tiistai 21. heinäkuuta 2009

Kommentti Putinin Munchenin kärvistelyyn

Meidän ongelmamme ei ole ollut eikä ole nytkään USA. Tuskinpa koskaan voi ollakaan. Meidän ongelmamme on ollut, ei nyt ole, mutta voi taas joskus olla Venäjä. Silmäys karttaan ja historian kirjaan riittävät.Samanlaisia imperialisteja ovat kumpikin, USA ja Venäjä. Toinen nyt hallitseva mestari, toinen haastaja. Tosin, kun Putin oli vaikeuksissa riensi George W. tukemaan – mutta oman uskontonsa, terrorismin vastaisen sodan vuoksi. Kun Bush joutui vaikeuksiin Vladimir käy kimppuun – oman uskontonsa, isovenäläisen imperialismin vuoksi. Sen nieleminen lienee hinta, joka maailman ainoan supervallan on maksettava ainoalle tämänhetkiselle haastajalleen. Mutta Kiina tulee kovaa.

Minua kyllä pohdituttavat Putinin regiimin aikaansaannokset. Eivät ne ainakaan demokratiaa ole lisänneet eivätkä jännitystä Euroopassa liennyttäneet. Huolestuttavinta eivät ole yksittäiset tapahtumat Tshetsheniasta Politpovskajaan tai öljyn valtausoikeuksien peruuttamisesta (käytännösä) ulkomaisilta, ärhentelyyn Münchenissä. Huolestuttavinta on porukka, jonka Putini on kerännyt ympärilleen, entisten KGB:n ja NKVD:n hyvä veli kerholaiset.

Mielestäni meidän suomalaisten pitäisi olla huolissamme ajan merkeistä. Edelleen helpoin tie, jota kautta Venäjä voi nopeasti (1 – 100 vuotta) edistää vapaata pääsyään maailman merille kulkee Suomen kautta. Tämän tiedostaminen ei välttämättä edelleenkään edellytä NATO:n jäsenyyttä. Sitä paitsi se mahdollisuus meni jo tällä kierroksella. Usko NATO – option olemassaoloon tarkoittaa uskoa kangastuksiin. Olemme kansana tehneet turvallisuuspoliittisen valintamme – itsenäinen liittoutumaton puolustus Euroopan Unionissa. (Tutki mitä tahansa mielipidetiedustelua viimeisten vuosien ajalta.) Eletään nyt sen kanssa ja tehdään edes ne ratkaisut, jotka siitä seuraavat.

Nyt on taas panostettava yhteistyöhön Venäjän kanssa. Sääli, että meilläkin on aina sen verran opportunisteja, että mahdollisimman hyvien naapuruussuhteitten ylläpito itä-naapurimme kanssa helposti unohtuu. Sääli, että emme ole sellainen kauppiaskansa, joka ymmärtäisi Venäjän läheisyyden taloudellisen mahdollisuuden.

Mutta on se sitten hyvä olla itsenäisen Suomen itsenäinen kansalainen.

2 kommenttia:

juhamatti kirjoitti...

Eikös se ollut Paasikivi joka jo aikanaan totesi, että maantieteelle emme mitään voi. Siispä eletään itäisen naapurimme kanssa kaikkemme yrittäen, myös kaupan alalla.
Kahdenvälinen kauppa kun vaan tarvitsisi molempia osapuolia koskevia sitovia sopimuksia toimiakseen häiriöittä. Näin ei vaan vieläkään asianlaita valitettavasti ole.
Jatkuvasti tulee uutisia uusista logistiikkaa kiusaavista ongelmista. Vero, tulli ym. kaikkinainen viranomaismenettelyn sekamelska saa kyllä siipeensä saaneet pysymään
loitolla.

Kauppiaskansana Venäjän naapurina ymmärrämme hyvin taloudelliset mahdollisuudet. Ne eivät vaan aina riitä tuloksen tekoon käytännössä. Yhteistyöhön tarvitaan molemminpuolista
sitoutumista. Asia ei onneksi ole aivan mustavalkoinen, kauppaa käydään kaikista vaikeuksista huolimatta, bisnes sinänsä ei katso rajoja, eikä politikointia.
Ongelma on viranomaispuolella. Yksittäiset firmat/ yrittäjät ymmärtävät yhteiset intressit.

Onhan se tietenkin hyvä olla " itsenäisen Suomen itsenäinen kansalainen ".

hakki47 kirjoitti...

juhamatti

Ongelmat, anteeksi pohteet, syntyvät perinteisesti vain politbyrokraattisen-järjestelmän puitteissa. Ja ainahan yrittäjät uskovat ymmärtävänsä yhteiset intressit.

Mutta kun eivät ne yrittäjät ole missään maassa väestön enemmistönä. Ja sitten kun käy syystä tai toisesta yrittäjille hassusti "huudetaan apuun" sitä samaa kirottua "politbyrokraattista-järjestelmää".

Käsitykseni mukaan vienti Venäjälle edellyttää sen maan kulttuurin, toimintatapojen ja asiakkaitten tarpeitten syvällistä tuntemista. Tai sitten puhdasta säkää. Ihan kuten kaikki muukin vienti. Meni se minne tahansa.