituksensa ilmoittamatta ja joista useat vielä paljastuttuaan kielsivät saaneensa rahoitusta. toimia ei ole tutkittu? Miksei oikeuskanslerin toimia ole tutkittu hänen kulutettuaan yli puoli vuotta selvittääkseen...? Niin mitä?
Jaa. Ai niin, unohtui se tyytyväisten vakiokysymys; Mitä väliä tällä kaikella on? Eihän mikään kuitenkaan muutu? ”Valitettavasti” alkaa, ainakin minussa entisestään voimistua tunne siitä, että jotain on kuitenkin muuttumassa. Huhtikuussa 2011.
Summa summarum
Huonosti toimivan markkinatalouden syy on huonosti toimiva demokratia
PS.
Ja sitten vielä tuo yksi älykkö, jonka yksisilmäisyys tekee hänestä oivan ehdokkaan vuoden kahjoksi, vaatii lisää veroja. Ilmeisesti kansainvälisen kiertokoulun seurauksen vähennyslasku jäi omaksumatta?
4 kommenttia:
Jos tuo älykkö on kahjo kun kertoo että hänen tuloilla ja omaisuudella varustettuja ihmisiä voisi verottaa enemmän niin olisiko tosiälykäs jos olisi päinvastaisella kannalla?
Populismia tuollainen on mutta minun mielestä kaveri on ihan oikeassa. On eri asia että myös kuluja pitää karsia oikein isän kädestä.
Samaan aikaan kai pitäisi jollain keinoin lisätä kansalaisten kulutuskysyntää. Tuskin rikkaat/hyvätuloiset silti sen vähempää kuluttaisivat vaikka veroja vähän nostettaisiinkin. Kun rahaa tulee riittävän paljon niin kaikkea tuskin kulutetaan - sitä vain jää yli kulutuksesta.
IsoIgor, Hyvää Uutta Vuotta vaan sinullekin.
Johtopäätökseesi yhdyn täysin. Mutta ei asialle ennen vaaleja mitään tehdä. Eikä muuten sen jälkeenkään. Siis kun vanhat merkit paikkansa pitävät.
Hei kaverit ja hyvää vuotta 2011.
Monissa blogeissa on erinomaisen paljon hyviä ehdotuksia valtion menojen karsimiseksi. Toivoisi edusmiestemmekin niihin tutustuvan.
Luin joulunpyhinä sen Hetemäen/Niskakankaan loppuraportin ja sormi oli kyllä suussa koko ajan, ihan nahka meinas lähteä! -Ei auttanut kuin ottaa selville keitä siihen ryhmään kuului ja eihän siellä ollut yhtäkään tavallisen elämän tuntijaa eikä myöskään yrittäjää ( Niskakangasta ei voi laskea). - Nyt kuitenkin esim. meiltä yrittäjiltä vaaditaan investointeja kasvuun! -Siis meidän pitäisi umpimähkään sijoittaa rahapeliin, jonka sääntöjäkään ei vielä ole keksitty? Kyllä kai ne uudet verolait pitäisi sentään saada ensin voimaan. - Olen jo jossakin kirjoitellutkin, että kun Niskakangas alkoi esitellä julkisuudessa asiantuntemustaan yrittämisestä ja yrittäjistä n. 2 v. sitten, pysäytti se kuin seinään kaikki investoinnit kasvuun.
Vielä menee n. 2v. kunnes lait ovat valmiit ja jos ne yritysmaailmassa hyväksytään ja kasvuinvestoinnit uudelleen alkavat, menee niistä päätöksistä 2-3 v. ennenkuin se investointi voi näyttää jotakin talouden kasvua! Siispä 4-5 vuotta vielä ainakin menee.
Nythän minäkin tyhjentelen firmojani varmuuden vuoksi, koska selvältä näyttää, että
yrittäjän asema ei ainakaan verotusmielessä parane.
pekka väinämö
Meillä Suomessa politbyrokraattinen eliitti on sisäistänyt käsityksen, että se elää pienten ja keskisuurten yritysten/yrittäjien sekä keskituloisten palkansaajien selkänahasta. Ja oikeassahan nuo ovat. Samoin on sisäistetty Mikko Laaksosen lausunto aikoinaan, että jokainen yrittäjä on potentiaalinen rikollinen. Lisäksi on ymmärretty, että suuryritysten pienen määrän kanssa on huomattavasti helpompi ja tuottavampaa tehdä "yhteistyötä." Siksi on yritetty ylläpitää "suuren rahan" toimintaedellytyksiä, jossa siinäkin on pitkälti epäonnistuttu.
Kun nyt suuri osa kruununjalokivistä ja kiinteistöistä on jo myyty tai niitä ollaan jo myymässä, eikä peruspalvelujen ulosmittaaminen ulkoistamisen ja yksityistämisen kautta ilmeisesti tuo rahaa riittävän nopeasti, ei uusia tulolähteitä kohta ole ensinkään. Hätähän siinä tulee. Eikä politbyrokratia ole millään tavalla tunnettu peräänkuuluttamastaan käytännön yrittäjyydestä, luovuudesta tai innovoinnista.
Kuten Södermankin jo totesi, eduskunnan ja kansan väliin on revennyt kuilu. Hän ei vielä ilmeisesti ole havainnut, että se kuilu on laajempi. Samalle puolelle eduskunnan kanssa on yhä kiihtyvää vauhtia siirretty ja siirtynyt monia niistä tahoista, jotka elävät verojemme ja lisääntyvän julkisen sektorin velan varassa. Uskonpa, että tämä porukka oli varsin hyvin edustettuna kummassakin?
Joo, Hyvää ja onnellista Uutta Vuotta Sinullekin.
Lähetä kommentti