Siis tulevaisuudessa. Ei nyt. (Ei vielä.) Eikä meillä. (Ei vielä.) Mitä nyt huomattavalla osalla ns. mutakuonomaista. Afrikassa ja siellä jossain muuallakin, kaukana.
Voimmeko me todella väittää, että esimerkiksi bensiinin hinta lähestyy meillä kipukynnystä? Hinnasta 75 %, siis kolme neljännestä on veroa(Kuulemma oikea luku nyt on noin 60 %.) Rahoitamme suuren osan julkisista palveluistamme sillä verolla. Ostamme sen sitä paitsi ns. markkinahintaan maista, jotka käyttävät myyntitulot asevarusteluunsa ja hallitsevan luokkansa öykkäröintiin. Emmekä yksin me. Sitä tekevät kaikki muutkin.
Ei meiltä ruokakaan ole loppumassa. Ennemminkin olemme tähän mennessä olleet huolissamme ylituotannosta, ja sen hyvinvointiamme rajoittavista kustannuksista. Se, että siellä jossain ihmiset osallistuvat ruokamellakoihin tai osallistuvat öljy-yhtiöitä vastaan suunnattuihin mielenosoituksiin, ei meitä vois vähempää kiinnostaa. Oikeesti. Eikä ketään muitakaan.
(Olemmeko viime aikoina, odottaessamme yhä vain karmivampia uutisia maailmantaloudesta ja pörssien liukumäistä miettineet kuinka monella ihmisellä on päivittäin puutetta puhtaasta vedestä? 1, 2 vai 3 miljardia ihmistä? Vai pitäisikö niitä kutsua lähimmäisiksi? Ei kai.)
Hyväksymme markkinoiden ns. näkymättömän käden, joka yhä enemmän alkaa muistuttaa globaalia ahneitten ökyjen pelipöytää, jossa jokainen uusi jako kasvattaa voittoja. Samalla pienennämme panoksiamme globaalin taloudellisen tasa-arvon kehittämiseen, pienentämällä kehitysapumäärärahojamme. (Tosin uutisten mukaan lähestymme taas 0,7 prosentin tavoitettamme tänä vuonna, kun BKT pienenee.) Rakennamme itsellemme erilaisia suojamuureja, sekä taloudellisia että todellisia, jolla pyrimme pitämään ”ulkopuoliset” tuotteet ja ihmiset edelleen siellä minne ne kuuluvat – ulkopuolella.
Ja kuorutuksena hyvinvointikakkuumme laskemme tulevaisuutemme sen varaan, että palkkaamme ns. kehitysmaista heidän itsensäkin tarvitseman koulutetun työvoiman.
Ja lisäksi olemme huolissamme poliitikkojemme epärehellisyydestä ja moraalittomuudesta. Pitäisikö samalla vilkaista peilin? Siihen omaan?
Juttua viime toukokuulta. Suluissa lisäyksiä tätä päivältä. Näin maailma muuttuu.
Eagles fly singly
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Energia, ruoka (ja vesi) maapallon pullonkauloina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Otsikossasi oli mainittu vesi. Me puhumme siitä aika harvoin koska puhdas vesi tuntuu meille Suomessa jotenkin päivänselvältä.
Olen itse törmännyt aikoinaan asuessani Pieksämäen maalaiskunnassa että kunnan pohjavesialueella oli kaavoitettuja teollisuustontteja. Ei siinä vielä mitään mutta kun siellä sattui eräillä yrityksillä olemaan vielä ongelmajätteitä. Eli meillä Suomessakaan ei asiat ole alkuunkaan vielä hyvässä hallinnassa.
