torstai 30. heinäkuuta 2009

Esikunta ensin ja sitten kaikki muu

Talouselämä-lehdessä tänään Pekka Seppänen kirjoittaa jälleen upean kolumnin aiheena Elämä ei ole liiketoimintaa. Siihen ja sen herättämiin ajatuksiin tulen taatusti palaamaan vielä.

Tässä vaiheessa vain pieni yksityiskohta.

”Kaikki se, mitä yrityksissä tehdään, ei ole edes yritystoiminnan kannalta mielekästä, saati voittoa tuottavaa. Yrityksissä on keskusjohto ja esikunta, joka yrittää tehdä itsestään tärkeän. Esikunta työllistää itsensä tekemällä muutoksia muutosten vuoksi. Esikuntaväki vaatii, että sille raportoidaan. Miksei ole toisinpäin? Miksei esikunnan päinvastoin pidä raportoida etulinjaan ja kertoa, mitä on saanut muiden hyväksi aikaan? ”

Niinpä. Miksi ei? Jouduin pähkäilemään tämänkin asian kimpussa 80-luvun alussa. Yritimme muutosta mutta koskaan en saanut selvitettyä onnistuiko, koska siirryin uusiin haasteisiin. Eräs asia kuitenkin jäi mieleeni. Liiketoimintajohtajan ja esikuntajohtajan ”menestyksellisyyden” mittaamisen ero, ainakin silloin.

Liiketoimintajohtajan menestys perustuu hänen kykyynsä tuoda taloon rahaa.

Esikuntajohtajan menestys arvioidaan sen mukaan, kuinka paljon hän saa käytettäväkseen.

Se yhteismitallistamisen ja mittaamisen ongelmista.

3 kommenttia:

seniorikonsultti kirjoitti...

Esikunnan rooli riippuu paljon yrityksen tilasta, kehitysvaiheesta, kilpailu- ja markkinatilanteesta, strategisista tavoitteista jne. Niinpa linja- ja esikuntajohtajien tavoitteetkin ovat eri tilanteissa erilaiset. Parhaan opin esikunnan roolista sain kuitenkin eräissä kertausharjoituksissa takavuosina.

Osallistuin esikuntaharjoitukseen viestitehtävissä. Varsinaisia joukkoja simuloivat harjoitusvastustajat. Tehtävänäni viestitoimistossa oli suunnitella viestiyhteyksiä operatiivisille joukoille ja osa yhteyksistä toteutettiin radiolinkeillä. Päätimme toteuttaa yhden tällaisen linkkiyhteyden ja sitä varten piti laskea karttaa hyväksi käyttäen mm. tarvittavat mastokorkeudet, johon vaikuttivat erityisesti maaston korkeuserot jne. Tokaisin siinä lattialla kontatessani, että eikö olisi fiksumpaa antaa linkkiyhteyden rakentavan yksikön tehdä itse nämä laskelmat. Tähän viestitoimiston päällikkönä toiminut majuri totesi, että kyllä me toimitamme heille valmiit laskelmat. Heillä on siellä muutakin tekemistä.

Miiama kirjoitti...

1. Ei tullut meille vielä Talouselämä! Epistä!

2. Evoluotionistit strategiasta: sitä on ihan turha tehdä. Markkinat ja yritysten elinolosuhteet muuttuvat koko ajan: parhaat toimintatavat omaavat yritykset jäävät henkiin. Näin ollen etulinjan raportointi ollee evolutionaarisesti parhaimmaksi osoittautunut toimintatapa suurimmalle osalle yrityksistä. Niin tyhmää kuin sen voisi nähdä olevankin. (What is strategy and does it matter / Whittington).

GranpaIgor kirjoitti...

Hakki ja seniorikonsultti kirjoittavat molemmat asiaa. Pitää panna paremmaksi ja muistaa raadollinen inhorealismikin. Noissa esikuntatehtävissä voi myös menestyä huonon johdon aikana osaamalla sopivasti mielistellä ja myötäillä johtoa jne.Mainion opasteoksen senhenkiseen vallankäyttöön ja ilmapiiriin tarjoaa Niccolò Machiavellin Ruhtinas. Ja kyllä nuo linjajohtajan mittaritkin ovat manipuloitavissa kunhan puikoissa on vain riittävän härski kaveri ja riittävän tyhmät esimiehet/johtajat.

Ylipäänsä nämä erilaiset mittarit voivat olla ongelmallisia. Näyttävät hienoilta ja jotenkin hirmu täsmällisiltä (insinöörit tykkää ;) ja ihan kuin niissä ns pärstäkertoimella ei olisi mitään merkitystä.

Muistan erään case'in jossa uusi johtaja julisti alaisilleen pienemmille johtajille linjaansa ettei häntä kiinnosta muuta kuin avainluvut-mittaristo ja että hän johtaa niiden perusteella. Siinä vaiheessa alkoivat useat alaisetkin viestiä ettei heitäkään enää kiinnosta mikään muu kuin avainluvut mitä tilinauhassa jää viivan alapuolelle. Taisi muutaman kuukauden kuluttua tilanne ollakin niin tulehtunut että joutui uusi johtaja pyytämään anteeksi puheitaan saadakseen työilmapiiriä hiukan tervehtymään. Onneksi oli sen verran fiksu että ymmärsi omien puheittensa vaikutuksen kun siitä oli hänelle hiukan vihjattu. Eli johtaja joka jopa oppi virheistään.