torstai 23. heinäkuuta 2009

Onko uusi sukupolvi edeltäjäänsä fiksumpi?

“Miia Savaspuro: Miltei ajattelin tänään” - tämänpäiväisen kolumnin innoittamana.
Tuskinpa fiksumpi. Mutta varmasti erilainen. Onneksi. Eikö sitä voisi kutsua kehittymiseksi? Panepa vertailuun vielä yksi sukupolvi lisää, eli ne suurten ikäluokkien “menevät miehet”.Kun he olivat lapsia ja nuoria he edustivat kaupungeissa lättähattuja, kimmoja ja rokkikansaa. Heidän juuri sodat läpikäyneet, usein siellä nuoruutensa kadottaneet, mahdollisesti lisäksi kodin ja rakkaansa menettäneet vanhempansa joutuivat käyttämän kyynärpäitään, keskittymään itseensä ja (vielä silloin) perheensä paremman elämän ehtojen turvaamiseksi. (sekä maalla että kaupungissa) Eivät he rokkareita arvostaneet, partaradikaaleista puhumattakaan. Eivätkä partaradikaalit olleet ensisijaisesti kiinnostuneita omasta menestymisestään. Heillekin, silloin “kiire ja stressi ovat so last year, tuottovaatimukset ja oman edun tavoittelu todella out.”

Tämä entinen rokkikansa mahdollisesti tahtoi tarjota omille lapsilleen kaiken sen mistä itse katsoivat 40-50 lukujen taitteessa jääneensä “materiaalisessa hyvinvoinnissa” paitsi. Vapaan rakkauden lisäksi he uskoivat vapaaseen kasvatukseen, vastakohtana vanhempien sotia edeltäneeltä ajalta peräisin oleva arvomaailma. Kansainvälisyys, taistolaisuus jne. kukoistivat. Valitettavan moni ehkä otti Summerhillin opit liiankin tosissaan. Vaikka työelämän alku oli maailman jatkuvassa talouskasvussa ehkä nykyistä helpompi, jossain vaiheessa oli varmaan alettava taistella etenemisensä ja työpaikkansa puolesta.

Heidän lapsensa, nykyiset kolme- nelikymppiset saivat materiaalisesti ja poliittisesti turvatun ympäristön, ainakin jos omat vanhemmat ja perhe selviytyivät laman yli edes jotenkin kuivin jaloin. (Työttömistä huolimatta ei lama suoraan kohdannut noin 1,5 miljoonaa työvoimaan kuuluvaa) He luovat nyt uraa narsismin ympäröimässä liberaalisessa markkinataloudessa ja globaalissa toimintaympäristössä. (Upea sanallinen yhdistelmä, eikö?) Joka tapauksessa heidän historiaansa kuuluvat kokemuksena, ja ehkäpä pienenä pelotteena lama, mielestäni aikaisempaan verrattuna vähempi vaatimustaso niin kotona kuin koulussakin heidän ollessa lapsia, Neuvostoliiton hajoaminen, kylmän sodan päättyminen ja maailman avautuminen ja Internetti! Ja nyt mahdollisuudet ovat rajattomat. Jos haluat edetä, ja nyt on avoimena koko maailma, niin vauhtia! Kaikella uhallakin! Sitä paitsi, kiire on vielä kivaa. Se on se “ikuista nuoruutta” elävä sukupolvi, joka ei tee lapsia, mutta jolla on jatkuva kiire töihin ja reissaamaan rinkka selässä Tongalta Islantiin. Mutta pullamössöydestä, itsekkyydestä, pinnallisuudesta ja oman edun tavoittelusta syytetyllä ikäluokalla alkaa kohta taistelu etenemisensä ja työpaikkansa puolesta.

Ja nyt Miian käsittelemä tutkimus kertoo pyörän jälleen pyörähtäneen. Joskushan sen pitää tapahtua. Hyvin olemme selvinneet tänne. Kiva kun on jatkajia tulossa.

PS.

Joku kuvasi joskus ihmisen ja yhteiskuntien kehittymistä erilaisten asioiden suhteen sinikäyränä, jolla on positiivinen kulmakerroin. Olisiko niin? Ensimmäinen edellytys on tietysti häiriytymätön, rauhallinen ympäristö.

6 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Mikään sukupolvi ei ole ollut edeltäjäänsä fiksumpi. Jos olisi ollut, maailma olisi aivan varmasti toisennäköinen.

jousimies kirjoitti...

