Kansalaisilta on mennyt usko suomalainen demokratiaan. Se käy selväksi yksin blogeja ja nettikeskusteluja seuratessa.. Ja se koskee poliittista järjestelmää kokonaisuudessaan. Puolueisiin, puolue-eliittiin, poliitikkoihin, vaalijärjestelmään, puoluerahoitukseen, kansanedustajiin, korkeimpiin virkamiehiin jne. jne. Erityisesti kuitenkin siihen, että omilla toimilla voisi kansakunnan päätöksentekoon itse vaikuttaa. Ja ellei mitään todella uutta ilmaannu, tulemme seuraavissa vaaleissa kokemaan jälleen ennätyksellisen suureksi kasvaneen nukkuvien puolueen.
Kirjoittajat esittävät monia asioita mitä pitäisi tehdä ja toteuttaa toisin. Usein jopa yksityiskohtaisesti selvittäen miten heidän mielestään pitäisi toimia. Ja vaikuttaa siltä, että niitä paljonpuhuttuja vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle löytyy etsimättäkin. Vaikka kuinka monia.
Mutta tarkastelutavassa on itsensä pettämisen maku. Tavallinen tossunkuluttaja ei ole päättämässä, ei Eduskunnassa, ei edes valtuustossa. Siellä päätöksiä tekevät puolueet, tai puolueita edustavat poliitikot, joille kansalaiset ovat äänestämällä tai äänestämättä jättämällä, antaneet valtakirjansa hoitaa kansakunnan yleisiä ja yhteisiä asioita vaalien välillä. Kansalaisten mielipiteillä ei ole vaikutusta puolueitten toimintaan. Varsinkaan ei vaalien välillä.
Voisiko olla toisin? Millä tavalla tavallinen äänestäjä voi vaikuttaa siihen, että politiikkaan palautuu moraali ja kansanedustajat saadaan vastaamaan toimistaan äänestäjille eikä puolueille? Miten perustuslain 29 § vastainen puolueitten ryhmäkuri saadaan poistettua ja sen rikkominen sanktioitua? Eli miten äänestäjien pitäisi toimia, että päättäisi tilanteeseen, jossa heidän sanomisellaan on merkitystä? Myös vaalien välillä.
Varsin vähän puututaan kirjoittelussa siihen, voidaanko siihen päästä ja miten sinne päästään? Se kun ei ole helppoa porukalle, joka ei varsinkaan vaalien välillä enää itse voi kansakunnan tekemisestä päättää yhtään mitään. Siis tavalliselle äänestäjälle. Mutta vaaleissa voi. Vielä.
Tällaisen tavallisen tossunkuluttajan vaikutusvaihtoehdot, siis lailliset ja rauhanomaiset, ovat kieltämättä aika vähäiset:
- Äänestää "oikein" = mielestäsi oikeaa ehdokas/puolue yhdistelmää.
- Lähteä mukaan puoluepolitiikkaan ja äänestää oikein.
- Lähteä mukaan puoluepolitiikkaan ja ryhtyä itse ehdokkaaksi.
- Perustaa uusi puolue ja ryhtyä itse ehdokkaaksi.
- Jättää äänestämättä, eli nukkua yli vaalien.
- Äänestää, mutta siten, että lippu taatusti hylätään.
Minulle ei muita tule mieleen. Tuleeko sinulle?
Taustaksi
Johtuen äänestysmenetelmästä (D´Hontin järjestelmä) suuret puolueet ovat aina etulyöntiasemassa ja muutokset ovat vaalista toiseen hyvin pieniä. Muutamien prosenttiyksikön suuruisia. Suurikaan "protestisiirtymä" joka ehkä näkyy äänimäärissä, ei näy puolueiden paikkalukujen muutoksessa välttämättä lainkaan.