Mutta kun otit esille globaalit aspektit ja kehitysavun en malta olal täydentämästä tätä asialla jonka koen äärettömän ongelmalliseksi. Joissakin kehitysmaissa on yhteiskunnan vesihuolto ulkoistettu ja yksityistetty. Ja jos olen ymmärtänyt ja muistan oikein niin ranskalaiset yritykset ja sijoittajat ovat erityisesti kunnostautuneet. Muistelen lukeneeni kansainvälisissä medioissa miten joissakin paikoissa ihmiset ovat niin köyhiä ettei heillä ole varaa ostaa puhdasta vettä näiltä yksityisiltä toimijoilta. Eli köyhät joutuvat sen vuoksi tyytymään ihmisen elämälle elintärkeässä vesihuollossa hengenvaarallisiin vaihtoehtoihin. Vaikka puhdasta vettä olisi saatavissa ja jos vain olisi rahaa ostaa sitä.
Tässä yhteydessä vedän analogiaa energiahuoltoon jne. Espoossakin varmaan nyt monella taholla kadutaan energiahuollon lyhytnäköistä myymistä yksityisiin käsiin.
Joskus olenkin käyttänyt vertailua talvipakkasella kylmissään housuihinsa pissiviin lapsiin. Hetken aikaa on lämmintä kun housuissa on lämmintä pissiä. Mutta hetken kuluttua on entistä kylmempää.
Espoossa kävi juuri näin eikä se ole ainao kunta joka yksityisti sähkölaitoksensa. Saatiin tuottavasta yrityksestä hyvä hinta ja oli hetken aikaa rahaa millä mällätä. Ja nyt kadutta aika laajalla sektorilla. Kunnalle jauhanutta rahasampoa ei ole enää ja energian hinta on entistä kalliimpi kun siellä on nyt ahnaat osakkaat vaatimassa osinkojaan vai onkohan enemmän asialla ahnaat palkkajohtajat bonuksineen?
Meillä ei sentään energiahuollossa ole kysymys elämästä ja kuolemasta, Mutta kehitysmaiden vesihuollossa siitä on jopa kyse. Eikä siellä ole yleensä edes markkinatalouden kilpailua "näkymättömänä kätenä" huolehtimassa veden saannista edes kohtuullisella hinnalla. Ihan kuten meillä energiahuollossa. Voit kilpailuttaa sähköenergian hinnan mutta et sen siirtoa. Sähkön siirto on käytännössä monopolihinnoiteltu vaikka sen hinnanmuodostusta "ollaan valvovinaan" yhteiskunnan toimesta. Joku minulle väitti että sitä valvotaan ihan oikeasti mutta joskus aikoinaan kustannuslaskentaa opiskelleena tiedän miten epämääräistä (ellei mahdotonta!) on "oikeiden" kokonaiskustannusten selvittäminen puolueettomasti.
IsoIgor
Mitkä ovatkaan, tai pitäisi olla inhimillisen elämän perusoikeudet. Yrittämättäkään laatia sen paremmin puutteellista kuin kattavaakaan listaa, kyllä sinne kai nykymaailmassa pitäisi kuulua puhtaan veden. Eikä riittävä ravintokaan liene liikaa vaadittu. Ja tavalla tai toisella lienee välttämätöntä saada, ainakin kylmissä maissa myös energiaa.
Lopussa puutut mielestäni tärkeään vastakohtaisuuteen. Toimivat markkinat ovat elinehto oikeiden hintojen määrittämisessä. Mutta markkinat, jotka ovat ihmisen vaihdannan väline on ihmisille alisteinen. Markkinat ovat kaikkia ihmisiä varten, ja niiden tulisi myös toimia ihmisten tietoisesti hyväksymillä periaatteilla.
Eliökunnassa jyllää viidakon laki. Ihminen on aivoineen pyrkinyt sorvaamaan joitakin etiikan ja moraalin asetuksia. Asetus on kuitenkin alemman asteinen säädös, joka väistyy joutuessaan lain kanssa ristiriitaan. Valitettavasti.
Vox
Näinhän se tietysti on. Emme me ihmiset ole luoneet ensimmäistäkään luonnonlakia. Emmekä tule luomaankaan. Mutta kirjureina meillä on ollut vähän enemmän menestystä. Kannattaisi varmaan yrittää edes sitä? Nimittäin vaihtoehdot ovat myös inhimilliseltä kannalta aika paljon ikävämpiä.
Lähetä kommentti