Kesällä neljäkymmentä vuotta sitten
silloinen Tasavallan Presidentti isännöi Helsingissä
maailmanpolitiikan kermasta koostunutta ETYK-konferenssi.
Näyttävämpää liennytystapahtumaa saa Kylmän sodan ajalta hakea.
Nyt Suomi toivottaa Venäjän
parlamentin alahuoneen puhemiehen Sergei
Naryškinin pysymään poissa
juhlallisuuksista. Valinta on meidän poliittisen johtomme, vaikka
kuinka yritämme venkoilla EUn selän taakse. Perustellusti
vuoropuhelua Euroopan turvallisuudesta ja yhteistyötä olisi syytä
jälleen käydä, vaikka sitten vain sellaisten Venäjän hallinnon
edustajien kanssa, joiden nimet on luetteloitu ei-toivottujen
listassa. Loppuvat meiltä keskustelukumppanit muuten.
Vai onko todella niin, että EU – vai
NATO vai USA - jo kieltää keskustelun kokonaan Venäjän johdon
kanssa, ellei Krimin miehitystä ensin pureta ja Itä Ukrainan
separatistien sotilaallista ja poliittista tukemista lopeteta? Kun
sitä on nykytilanteessa aivan turhaa Putlerin johtamalta Venäjältä
odottaa onko niin, että toisaalta Venäjän ja toisaalta EUn, NATOn
ja Yhdysvaltojen suhteiden huononemista halutaan - myös Suomessa ja
meidän poliittisen johtomme toimesta - kiihdyttää? Onko meillä
todella moiseen kumarrus/pyllistelyyn varaa?
Kun USA on nyt ilmoittanut
varastoivansa 5.000 sotilaansa raskaan varustuksen Baltian maihin,
Puolaan, Romaniaan ja Slovakiaan – näiden maiden, mielestäni
varsin ymmärrettävästä toivomuksesta – se tuskin lisää
kenenkään halua vuoropuheluihin? Putlerin regiimin lähtökohdista
moinen on joka tapauksessa sapelinkalistelua ja sen suurvaltakunnian
loukkaamista. Loukkaantunut karhu on toimissaan entistä
arvaamattomampi ja kasvaen altis virheratkaisuihin.
Kohtalokkaisiinkin. Meillä tai heillä Kreikan
voi EUn – ja NATOn ja USAn kin johto toivoa taipuvan ja käyvän
kyykkyyn, mutta että Venäjän ...
Ruotsi
ja Suomi ovat ilmeisesti ajautuneet keskustelemaan, ellei nyt ihan
valtio- tai puolustusliitosta niin ainakin paljon muustakin kuin
puolustusvälinehankinta ja -koulutusyhteistyöstä rauhan aikana
Almedalenin
politiikkaviikolla Visbyssä. Tämänkinkaltaisia
keskusteluja käytiin myös joskus kauan sitten, 1930-luvun lopun
sodanodotustunnelmissa. Eivät
johtaneet tuloksiin silloin, onko meidän etumme mukaista, että
johtaisivat nyt?
Samalla
on syytä muistaa erilaiset spekulaatiot keskusteluista, joita
Moskovassa juuri käytiin Saulin ja Putlerin välillä. Eipä niiden
todellisesta sisällöstä ole luotettavaa yhteenvetoa näkynyt,
vaikka Suomen NATO-jäsenyydestä, ydinvoimasta ja Ukrainasta
keskusteltiinkin. Vuoden alkupuolen harjoituksissa Venäjä kuulemma
harjoitteli Itämeren suurten saarten – erityisesti kai
Ahvenanmaan, Gotlannin, Bornholmin ja miksei vaikapa Saarenmaan –
miehittämistä tai ainakin kontrolloimista? Ilmatilan ja
merialueen loukkauksetkin jatkuvat edelleen.
Vähintään koko Eurooppa odottaa
henkeä pidätellen, mitä Kreikan suhteen nyt tapahtuu.
Perusteellisesti ovat sekä kansalliset että ylikansalliset – siis
koko EUn - poliittiset päätöksentekijät sotkemassa sekä EUn
tulevaisuuden toiminnan edellytykset että maanosan, jopa maailman
talouden. Ja miksi? Virheellisellä,
vaihtoehdottomalla ja puhtaasti protestanttisen ideologisesti
perusteltavissa olevalla talous – ei sittenkääntalouspolitiikalla vaan valtapolitiikalla – joka keskittyy
todistamaan samaa kuin keskiajalla, kun ruttoa estettiin itseään kuoliaaksi ruoskimalla.
PS.
Valio on sitten päättänyt luopua
Fennovoimahankkeesta juuri kun Fortum esitteli uuden ”kroatialaisen”
kotimaalaisen omistajan. Ilmeisesti Venäjän valtio pitää
ydinvoimayhtiönsä Rosatomin projektia Hanhikivessä niin suuressa
arvossa, että vaivautuu jälleen kerran sotkemaan Suomen
suunnitelmat. Kaukaa ei liene haettu ajatus, että kroatialaisen
pienyhtiön takaa löytyy yksiselitteisesti venäläinen intressi,
raha ja isäntä. Joko suoraan tai monenkin mutkan takaa. Mihin
moisella pyritään? Voisiko tavoitteena olla järjestelmällinen
Suomen mustamaalaus ja syyllistäminen venäläisen yleisen
mielipiteen – siis yksisilmäisten Putlerin opetuslapsien –
silmissä? Ja mihin viholliskuvan kirkastamista tarvittaisi?
PPS.
Onko päättäjiemme nyt valitsema tapa se, jolla me jäämme jälleen kerran yksin?
