Vain vetäytyvät poliitikot uskaltavat puhua ikäviä

Ja mitä ihmeen iloa siitä kellekään on? Manninen, Söderman, Niinistö, Vanhanen.... ja varmasti vielä moni muukin Arkadianmäen jättävä avaa vielä sanaisen arkkunsa ja kertoo mitä nyt pitäisi tehdä. Eikä kyse ole huonoja aikoja varten jätettävä testamentti. Kyseessä on osoitus vastuun välttämisestä sinä aikana kun siihen oli valtuutus.

Miksi he eivät ole aiemmin uskaltaneet? Halunneet? Viitsineet sinä aikana, jolloin he eivät vielä olleet halvaantuneita ankkoja? Vai olivatko nimenomaan silloin, mutta nyt eivät?

Eikö tämä osaltaan kerro siitä, että parlamentaarisessa demokratiassa ei kaikki todellakaan ole hyvin? Ja se mikä ei hyvin ole on puolueitten ja heitä edustavien kansanedustajien kieroutunut vastuunjako. Sen pohjana on kaksi yksinkertaista asiaa. Toisaalta perustuslain 29§n jatkuva rikkominen ja ennustettavuuden lisääntymisellä perusteltu puolueryhmien ryhmäkurin salliminen. Toisaalta puolueiden itseisarvoistuminen vuosien ja vuosikymmenien saatossa niin merkittäviksi pelaajiksi, että kukaan valituksi tullut kansanedustaja joka haluaa tulla uudelleen valituksi, muutamaa hyvin harvaa poikkeusta lukuun ottamatta, ei puolueen eliitin ohjeita ala tietoisesti kyseenalaistamaan. Vastustamisesta puhumattakaan.

Lisäksi puolueiden omat intressit uskovaistensa suojatyöpaikkojen, virkojen ja työpaikkojen, kylpylöiden, yleishyödyllisen rakennuttajan, oppilaitosten jne. jne. ylläpitämisen osalta on pitänyt huolen siitä, että puolueiden etu on aina huomioitava ennen kansalaisten etua.

Juuri siksi vallassa vuosi- ja vuosikymmentolkulla olleiden puolueiden olisi syytä katsoa peiliin ennen kuin ääneen kun ihmettelevät populisten liikkeiden protestia. He itse ovat syypäitä demokratiamme rapautumiseen nykyiseksi politbyrokratiaksi.


PS.
Syy miksi tämä ei ole kommenttina Kyösti Jurvelinen kirjoitukseen on varmaan jokaiselle lukijalle jo selvä?