Jos lähestyisi asiaa elämän peruskysymyksen kautta. Bylsimisen. Aikojen kuluessa seksivalistusta on ollut enempi vähempi. Voisi ajatella nykynuorison olevan runsaudenpulan keskellä. Kuitenkin kaikesta netin ja ehkä lehtien yksityiskohtaisesta opastuksesta huolimatta se eka kerta on aina eka kerta vaikka sitä toimintaa olisi tuijottanut kuinka toisten tekemänä. Velvoitteet ovat ehkä kovemmat, kun sen toisen pitäisi nauttiakin. Onko seksi parisuhteessa kehittynyt? Onko nykynuoriso onnellisempaa seksissään kuin me aikaisemmat sukupolvet? Onko laukeaminen nykyteknologian aikana täydempää kuin esim. jatkosodasta lomalle tulleella sotilaalla vuosikymmeniä sitten?

Että mitä tekemistä tuolla oli sen fiksuuden kanssa. Paljonkin. Fiksua on olla stressaamatta niin ettei elämän ilo katoa.

eurooppalainen kirjoitti...

My two cents:

Pieni keskustelun pätkä sarjakuva-albumin stripistä:
- Sinun ikäluokkasi on tuhonnut enemmän luonnonvaroja kuin kaikki ikäluokat yhteensä ennen sinua! Mikä on sinun ikäluokkasi tehtävä tässä maailmassa?
-Meidän tehtävämme on jalostaa materiaalista onnea, tehdä suunnattomasti velkaa ja kuolla lihavina ja kylläisinä.

Itse olen monta kertaa sanonut, että en olisi mielummin minkään muun ikäinen kuin mitä olen. Poikkeuksena tästä, aikuistumisen kynnyksellä olisin halunnut elää 60-luvulla, lähinnä amerikkalaisen musiikin takia, amerikkalaisten autojen takia jne. Tuskinpa kuitenkaan elo Suomen niemellä tuolloin kovinkaan paljon valtamerentakaiselta vaikutti...?

Nyttemmin haluaisin aikamatkalle 20-luvun Eurooppaan. Jälleenrakennuksen toivoon ja aikaan ennen kansallis sosialismia. Jugend rakennukset olisivat uusia! Sellaiseen Eurooppaan johon Hercule Poirot elokuvat sijoittuvat. Voisi matkustaa vaikka Persiaan lomalle. Tuskinpa kuitenkaan normityöläinen...?

Imagessa oli taannoin artikkeli miten 90-luvulla syntyneet ovat tuoneet 80 luvun pukeutumisen takaisin kaduille ja ehkä musiikinkin. 8-bittinen Nintendo alkaa olla jo koriste-esineen arvossa tietyissä "skeneissä".

Sitten kun minä olen sen ikäinen, että nautin elämäni parasta palkkaa Kauppalehden eiliseen artikkeliin viitaten, mitä tästä ajasta muistetaan? Fossiiliset polttoaineet lienevät niin "kortilla" siinä-vaiheessa, että halpalentoyhtiöt olivat menneisyyden hairahdus. Viidellä kympillä eurooppaan muutamassa tunnissa lienee ilmiö jota kaihoten muistellaan. Muistaako kukaan Somalian merirosvoja, terrorismin vastaista sotaa tai Välimeren venepakolaisia? Muistaako kukaan sitten edes Kepun rahoitusjupakkaa?

hakki47 kirjoitti...

Helanes

Olen kanssasi samaa mieltä. Kaikilta osin. Pitäisikö meidän sitten paneutua rotuhygieniaan ja ihmiskannan jalostukseen?

hakki47 kirjoitti...

jousimies

Lähestymistapasi on tuore; elämän tarkoitus on lajin jatkuvuuden turvaaminen ja mutaation mahdollisuuden odottelu?

Ja onnistuminen on taattu. Kyllähän luonto tikanpojankin puuhun vetää. Seksivalistusta tai parisuhdekonsultaatiota tai ei. ;-)

hakki47 kirjoitti...

eurooppalainen

Eikö olekin rauhoittavaa, että tulevillekin polville jää ihan ikiomat pohteensa? Ei ole pakko taantua totaaliseen, virikkeettömään tylsyyteen.

Ja kansakunnan muisti, riippu siitä kuka voittaa. Kirjoitamme aina vain voittajan historiaa.