Johtuen historiasta on meille kehittynyt kolmen - neljän suuren puoluekartelli (olkoonpa RKP sitten katoavana vaikka mukana siinä), jonka ovia nyt kolkuttelee puolueeksi muuttunut entinen Vihreä liike. Tosiasia on kuitenkin, että hallitusta muodostettaessa kolmesta suuresta kaksi on aina mukana. (Ja tietysti RKP.) Ja ns. hyvävelikerho - Maan Tapa - poliittinen konsensus - poliittinen eliitti - korruptio on vain edellä mainittujen puolueitten aikaansaannosta. (Vihreät ovat vasta puolueeksi muodostuneet, eivätkä ilmeisesti ihan vielä täysivaltaisia kartellin jäseniä.)
Äänestysmenetelmä tiputtaa pois 1. vaihtoehdon. Yhden yksittäisen ihmisen ääni ei kauas kanna, kun äänioikeutettuja on yli 4 miljoonaa. Tarpeellista äänikeskittymää yhden ehdokkaan tai puolueen ympärille ei ole saatavissa aikaan. Ja jos olisi, se saattaisi vetää mukanaan enemmänkin henkilöitä, ihmisiä jotka eivät missään tapauksessa ole niitä "oikeita". Pelkällä oikean ehdokkaan/puolueen äänestämisellä ei mikään tule muuttumaan. Sama, joskin vielä korostuneempana on tilanne, jos ”oikeana” pitää ns. pelle puolue/ Pelle ehdokasta, siis vaihtoehtoa, jota ei missään tapauksessa ”oikeasti” äänestäisi. Nimittäin Pelle voi vielä tulla valittua ja vetää mukanaan vielä muitakin ”törppöjä”.
Se, että vauhdittaisi 1. vaihtoehtoa lähtemällä itse mukaan ei toimi yhtään sen paremmin. Kuinka kauan kestää tulla puolueessa niin keskeiseksi, että pääsee mukaan ”lautakuntatyöhön”, kuntavaaliehdokkaaksi, kunnanvaltuutetuksi, eduskuntavaaliehdokkaaksi, kansanedustajaksi? Ja sitten vielä sellaiseksi, joka pystyy vaikuttamaan ryhmäpäätökseen? Sillä käytännössä ns. ryhmäkuri estää enemmistön kannasta poikkeavan äänestyskäyttäytymisen. Ja se on kerrasta poikki, jos poikkeaa. Lisäksi, voidakseen edetä poliittisella urallaan, henkilön on täytynyt samaistua muiden aktiivien toimintatapoihin jo siinä määrin, että muutosvoimaksi hänestä ei enää ole. Susi ulvoo susien kanssa, seura tekee kaltaisekseen. Siinä menivät vaihtoehdot 2. ja 3.
Viimeisin eduskuntapuolue on kansanliikkeenä 1970 -luvulla syntynyt vihreä liike. Puolueeksi se kasvoi vasta vuonna 2008. Ollaan jälkimmäisestä mielipiteestä mitä mieltä tahansa, kasvu riittävän isoksi ja sellaiseksi, että edes sen johto on sitä mieltä, että sen toimilla on ratkaisevaa merkitystä poliittiseen järjestelmäämme, on vuosikymmenien projekti. Toisaalta Eduskunnan ulkopuolella on puolueita yhtä monta kuin sisällä, eli 8. Ja uusia on taas perusteilla. Niiden viime eduskuntavaaleissa yhteensä saama äänimäärä jäi noin 1,5 prosenttiin annetuista äänistä. Eli edes yhtenä vaaliliittona, ne eivät saisi ensimmäistäkään kansanedustajaa uuden 3 % äänikynnyksen vuoksi. Joten 4. vaihtoehto ei ainakaan takaa muutosta näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.
Sitten olisi vielä jäljellä valinta nukkuako vai käydäkö kirjoittamassa lippuun vaikkapa JOKU MUU, eli jättää tarkoituksella hylättävä äänestyslippu.
