Olen juuri nyt katselemassa ohjelmaa Jimiltä. Sen aiheena ilmeisesti on risteilyalusten huono valmius lääkinnällisistä kriisitilanteista selviytymiseen. Samanlaista keskustelua on alkanut esiintyä täällä meilläkin. Ajatus siitä, että yhteiskunnan tulee huolehtia sinusta ja minusta kaikkialla. Ja teetpä ihan mitä tahansa. Miksi?
Miksi yhteiskunnan pitäisi? Miksi edes risteilyalusten? Olisiko aika alkaa hyväksyä, että edes yhteiskunta - mikä kelläkin - ei ole omnipotentti; kaikkivaltias. Ei edes se oma.
Lähdemmekö me ihmiset todella siitä, että meillä itsellä ei ole mitään vastuuta omista ratkaisuistamme? Että kaikki vastuu on jollakin muulla; yhteiskunnalla, risteilyaluksen varustamolla, matkatoimistolla tai vaikka risteilyä suosittaneella yksityishenkilöllä?
Hei. Hyvät ihmiset. Joku tolkku. Meillä kaikilla?
Eagles fly singly
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Uskomatonta ajattelua - aikamme ilmiö?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
"Yhteiskunnan tulee huolehtia sinusta ja minusta kaikkialla. Ja teetpä ihan mitä tahansa" on neuvostososialismin kehittämä iskulause, johon uskoivat miljoonat - tosin neuvostoliiton ulkopuolella.
Ne NL:n sisällä olleet, jotka toteuttivat ajatusta - ihan mitä tahansa - olivat joko puolueen virkailijoita ja muut viettivät 15-30 vuotta leirillä.
Tässä ajatuksessa näkee, miten aatteet ja ajatukset - hieman muuttuen - jatkavat elämistään vuosisatoja ihmisten keskuudessa, jonkun aatteen ollessa aina nosteessa toisen aatteen kannatuksen laskiessa. Olemme maassamme eläneet vahvistuvan markkinaliberaralismin ajatusten hengessä ja nyt se taantuu. Tilaan nousee vaatimus eräänlaisesta "kansallissosialismista", jossa valtio vastaa ja huolehtii kaikesta.
Virtaukset eivät suinkaan ole näin yksiselitteisiä, vaan niissä on paljon eri vivahteita, sekä myös jonkinasteisena perusaatteen "ajanmukaistumista". Näin myös uskonto on vuosituhansina saavuttanut lukemattomia erilaisia muotoja. Uskomuksia löytyy jo runsaasti kristinuskosta puhumatta edes budhalaisuudesta tai muhamettien eri uskojen vivahteista.
Ajatukset (politiikka, vakaumus, uskomus jne.) muodostavat paikassa, ajassa ja yhteiskunnassa eräänlaisen populaation n-ulotteisen "normaalijakauman", jossa on jokaiselle dimensiolle kaksi ääripäätä asian puolesta ja asiaa vastaan. Niin kauan kuin tuo mielipiteiden vuori on kutakuinkin symmetrinen on yhteiskunta jokseenkin vakaa ja valtaapitävien hallittavissa, olipa järjestelmä mikä tahansa.
Huvittavinta on se, että kaikki uskovat olevansa ehdottoman oikeassa. Tosiasia on se että juuri kukaan ei ajattele ja ne jotka joskus sattuvat ajattelemaan eivät halua kuulua minkään ajatuksen ääripäähän - ja vähiten uskon 72 neitsyeen.
Pitkälinjalainen
Ei minun ole mitenkään vaikeaa hyväksyä erilaisten virtausten dikotoomista sinikäyrää ajassa. (Eikös ollutkin hienosti sanottu. :-) ) Mutta se mistä minä puhun on kokemukset juuri niistä markkinaliberalismin ajoista. Siis tästä ehkä 10 - 20 vuotta taaksepäin. Mielestäni vaatimus yhteiskunnan vastuusta asiassa kuin asiassa on kasvanut erityisesti juuri sinä aikana. Jos ymmärsin oikein olet juuri vastakkaista mieltä?
Oli miten oli. Eiköhän paluu reaalitalouden arvostamiseen lisää myös pakkoa palata reaalimaailmaan. Ensisijainen ja toissijainen vastuu itsestäsi on sinulla itselläsi. Ja jos kaikki pettää, ottaa ja jättää yhteiskunta voi korkeintaan turvata minimin. Jos enemmän haluat, hanki itse.
Lähetä kommentti