Moni äänestäjä on kertonut jättävänsä protestina vaalit väliin. Liittyy nukkuvien puolueeseen. Ei ihme, että nykyisin pääsemme noin 60 % äänestysaktiivisuuteen eduskuntavaaleissa. Ja edelleen on laskeva suunta. Ilmeisiä mielenosoittajia on paljon. Mutta toimiiko protesti?
Ei toimi. Jo monissa vaaleissa kommentaattorit, puolue-eliitin edustajat ja media taivastelevat pienentyvää äänestysaktiivisuutta. Vaalivaslvojaisissa ja päivän tai kaksi. Ja ymmärrettävästi kääntävät viestin itsensä kannalta parhain päin. ”Äänestäjät ovat tyytyväisiä, eivätkä siksi katso tarpeelliseksi vaivautua”. Kriittisimmät toteavat ”Liian monet ovat syrjäytyneet yhteiskunnan päätöksenteosta” ja jättävät asian siihen. Lopputulos on nukkujien kannalta ihan sama. Eihän nukkujien ääniä edes lasketa, ne ovat pelkkä vähennyslaskun tulos. Eihän nukkuminen sisällä edes aktiivista tekoa suhteessa vaaleihin. Sitä ei pidetä mielenilmauksena. Sitä pidetään demokratiaan kuuluvana osana, väistämättömänä ilmiönä, ”luonnonlakina”. Siinä meni 5. vaihtoehto.
Mutta mitä sitten kertoo se, jos ”perinteinen” äänestystuloksemme Eduskuntavaaleissa
- Äänestäneitä 60 %
- joista hylätty 1 %
- Äänestämättä jätti 40 %
muuttuu muotoon
- Äänestäneitä 70 %
- joista hylätty 20 %
- Äänestämättä jätti 30 %
Se on täysin mahdollinen tulos, jos nykyisen puoluepoliittiseen järjestelmään kyllästyneet äänestäjät ymmärtävät, että annettu ääni, vaikkakin tarkoituksellinen hylättävä ääni on aktiivinen ja voimakas protesti. Se on mielipide, aktiivinen teko, kannanotto. Kannanotto siihen, että yksikään tarjolla oleva ehdokas/puolue yhdistelmä ei äänestäjälle kelpaa. Ja se on erittäin merkittävä teko, sillä loppujen lopuksi millä muulla tavalla äänestäjä voi poliittiseen apparaattiin vaikuttaa, vaaleissa tai vaalien välissä? Tarkoituksella hylättävän äänen jättävä ei luovu äänioikeutensa käytöstä, nukkuja luopuu. Hylättävän äänen jättävä käyttää sen protestina, sillä ainoalla protestoimisen tavalla, joka on pelkkä protesti, protesti koko järjestelmälle. Eikä sitä protestia voida selitellä parhain päin.
Sanot ehkä; Mutta eihän mikään muutu? Eihän vaalin tulos muutu? Vastaan - Muuttuu.
Koska JOKU MUU ei ole henkilö, ääni hänelle kasvattaa protestin voimaa. Valinnat tehdään, luonnollisesti edelleen niitten henkilöitten joukosta, jotka ovat ehdokkaina. Koska JOKU MUU ei ole puolue, ääni hänelle ei ole henkilöiltä pois. Valinnat siis tehdään kuten ennenkin. Mutta, edellä olevaan esimerkkiin viitaten, jos 20 % äänioikeutetuista protestoi tavalla, jota ei voida selitellä parhain päin, kyse on valittujen ehdokkaiden ja puolueitten valtuuden kyseenalaistamisesta. Itse asiassa koko sen puoluepoliittisen järjestelmän laillisuuden kyseenalaistamisesta, jossa toimitaan.
Ja aivan varmasti sen viesti ymmärretään. Niin Suomessa kuin muualla. Sitä ei järjestelmä kestä.
Ja mietipä. Edellä esitettyyn verrattuna, mikä on vaihtoehto? Jos muutosta haluat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti